Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Yhdeksän mustaa joutsenta



Anni Swanin poika Antero Manninen toimitti vuonna 1993 kirjan "Yhdeksän mustaa joutsenta Swanin sisaruksista heidän kirjeenvaihtonsa pohjalta.


Lappeenrannan keskeisiä vaikuttajia sekä kouluasioissa että yhteiskunnallisissa ja kulttuuriin liittyvissä riennoissa oli lehtori Carl Gustaf Swan (1839 -1916). Hän avioitui vaasalaisen opettajan tyttären Emilia Charlotta Malinin (1836 – 1917) kanssa. Avioliitosta syntyi yhdeksän monipuolisesti lahjakasta tytärtä. Tytöt olivat nuoruudessaan tummahiuksisia ja heidät nimettiin jo varhain "yhdeksäksi mustaksi joutseneksi". Sisarusten tekemä elämäntyö suomalaisen kulttuuri-, sivistys- ja kouluelämän hyväksi on ollut uskomattoman laaja ja monipuolinen. Se alkoi 1880-luvun puolivälissä, kun he avustivat isäänsä paikallisen sanomalehden Lappeenrannan Uutisten toimittamisessa, jatkui vieraskielisen kirjallisuuden kääntämisenä, lehtien toimittamisena sekä satu- ja lastenkirjojen kirjoittamisena.

Sisarukset toimivat kahta lukuun ottamatta aikuisiällään opettajina. Tyttäristä vanhin, Helmi Siveä (1863 - 1938) oli kotiopettajana Kuhmoniemellä sekä opettajana Utajärvellä ja Savonlinnassa. Hän sai opettajan pätevyyden Kajaanin seminaarista ja toimi sittemmin opettajana Helsingissä. Aino Ilotar (1865 – 1959) oli kotiopettajana Lapualla, yksityisen kansakoulun opettajana Nurmeksessa ja lopulta Helsingin kansakouluissa veistonopettajana vuodesta 1909 lähtien. Perheen tyttäristä kolmas, Saimi Pia (1867 – 1944) valitsi näyttelijän ja suomentajan uran. Elli Ainamo (1868 – 1954) aloitti opettajan uransa Mikkelissä ja jatkui Nurmeksessa, Lappeenrannassa ja Kymissä. Hän oli Kuopion yhteiskoulun opettajana vuosina 1897 – 1913 ja sen jälkeen Kallion yhtyeiskoulun opettajana ja johtajana. Tyttäristä viides, Toini Vellamo (1870 – 1950) oli kotiopettajana, kielenkääntäjänä, pankki ja kirjastovirkailijana. Vuodesta 1905 alkaen hän toimi Helsingin uuden yhteiskoulun ja suomalaisen tyttökoulun opettajana. Swanin tyttäristä kuudes, Lyyli Armias (1872 – 1974) oli yksityisopettajana ja kirjapainon palveluksessa. Tämän jälkeen hän toimi ensin yksityishoitajana, sen jälkeen mielisairaanhoitajana ja vuodesta 1925 alkaen ylihoitajana Lapinlahden sairaalassa. Hän oli alansa uranuurtajia maassamme. Swanin perheen lapsista tunnetuin, satukuningattareksikin nimetty Anni Emilia (1875 – 1958) opiskeli valmistuttuaan ylioppilaaksi 1895 yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa, toimi pankkivirkailijanakin, kunnes valmistui Jyväskylän seminaarissa kansakoulun opettajaksi vuonna 1900. Hän toimi opettaja Helsingin kansakouluissa vuoteen 1915 saakka. Tyttäristä toiseksi nuorin, Ilma (1876 – 1969) suoritti proviisorin tutkinnon ja hoiti Helsingin Diakonissalaitoksen apteekkia. Vuodesta 1910 hän piti rohdoskauppaa. Perheen nuorin lapsi Kaino Ihanelma (1878 – 1970) toimi jäätyään vuonna 1922 leskeksi Helsingin suomalaisen yhteiskoulun piirustuksen opettajana.[1]


Kouluvuodet Lappeenrannassa

Toini Swan valittiin Lappeenrannan kansakouluun opettaja Anni Nevalaisen
sijaiseksi lokakuussa 1891. Lappeenrannan Uutiset 8.10.1891

Swanin perheen lapsista asui Lappeenrannan muuton aikana kotona enää kolme nuorinta. Anni, Ilma ja Nelma (Kaino Ihanelma) kävivät lukuvuonna Lappeenrannan kansakoulua, joka toimi vanhassa, tehtäväänsä sopimattomassa rakennuksessa Kuninkaankadulla. Anni rakasti naisopettajaansa, neiti Meurosta, mutta pelkäsi kiivasluontoista miesopettajaa. Tämä saattoi jo oppitunnin alussa uhata, että ellei murtolukuja osata, seurauksena on tukkapöllyä. Opettaja myös käytti armotta tätä ”kasvatusmetodiaan”. Anni pärjäsi erittäin hyvin koulussa ja sai keväällä 1888 hyvän päästötodistuksen ”Lappeenrannan ylhäisemmästä kansakoulusta”. Todistuksessa oli seitsemän kymppiä ja kolme yhdeksikköä. Lu’unlasku, mittausoppi, laulanto ja woimistelu olivat 8 ja kuvaanto 7. Sen sijaan Nelmalle koulu ei samalla tavalla maistunut ja keväällä 1886 hänen todistuksessaan oli melkein pelkkiä kakkosia ja hänet jätettiin luokalleen. Nelma oli ”koulunkävijänä pitkään lapsellinen” ja erityisesti laskento oli hänelle vaikeaa. Vähitellen kasvanut ahkeruus tuotti kuitenkin tulosta ja Ihanelma Swanin nimi oli Lappeenrannan nelivuotisen Reaali- ja Porvarikoulun ensimmäisten päästötodistuksen saajien joukossa.[2]

Opetustyössä Lappeenrannan seudulla

Elli Swanin ilmoitus valmistavan koulun aloittamisesta syksyllä 1892.
Lappeenrannan Uutiset 24.8.1892.

Swanin sisaruksista toimi Lappeenrannan seudulla opettajana useita vuosia Elli Swan. Hän piti ns. valmistavaa koulua Lappeenrannassa ainakin vuosina 1891 – 1894. Ennen yksityiskoulun aloittamista hän oli opettanut Mikkelin tyttökoulussa ja pitänyt Aino-sisarensa kanssa pienten lasten koulua Nurmeksessa.  Elli Swan valittiin syksyllä 1892 Reaali- ja Porvarikoulun naisopettajaksi. Edellisenä lukuvuonna hän oli pitkään isänsä sijaisena Lappeenrannan alkeiskoulun opettajana. Elli Swan luopui porvarikoulun paikastaan riitaisuuksien takia (hänen isäänsä ei valittu koulun lehtorin virkaan koevuoden jälkeen vastoin aikaisempia lupauksia) kesällä 1893 ja siirtyi parantamaan saksan kielen taitoaan ensin kesäkurssille Viroon ja sitten Saksaan. Toini Swan toimi kotiopettajana 1890-luvun alussa Lauritsalassa ja hänen Lyyli-siskonsa Joutsenossa. Toini valittiin Lappeenrannan kansakoulun opettajan sijaiseksi syksyllä 1891 ja apuopettajaksi seuraavana syksynä. Tästä tehtävästä hän erosi syksyllä 1894. Lisäksi Toini Swan ilmoitti isänsä julkaisemassa lehdessä syksyllä 1889 antavansa opetusta mm. saksan ja ranskan kielissä. Samalta vuodelta löytyy myös tieto, että Aino Swan oli saanut opetustyötä kansakoulusta. Sisaruksista Lyyli Swan jatkoi sisarensa Elli Swanin aikaisemmin pitämää valmistavaa koulua syksyllä 1894. Lisäksi hän toimi sijaisopettajan Lemin yksityisessä kansakoulussa vuonna 1895.[3]



[1] Manninen 1994, 12 – 13.
[2] Arjava 2007, 110 – 111; 145; Kivilaakso 2009, 28.
[3] Lappeenrannan Uutiset 10.9.1889; 5.9.1891; 8.10.1891; 20.8.1892; 3.9.1892; 19.8.1893; 22.8.1894; 8.9.1894; 28.12.1895; Wiipurin Sanomat 18.10.1891; Arjava 2007, 127, 130, 144, 159.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti