Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

maanantai 3. elokuuta 2015

Luumäen lenkki 2.8.2015

Luumäen kirkonmäelle rakennettiin seurakuntatalo vuonna 1920 Valkolan pitäjäntuvan hirsistä
Aurinkoisen sunnuntaiaamun pyörävaellukseni kohteeksi valitsin Luumäen - Taavetin-seudun. Reittinä oli Lappeenranta - Jurvala - Suo-Anttila - Luumäen kirkko - Taavetti- Jurvala - Lappeenranta. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Kuutostien molemmin puolin levittäytyvä
"Elo tää juoksuhaudoissa on.." Salpa-aseman entisöityä
juoksuhautaa Luumäen Askolassa
Salpalinja, jonka virallinen nimi onkin kuulemma Salpa-asema. Kolusin Askolan salpa-asemassa puolustulinjan rakenteita aika pitkälle tien eteläpuolelle. Tien lähistöllä olevat miehistösuojat / -bunkkerit ovat lukossa. Merkityn polun varrella olevat infotaulut täydentävät hyvin näkö- ja elämyshavaintoja. Alueelta on raivattu risukko, joten siellä on helppo liikkua. Kun sitten siirtyy merkitystä polulta etelämmäs, Salpa-asemahan jatkuu aina Suomenlahteen saakka, alkaa löytyä myös pahoin pusikoituneita puolustusrakenteita. Niissä on kuitenkin se hyvä puoli, että bunkkerien ovet ovat apposen auki, eli mikäli haluaa testata suljetun paikan kammoaan ja tutustua lepakoihin, ei kun sisään. Kannattaa ottaa kuitenkin taskulamput mukaan. Kuutostien pohjoispuolelle jää järven ja tien väliin vain melko kapea (parisataa metriä) mäenharjanne, joka laskee jyrkästi Kivijärven. Sitä rinnettä olisi ollut vihollisen lähes mahdoton nousta ylös.


Luumäen asema
Wäinö Aaltosen veistämä Oikeustaistelun muistomerkki
vuodelta 1937 seisoo ruohokentän keskellä unohdettuna,
mutta ikihongan vartioimana
Salpalinjan jäätyä taakseni saavuin Jurvalaan, jossa käännyin Suo-Anttilan tielle (tie n:o 3842). Kävin tarkastamassa, missä kunnossa on Luumäen asema. Henkilöliikenne asemalle lakkasi 21.5.1988 ja käyttämättömyys ja huoltamattomuus näkyvät selvästi asemarakennusten kunnossa. Komea asemarakennus ja sen vieressä seisovat kaksi muuta rakennusta ansaitsisivat toisenlaisen kohtelun. Aseman rakennukset ovat siirtyneet Senaatti-kiinteistöjen omistukseen vuonna 2014. Asemarakennuksia ei ole suojeltu millään tavalla, joten niiden kohtalo on täysin auki.

Asemarakennuksen takana, sen itäpuolella, seisoo komea muistomerkki ruohottuneella jalustalla. Kävin kuvaamassa senkin. Kyseeessä on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen veistämä Oikeustaistelun muistomerkki.  Se pystytettiin Luumäen asemalle vuonna 1937. Muistomerkkiä  siirrettiin 14 metriä kauemmas radasta vuonna 2009 ratatöiden takia. Uuden Kuutostie-linjauksen vuoksi on esitetty sen siirtämistä entisen käräjätalon vieressä olevalle tontille.

Tämän jälkeen kiersin ylimenosiltaa pitkin radan toiselle puolelle, jossa on laaja Nurminen Logisticsin terminaalialue. Avoimelle terminaalikentälle ajoi ukrainalainen rekka, jonka kuljettajan kanssa aloitin keskusteluni tervehdyksellä "Слава Україні! (= kunnia Ukrainalle)" Vastauksena kuului  "Героям слава! (= kunnia sankareille" Auto oli tullut Chernihivin (Чернігів) alueelta, joka on muuten vain muutamien kymmenien kilometrien päässä surullisen kuuluisasta Chornobylin (Чорнобиль) kaupungista.

Seuraavaksi kuvauspaikaksi ilmestyi tienviereen Kangasvarren koulu, joka koostuu useassa yhteydessä rakennetuista koulutiloista. Koulu on perustettu vuonna 1895, joten se juhlii /on juhlinut? tänä vuonna 120-vuotista taivaltaan. Tapasin koulun pihalla lasten kanssa pyöräilemässä olleen koulun entisen oppilaan.
Kangasvarren koulu
Kun juttelin tämän Moskovassa asuvan herran kanssa, huomasimme olevamme melkein sukulaisia. Molempien isoisät olivat palvelleet aikoinaan rautateillä Pietarissa Suomen asemalla. Minun isoisäni tuli salaa rajan yli takaisin Suomeen vallankumouksen jälkeen vuonna 1919, hänen isoisänsä vuonna 1918 virallista tietä ja luvallisesti.


