Karjalaisella syrjäkylällä eleli 1940-luvun lopulla jo parhaimman naimaiän ohittanut neito äitinsä, siskonsa ja tämän lasten kanssa. Elämä oli niukkaa, eikä sopivia aviomiesehdokkaita löytynyt kotikylältä. Kotitalon läheisyyteen hakattiin uusi itäraja, jota partoivien miestenkään joukosta ei kultaa löytynyt. Niinpä neito tarttui kynään ja lähetti kirjeenvaihtoilmoituksen lehteen monen muun kylän neitosen tapaan. Pian tärppäsikin ja aviomiesehdokkaaksi ilmoittautui pohjoissavolainen "tehtailija". Niinpä tulevalle aviovaimolle tuli kiire valmistaa kapiot ennen Savon mualle muuttoa. Lakanat tämä näppärä ja työteliäs morsian valmisti rivakasti, ei suinkaan kangaskaupasta haetusta materiaalista, vaan amerikkalaisista vehnäsäkeistä - Made in Chicago.
Unicefin organisoimana maahamme saatiin vuodesta 1947 lähtien ruoka-apua, jota jaettiin lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomeen. Saatu apu käytettiin siis tarkkaan hyväksi, mistä yllä kuvattu lakana on hyvä todiste. On muuten vieläkin hyvässä kuosissa, vaikka pellavasäkin tekstit ovat hieman haalistuneet lukuisten pesukertojen seurauksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti