Viipurilaisessa Ilmarinen-lehdessä oli kuvaus Lappeenrannasta 1860-luvun lopulla. Arvio ei ole mairitteleva. Kaupungille povattiin loppua kauppakaupunkina, mutta sen mahdollisuudet nähtiin teollisuus- ja koulukaupunkina. Tytöille vuoden 1866 alussa avattu koulu oli kirjottajalta jäänyt huomaamatta. Tai, koska koulu oli vain tytöille, se ei kirjoittajan mielestä ollut oikea kansakoulu.
Samaa [kuihtumisen] tautia näkyy sairastavan Lappeenrannan kaupunkikin, jossa näkyy vallitsevan haudan hiljaisuus. Muutama vehnäs-ämmä kadun varrella ja joku maamies menee puodista jotakin ostamaan, oli ainoana liikkeenä koko kaupungissa. Ihmekö sitten, jos kauppiaat Lappeenrannassa ovat köyhtyneet. Kauppakaupunkina on siis Lappeenranta jo tuomittu olemasta. Lappeenrantalaisten pitäisi ruveta harjoittamaan paremmin teollisuutta, hankkimalla teollisuuskouluja, sillä teollisuus- ja koulukaupunkina voipi Lappeenranta säilyttää tulevaisuuttaan. Lappeenrannassa menisi hyvin lavea kansakoulun malliin laadittu koulu, sillä tuo lavea ja tietämättömyyden unessa suurimmaksi osaksi lepäävä Lapveden pitäjä suuresti kaipaa semmoista. Ensin kansakoulu, sitten teollisuuskoulu. Nämät menisi Lappeenrannassa rinnan vaikuttamassa, niin että se nuorukainen, joka kansakoulun on läpi käynyt, saa, jos niin tahtoo, oppiaan kartuttaa teollisuuskoulussa Kyllä mahtanee rehelliset lappeenrantalaiset tämän asian havaita ilman tuota puhumattakin. Lausun kuitenkin ehkä lopuksi, niin kuin moni muu jo muistaakseni lausunut: Laittakaamme kansalle kouluja, sillä niiden kautta rakennamme kaatumattomia pylväitä yleiselle sivistykselle maassamme.[1]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti