Kun katuvalot saatiin Willimiehenrantaan

Lappeenrannan raatihuoneen katulyhtyjä

Vanhoja lehtiä penkoessa tarttui haaviini juttuja katuvalaistuksen alkuvaiheista Lappeenrannassa. Tässä koostetta teemasta:

Ensimmäiset katuvalot saatiin Lappeenrantaan loppuvuonna 1850. Silloin syttyi 31 katulyhtyä valaisemaan lähinnä toista ja kolmatta kaupunginosaa. Lisäksi Linnoituksessa oli neljä lyhtyä ja Palloon menevän tien varrella kaksi. Lyhtyjen hankkimisen oli ottanut tehtäväkseen puuseppä Christian Arponen marraskuussa 1849. Lampuissa poltettiin öljyä tai joinakin vuosina palmukynttilöitä. Valaiseminen aloitettiin syys-lokakuussa ja se jatkui maaliskuun loppuun. Lamppujen määrä kasvoi hitaasti ja vuonna 1872 niitä oli 40. Vuonna 1886 siirryttiin lampuissa kalliin santoriiniöljyn käytöstä halvempaan paloöljyyn ja lamppujen määrää voitiin lisätä.

Kaupungin katuvalaistusta valmistelemaan perustettiin "komissiooni",
jonka laatima yhteenveto julkaistiin 15.5.1901 Itä-Suomen Sanomissa

Sähkövalaistus saapui lyhytaikaisesti Lappeenrantaan vuonna 1885, kun keisarintalo valaistiin suuriruhtinaan vierailun takia sähkölampuin. Sähkö saatiin rantapuistoon sijoitetusta höyrykoneesta.  Pysyvä sähkövalaistus saatiin Lappeenrantaan tammikuussa 1902. Katuvalaistuksen parantamista ajoi valtuuston puheenjohtaja, pankinjohtaja Juho Pelkonen. Asiaa valmisteli keväällä 1901 valtuuston asettama ”komissiooni”, joka tarkasteli kahta vaihtoehtoa: kaasuvalaistusta (asetyleeni) ja sähkövalaistusta. Juho Pelkosen laatimassa yhteenvedossa kuvattiin kaupungin katujen silloinen valaistustilanne näin: [Kaupungin asukkaiden] pilvisinä täysikuun öinä täytyy hapuilla ympäri täydellisessä egyptiläisessä pimeydessä. Sähkövalaistuksen kustannukset laskettiin karkeasti kaksi kertaa suuremmiksi kuin öljyvalaistuksen. Myönteisinä puolina ”komissiooni” näki paloturvallisuuden parantumisen ja pahanhajuisista, savuisista öljylampuista eroon pääsemisen. Lisäksi kauppaliikkeet, teollisuuslaitokset kannattivat sähkölaitoksen perustamista ja tulisivat ottamaan sähkön käyttöön tiloissaan.  ”Komissiooni” hylkäsi kaasuvaihtoehdon kokonaan korkeiden ylläpitokustannusten takia. 

Itä-Suomen Sanomat 2.11.1901

Kuriositeettina mainittakoon, että edullisimman tarjouksen oli tehnyt helsinkiläinen Elektriska Aktiebolaget AEG, saksalaisen Allgemeine Elektricitäts-Gesellschaftin tytäryhtiö.Kustannuksissa ”komissiooni” oli laskenut yhteensä 86 000 markkaa, joka oli tuolloin merkittävää rahamäärä.

Lappeenrannan valtuusmiehet päättivät hankkia
sähkövalaistuksen raatihuoneelle, yhteiskoululle,
kansakoululle, seurahuoneelle sekä
poliisikonttorille. Itä-Suomen Sanomat 14.11.1901.

Niinpä valtuusmiehet päättivät kokouksessaan 17.5.1901 perustaa Lappeenrantaan sähkövalolaitoksen.  Hanketta varten anottiin ja saatiin 90 000 markan laina Senaatilta. Ensimmäinen höyrykäyttöinen tiilinen voimalaitos, arkkitehti Mihailovin suunnittelema, valmistui Palloon 23.1.1902. ”Sähkövalolaitoksen” henkilökunta oli nelihenkinen. Virtaa sille kehitti 75 hevosvoiman höyrykone. Sähkölaitos toimitti aluksi vain valovirtaa. Aluksi katulamppuja oli 80. Vähitellen valaistuksen saivat myös Lappeenrannan asema, raatihuone, kansakoulu, yhteiskoulu ja Rapasaaren satama. Voimalaitosta laajennettiin kesällä 1906. Silloin hankittiin toinen 75 hevosvoiman höyrykone. Sen jälkeen voitiin tarjota teollisuuslaitoksille niiden haluamaa voimavirtaa.