Kangasvarren koulun jälkeen oli edessä pitkä taival Suo-Anttilan tietä Kirkkotien risteykseen asti. Suuntana oli Luumäen kirkko ja hautausmaa. Perehdyin hieman
Luumäen kirkko valmistui vuonna 1845
kirkkorakennuksen historiaankin. Vuonna 1833 valmistuneet
kirkon piirustukset on tehty Carl Ludvig Engelin johtamassa Intendentinkonttorissa. Piirustukset laati Intendentinkonttorin konduktööri Anders Fredrik Granstedt, ja ne noudattivat Engelin vuonna 1824 suunnitteleman Alajärven kirkon piirustuksia. Luumäen kirkkoa pystytettiin vuosina 1843–1845 ja se vihittiin käyttöön 1845. Luumäen noin 1000-paikkainen kirkko on empiretyylinen keskeisesti korostettu sisäviisteinen (mitähän sekin tarkoittaa?) ristikirkko. Komeana seisoi 170-vuotias vanhus edelleen kiviaidan ympäröimänä kirkonmäellä. Kirkonmäen alueeseen kuuluu erottamattomasti tietysti myös vanha kellotapuli, joka on valmistunutt vuonna 1876.

Tie kirkonmäelle nousee hautausmaiden välistä. Kirkosta katsoen oikealla olevalla ns. vanhalla hautausmaalla on mm. presidentti
Elli ja Pehr Eivind Svinhufvudin hautamuistomerkki Luumäen
vanhalla hautausmaalla
P.E.Svinhufvudin ja hänen vaimonsa hautamuistomerkki sekä vuoden 1918 sisällissodassa kaatuneiden ja murhattujen valkoisten leijonamuistomerkki. Kirkkotien toisella puolella oleva Saksalan hautausmaa otettiin uudestaan käyttöön vuonna 1921. Paikalla oli ollut mahdollisesti kalmisto jo esikristillisellä ajalla. Hautaamista Saksalaan, jossa sijaitsi todennäköisesti myös Luumäen ensimmäinen kirkko suoritettiin aina 1730-luvulle saakka. Saksalan hautausmaalla sijaitsee viime sodissa kuolleiden sotilaiden sankarihautausmaa.
Luumäen sankarihautausmaan muistomerkk
i Saksalan hautausmaalla
Sankarihautausmaan muistomerkin on suunnitellut Ilmari Wirkkala.

Kirkomäen alueeseen kuuluu olennaisesti myös seurakuntatalo. Se on rakennettu vuonna 1920 puretun Valkolan pitäjäntuvan hirsistä. Kirkonmäki kohoaa eteläkarjalaisesta peltomaisemasta halliten näkymää kilometrien päähän. Hautausmaa näytti olevan erittäin hyvin hoidettu ja sieltä löytyy myös elämän peruskysymysten äärellä pysähtyvälle vierailijalle lukuisa määrä penkkejä. Niiltä voi elämän ja luonnon kauneutta ihasteleva kulkija antaa katseensa levätä alla lainehtivien peltovainioiden ja tummana kutsuvien metsäsaarekkeiden yli.


Taavetin Linnoituksessa on uudet opastaulut
Taavetin rautatieasema
Luumäen kirkonmäen tavoitteena oli Taavetti. Taavetin keskusta läpi pyöräillessäni vastaani kulki kansallispukuisia naisia. Pysäytin heistä kolme ja kyselin syytä juhla-asuun. Iloisesti Luumäen murteella tarinoivat rouvat kertoivat, että kyseessä oli kansallispukujen tuuletuspäivä, joka pidettiin Taavetin Linnoituksessa. Kaksi rouvista oli tehnyt Luumäen kansallispukunsa itse, kolmas oli tilannut muinaiskarjalaisen kansallispuvun Helmi Vuorelma Oy:ltä. Kauniita olivat rouvat hienoissa kansallispuvuissaan. 

Kiertelin haastatteluhetken jälkeen Linnoituksen vallit  pariinkin kertaan ja otin uusia kuvia, sillä aikaisemman käyntini (maaliskuu 2015) jälkeen oli alueen opastaulut uusittu. Lisäksi edellisellä käynnilläni jouduin paikoin kahlaamaan syvässä lumessa.

Seuraavaksi siirryin kuvaamaan Taavetin asemarakennusta. Henkilöliikenne tällä asemalla on lakkautettu lähes yhdeksän vuotta sitten, eli 3.9.2006. Taavetin 1. rautatieasema valmistui jo vuonna 1870. Se korvattiin uudella jugend-tyylisellä rakennuksella vuonna 1905. Komea oli tämäkin asemarakennus, eikä yhtä harmittavan lähellä rautatiekiskoja kuin Luumäen asema. Toivottavasti tämä rakennus saa jossakin vaiheessa siitä pieteetillä huolta pitävän uuden omistajan.

Taavetin aseman jälkeen oli edessä kotiinpaluu. Jätin tosin kertomastani "lenkkitarinasta" väliltä pois useita pysähdyksiä, mutta palaan niihin erillisten kirjoitusten muodossa. Kuutostien sivussa kulkevaa oivallista pyörätietä kulkiessani pysähdyin kuitenkin Kiurulassa sisällissodan viimeisen taistelun muistomerkille, josta tuli siis uusi, päivitetty näkymä. Todella vaatimattomassa huolenpidossa oli muistomerkki ollut jälleen.

Sisällissodan viimeisen taistelun muistomerkki Luumäen Kiurulassa

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti