Raattamaan muotokuvan maalaaja kuollut USA:ssa (Haaparannanlehti 27/1 1959)

Yksityiskohta Selim Töyrän Raattamaa-muotokuvasta

Alla oleva artikkeli perustuu pääosin Haaparannanlehdessä 27.1.1959 ilmestyneeseen artikkeliin, jota olen kuitenkin monelta osin muokannut ja täydentänyt. Aluksi suoraa lainausta artikkelista:

"Laestadiolaisissa kodeissa Tornion- ja Muonionjokilaaksossa on Lapinsaarnaajan Juhani Raattamaan muotokuva Selim Töyrän siveltimen tuloksena. Äsken Amerikasta saapuneen tiedon mukaan on siellä viime marraskuun 22 pnä kuollut Suomen Ylimuoniosta kotoisin ollut tunnettu taidemaalari Selim Alfred Töyrä, joka useita vuosikymmeniä on toiminut taidekoulun opettajana ja toimensa ohella vapaana taiteilijana Los Angelesissa, Kaliforniassa. Hän oli syntynyt Muoniossa 13. 11. 1875 ja kuoli Stats Metropolitan (luultavasti tarkoitetaan Metropolitan State Hospitalia) sairaalassa Norwalkissa 22. 11. 1958 sekä siunattiin 28. 11. krematoriohautauksessa Utter-McKinley Broadwayn kappelissa Los Angelesissa."

Ruumiinsiunauksen toimitti paikallisen suomalaisen seurakunnan pastori Omar Halme.[1]

Töyrän Raattamaa-muokuva mustavalkoisena kokonaisuudessaan

Muoniolaislähtöinen Alfred Selim Töyrä oli lähtöisin talonpoikaisoloista. Töyrän isä oli tilanomistaja, taitava mies käsistään: valmisti lukkoja, pyssyjä ja niin edelleen.[2] Selim-poika kävi kansakoulun, ei tosin kotikylässä eikä aivan naapurikylässäkään, vaan Enontekiön kirkonkylässä Hetassa.  Sinne kotoa oli matkaa 80 km. Koulumatkan hän kulki hiihtäen ja joskus poronpulkassa. Kahdessa vuodessa kykeni Selim omaksumaan kansakoulukurssin tiedot. Hieman myöhemmin hän hankkiutui Helsinkiin harjoittamaan taideopintoja.[3] Isä olisi mieluummin nähnyt, että hänen teräväpäisestä pojastaan olisi tullut virkamies kuin nälkäänäkevä taiteilija. Ennen pitkää Töyrä asettui asumaan Tornioon[4], missä hän maalasi ahkerasti. Täällä syntyi myös Haaparannan Rauhanyhdistyksen rukoussalissa vieläkin oleva suuri maalaus ”Kristuksen taivaaseen nouseminen”, jonka opettajatar Angelika Laestadius osti Töyrältä.[5] Näin Töyrä sai matkarahat Amerikan-matkaa varten, jolle hän lähti perheensä kanssa 8.4.1903.[6] Vanhat kaupunkilaiset ovat kertoneet, kuinka Töyrä asuessaan Tornion seudulla kokosi sopivia äijiä lähellä olevalle Palovaaran kukkulalle, ja näin syntyi tuo tunnettu maalaus, josta vieläkin (siis 1950-luvulla) ovat kaupunkilaiset ovat tuntevinaan joitakin hahmoja. Töyrä omisti Amerikassa Chicagossa suuren kulissimaalaamon, mutta sen ylläpitäminen ei tyydyttänyt hänen taiteellista kunnianhimoaan. Niinpä hän myi sen ja muutti Los Angelesiin, jossa toimi pääsiallisesti muotokuvamaalarina. Asiakkainaan hänellä oli useita tunnettuja filmitähtiä. Töyrä saavutti kuuluisuutta taidemaalarina ja hänet nimitettiin Los Angelesin yliopiston taideprofessoriksi.

Bror Hjortin tekemä Jukkasjärven alttaritaulu

Laestadiolaissaarnaajasta Juhani Raattamaasta syntyi muotokuva 1800-luvun loppuvuosina hänen saarnamatkallaan Ylimuonioon.[7] Täällä näytetään vieläkin sitä tupakamaria, missä Selim noin 20-vuotiaana käytteli sivellintänsä. Haaparannanlehden mukaan ”nykyaikainen katsoja on tuossa Raattamaan kuvassa näkevinään kuin kajastuksen van Goghia, ja siinä ilmenee vallan harvinaisen voimakas kuvausvoima. Katsottakoon esim. kasvojen karakteristiikkaa ja ennen kaikkea kömpelöitten käsien ilmettä.” Työ on ollut esillä näyttelyissä ja herättänyt niin paljon huomiota, että julkaistiin liitekuvana Nuori Suomi-joulualbumissa. Töyrän aikoinaan tekemä muotokuva on selvästi tunnistettavissa taitelija Bror Hjortin vuonna 1958 valmistuneessa Jukkasjärven kirkon alttarimaalauksessa. Vuosisadan vaihteessa valmistui monien muiden Lapin kuvien ohella myös Kaaresuvantolaisen saarnaajan ”Ies-Pietin” eli  Pietari Vasaran muotokuva.

Sisäkuva Haaparannan rauhanyhdistykseltä. Seinällä Selim Töyryn maalaus
"Kristuksen taivaaseen nouseminen".

Töyrä kävi synnyinmaassaan 1910-luvulla, vaimonsa ja kahden lapsen kuoleman jälkeen.[8] Hän palasi heti uudelleen Amerikkaan, jossa hän sitten asuikin elämänsä loppuvaiheet. Hänen maalamansa taulut ”Katkenneet kielet” ja ”Amerikan tähtilipun synty” palkittiin kilpailuissa ja avasivat hänelle ateneumin ovet Los Angelesissa. Kotiseutua Muoniota, sen väririkkaita syksyjä ja keskikesän aurinkoisia vuorokausia ei koskaan unohtanut. Koti-ikävä kiveliön Pohjolaan kuuluu kirvelleen hänen sydäntään aina viime vuosiin saakka. Sodan jälkeen Töyrä lahjoitti suurikokoisen maalauksen nimeltään ”Kirkastettu Kristus Jordanin rannalla” Ylimuonion rukoushuoneelle. Tämä Muonion pojan viimeinen tervehdys olisi tosin siirrettävä seurakunnan kirkkoon, sillä pieni rukoushuone Ylimuoniossa ei voi antaa tarvittavaa perspektiiviä Selim Töyrän teokselle, joka on tosi nähtävyys, ei ainoastaan seurakuntalaisille, vaan myös turisteille.

---

[1] Myös Kalifornian valtion kuolinrekisteri (Death Index) vahvistaa kuolinpäiväksi marraskuun 22. päivän 1958. Vuoden 1940 väestönlaskenta kertoo Selim Töyrän asuneen kaupungin 14. piirissä.

[2] Selim Töyrän isä Mikko Juhonpoika Rauhala (myöh. Töyrä) oli lähtöisin Kittilästä. Mikko Rauhala siirtyi Muonioon, Ylimuonion kylään, mistä osti Töyrän eli Tapanin tilan, jota ryhtyi asumaan. Mikko Töyrän vaimo vuodesta 1855 oli Elsa Maria Kaarlentytär Mäki eli Örn, syntyisin Muoniosta. Tästä avioliitosta syntyi yksitoista lasta, joista Selim oli järjestyksessä yhdeksäs. Töyrän äidin kerrottiin olleen "harras kristitty".

[3] Selim Töyrä opiskeli Helsingissä Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

[4] Töyrä muutti Ylimuoniosta Tornioon vuonna 1901.

[5] Kaupungin säätyläisväestö koetti auttaa Töyrää ostamalla hänen taulujaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut saaduilla tuloilla elättämään itseään.

[6] http://maine.utu.fi/emregfree/ml_finresults2.asp

[7] Töyrä oli mukana Suomen taiteilijoiden näyttelyssä Ateneumissa vuonna 1897 Juhani Raattamaata esittävällä taulullaan. Se onkin hänen varhaistuotantonsa tunnetuin teos. Maalaus herätti niin suurta huomiota, että se julkaistiin Nuori Suomi -joulualbumin liitekuvana.

[8] Selim Töyrä avioitui Senia Eveliina Jaakontytär Saarelan (1880-1909) kanssa. Töyrä osti morsiamelleen ompelukoneen, joka tekona kuohutti hänen silloisia auttajiaan. Yhdysvalloissa Töyrän perheeseen syntyi neljä lasta. Vaimo palasi myöhemmin takaisin Suomeen.

Raattamaan muotokuvan maalaaja kuollut USA:ssa (Haaparannanlehti 27/1 1959)

Yksityiskohta Selim Töyrän Raattamaa-muotokuvasta

Alla oleva artikkeli perustuu pääosin Haaparannanlehdessä 27.1.1959 ilmestyneeseen artikkeliin, jota olen kuitenkin monelta osin muokannut ja täydentänyt. Aluksi suoraa lainausta artikkelista:

"Laestadiolaisissa kodeissa Tornion- ja Muonionjokilaaksossa on Lapinsaarnaajan Juhani Raattamaan muotokuva Selim Töyrän siveltimen tuloksena. Äsken Amerikasta saapuneen tiedon mukaan on siellä viime marraskuun 22 pnä kuollut Suomen Ylimuoniosta kotoisin ollut tunnettu taidemaalari Selim Alfred Töyrä, joka useita vuosikymmeniä on toiminut taidekoulun opettajana ja toimensa ohella vapaana taiteilijana Los Angelesissa, Kaliforniassa. Hän oli syntynyt Muoniossa 13. 11. 1875 ja kuoli Stats Metropolitan (luultavasti tarkoitetaan Metropolitan State Hospitalia) sairaalassa Norwalkissa 22. 11. 1958 sekä siunattiin 28. 11. krematoriohautauksessa Utter-McKinley Broadwayn kappelissa Los Angelesissa."

Ruumiinsiunauksen toimitti paikallisen suomalaisen seurakunnan pastori Omar Halme.[1]

Töyrän Raattamaa-muokuva mustavalkoisena kokonaisuudessaan

Muoniolaislähtöinen Alfred Selim Töyrä oli lähtöisin talonpoikaisoloista. Töyrän isä oli tilanomistaja, taitava mies käsistään: valmisti lukkoja, pyssyjä ja niin edelleen.[2] Selim-poika kävi kansakoulun, ei tosin kotikylässä eikä aivan naapurikylässäkään, vaan Enontekiön kirkonkylässä Hetassa.  Sinne kotoa oli matkaa 80 km. Koulumatkan hän kulki hiihtäen ja joskus poronpulkassa. Kahdessa vuodessa kykeni Selim omaksumaan kansakoulukurssin tiedot. Hieman myöhemmin hän hankkiutui Helsinkiin harjoittamaan taideopintoja.[3] Isä olisi mieluummin nähnyt, että hänen teräväpäisestä pojastaan olisi tullut virkamies kuin nälkäänäkevä taiteilija. Ennen pitkää Töyrä asettui asumaan Tornioon[4], missä hän maalasi ahkerasti. Täällä syntyi myös Haaparannan Rauhanyhdistyksen rukoussalissa vieläkin oleva suuri maalaus ”Kristuksen taivaaseen nouseminen”, jonka opettajatar Angelika Laestadius osti Töyrältä.[5] Näin Töyrä sai matkarahat Amerikan-matkaa varten, jolle hän lähti perheensä kanssa 8.4.1903.[6] Vanhat kaupunkilaiset ovat kertoneet, kuinka Töyrä asuessaan Tornion seudulla kokosi sopivia äijiä lähellä olevalle Palovaaran kukkulalle, ja näin syntyi tuo tunnettu maalaus, josta vieläkin (siis 1950-luvulla) ovat kaupunkilaiset ovat tuntevinaan joitakin hahmoja. Töyrä omisti Amerikassa Chicagossa suuren kulissimaalaamon, mutta sen ylläpitäminen ei tyydyttänyt hänen taiteellista kunnianhimoaan. Niinpä hän myi sen ja muutti Los Angelesiin, jossa toimi pääsiallisesti muotokuvamaalarina. Asiakkainaan hänellä oli useita tunnettuja filmitähtiä. Töyrä saavutti kuuluisuutta taidemaalarina ja hänet nimitettiin Los Angelesin yliopiston taideprofessoriksi.

Bror Hjortin tekemä Jukkasjärven alttaritaulu

Laestadiolaissaarnaajasta Juhani Raattamaasta syntyi muotokuva 1800-luvun loppuvuosina hänen saarnamatkallaan Ylimuonioon.[7] Täällä näytetään vieläkin sitä tupakamaria, missä Selim noin 20-vuotiaana käytteli sivellintänsä. Haaparannanlehden mukaan ”nykyaikainen katsoja on tuossa Raattamaan kuvassa näkevinään kuin kajastuksen van Goghia, ja siinä ilmenee vallan harvinaisen voimakas kuvausvoima. Katsottakoon esim. kasvojen karakteristiikkaa ja ennen kaikkea kömpelöitten käsien ilmettä.” Työ on ollut esillä näyttelyissä ja herättänyt niin paljon huomiota, että julkaistiin liitekuvana Nuori Suomi-joulualbumissa. Töyrän aikoinaan tekemä muotokuva on selvästi tunnistettavissa taitelija Bror Hjortin vuonna 1858 valmistuneessa Jukkasjärven kirkon alttarimaalauksessa. Vuosisadan vaihteessa valmistui monien muiden Lapin kuvien ohella myös Kaaresuvantolaisen saarnaajan ”Ies-Pietin” eli  Pietari Vasaran muotokuva.

Sisäkuva Haaparannan rauhanyhdistykseltä. Takaseinällä Selim Töyryn maalaus
"Kristuksen taivaaseen nouseminen".

Töyrä kävi synnyinmaassaan 1910-luvulla, vaimonsa ja kahden lapsen kuoleman jälkeen.[8] Hän palasi heti uudelleen Amerikkaan, jossa hän sitten asuikin elämänsä loppuvaiheet. Hänen maalamansa taulut ”Katkenneet kielet” ja ”Amerikan tähtilipun synty” palkittiin kilpailuissa ja avasivat hänelle ateneumin ovet Los Angelesissa. Kotiseutua Muoniota, sen väririkkaita syksyjä ja keskikesän aurinkoisia vuorokausia ei koskaan unohtanut. Koti-ikävä kiveliön Pohjolaan kuuluu kirvelleen hänen sydäntään aina viime vuosiin saakka. Sodan jälkeen Töyrä lahjoitti suurikokoisen maalauksen nimeltään ”Kirkastettu Kristus Jordanin rannalla” Ylimuonion rukoushuoneelle. Tämä Muonion pojan viimeinen tervehdys olisi tosin siirrettävä seurakunnan kirkkoon, sillä pieni rukoushuone Ylimuoniossa ei voi antaa tarvittavaa perspektiiviä Selim Töyrän teokselle, joka on tosi nähtävyys, ei ainoastaan seurakuntalaisille, vaan myös turisteille.

---

[1] Myös Kalifornian valtion kuolinrekisteri (Death Index) vahvistaa kuolinpäiväksi marraskuun 22. päivän 1958. Vuoden 1940 väestönlaskenta kertoo Selim Töyrän asuneen kaupungin 14. piirissä.

[2] Selim Töyrän isä Mikko Juhonpoika Rauhala (myöh. Töyrä) oli lähtöisin Kittilästä. Mikko Rauhala siirtyi Muonioon, Ylimuonion kylään, mistä osti Töyrän eli Tapanin tilan, jota ryhtyi asumaan. Mikko Töyrän vaimo vuodesta 1855 oli Elsa Maria Kaarlentytär Mäki eli Örn, syntyisin Muoniosta. Tästä avioliitosta syntyi yksitoista lasta, joista Selim oli järjestyksessä yhdeksäs. Töyrän äidin kerrottiin olleen "harras kristitty".

[3] Selim Töyrä opiskeli Helsingissä Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

[4] Töyrä muutti Ylimuoniosta Tornioon vuonna 1901.

[5] Kaupungin säätyläisväestö koetti auttaa Töyrää ostamalla hänen taulujaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut saaduilla tuloilla elättämään itseään.

[6] http://maine.utu.fi/emregfree/ml_finresults2.asp

[7] Töyrä oli mukana Suomen taiteilijoiden näyttelyssä Ateneumissa vuonna 1897 Juhani Raattamaata esittävällä taulullaan. Se onkin hänen varhaistuotantonsa tunnetuin teos. Maalaus herätti niin suurta huomiota, että se julkaistiin Nuori Suomi -joulualbumin liitekuvana.

[8] Selim Töyrä avioitui Senia Eveliina Jaakontytär Saarelan (1880-1909) kanssa. Töyrä osti morsiamelleen ompelukoneen, joka tekona kuohutti hänen silloisia auttajiaan. Yhdysvalloissa Töyrän perheeseen syntyi neljä lasta. Vaimo palasi myöhemmin takaisin Suomeen.

Virginia City, Nevada

Näkymää Virginia Cityn pääkadulle

Tämän postauksen teemaan liittyy oleellisesta tästä linkistä löytyvä musiikkipätkä.

Näkymää saapaskukkulalta

Pysähdyin 19.10.2016 muutamaksi tunniksi Nevadassa kaupunkiin nimeltä Virginia City. Tämä Renon eteläpuolella sijaitseva villinlännen kaupunki tuli tutuksi miljoonille suomalaisillekin vuosina 1959 - 1973 filmatun tv-sarjan kautta. Se syntyi lähes yhdessä yössä, kun alueelta löydettiin vuonna 1859 Comstockin malmisuoni (Comstock Lode). Se oli ensimmäinen suuri hopeaesiintymä Yhdysvalloissa ja johti lukuisten kaivosten avaamiseen. Kaupungin asukasluku kasvoi nopeasti saavuttaen huippunsa 1870-luvun puolivälissä, jolloin kaupungissa oli noin 25 000 asukasta. Kaivosten tuotanto hiipui vähitellen vuoden 1878 jälkeen, jolloin myös asukasluku alkoi laskea. Vuonna 1880 kaupungissa oli 10 917 asukasta ja vuosisadan vaihteessa enää 2 695. 1900-luvulla asukasluku laski edelleen ollen 1930 - 1950-luvuilla vain noin 500. Vuoden 2010 väestönlaskennassa asukaluvuksi saatiin 855.

Comstockin malmisuonesta kertova muistomerkki

Comstockin malmisuoni

Peter O'Rileya ja Patrick McLaughlinia on pidetty Comstockin malmisuonen löytäjinä. Nimensä sai kuitenkin Henry P. Comstockin (1820 - 1870) mukaan. Historiankirjat ovat kuvanneet häntä tekopyhäksi ukoksi, lukutaidottomaksi mainariksi sekä nopeaälyiseksi suunsoittajaksi. Comstock syntyi Trentonissa, Ontariossa. Hän oli toiminut turkismetsästäjänä ja lampaiden ajajana. Hänen kauttansa tuli tietoon Virginia Cityn valtava hopeamalmio. Comstock myi osuutensa siitä aikaisin eikä ehtinyt hyötyä siitä. Myöhemmin hän toimi maanmittarina ja kaivosmiehenä, sekä itsenäisesti että suurissa  kaivosyhtiöissä, mutta ei saavuttanut onneaan. Hän teki pistoolillaan itsemurhan ja on haudattu Sunset Hillin hautausmaalle Bozemanissa Montanassa.

 

Kaupungin nimestä

Virginia Cityn katukuvaan kuuluvat edellleen laudoitetut ja katetut kävelysillat

Virginian kaupungin nimen synnystä on monta tarinaa: Kansanperinteen mukaan kaupungin "risti" James Fennimore, "Old Virginny Finney," kun hän pudotti ja särki viskilasinsa saluunassa. Toisen tarinan mukaan Ophirin kaivannot nimettiin Old Virginnyn (vanhan Virginian) kunniaksi, joista James Finney oli ensimmäisiä kaivospaikan löytäneistä ja eräs menestyksekkäimmistä malmietsijöistä. Kun Comstockin malmio löydettiin vuonna 1859, kaupunki rakentui kuvaannollisesti yhdessä yössä Mount Davidsonin itärinteille. Kaupungin alle kaivettiin monimutkainen tunneleiden ja kuilujen verkosto. Comstockin malmilöytö ja niiden seurauksena Virginia Cityn kasvu oli vertaansa vailla. Vuonna 1876 Nevada tuotti yli puolet kaikista jalometalleista Yhdysvalloissa. Comstock tuotti hopeaa ja kultaa satojen tuhansien dollareiden edestä. Syntyneet rikkaudet tukivat Pohjoisvaltioita Yhdysvaltain sisällissodassa ja tulvivat maailman rahamarkkinoille aiheuttaen taloudellisia muutoksia. Virginia City hopeamalmilöytö ei ollut osa Kalifornian kultaryntäystä, joka tapahtui 10 vuotta aikaisemmin, mutta sen hyödyntämisessä olivat mukana monet kultaryntäyksessä rikastuneet. Comstockin malmisuonen löydön aikoihin hopeaa pidettiin yhdenvertaisen arvoisena kullan kanssa, ja liittohallitus osti kaiken tuotannon käytettäväksi kolikoissa. Vuonna 1873 hallitus poisti hopean rahoista suurelta osin johtuen Virginia Cityn kaivoksista syntyneestä hopeatulvasta kansainvälisille markkinoille.

Näkymä hautausmaalta kaupunkiin

Varhaisia kaivoshankkeita vaivasivat alussa tekniset ongelmat, jotka vaativat uudenlaisen kaivosteknologian kehittämistä. Saksalainen, San Franciscossa asunut insinööri Philip Deidesheimer kehitti puisen  kaivostunnelijärjestelmän, joka mahdollisti suuren hopeamalmimäärän louhimisen turvallisesti. Virginia Cityyn saapui asukkaista kaikkialta maailmasta. Pääosa mainareista oli kotoisin Englannin Cornwallista, jossa oli tinakaivoksilla kehitetty tekniikka kovien kallioiden louhimiseen. Kaupungin asukkaista vajaa kymmenes oli aasialaisia, pääsosin kiinalaisia siirtolaisia. Kaivostyötä esti suunnaton kuumuus, joka johtui kuumista lähteistä. Talvisin mainarit kahlasivat lumikengissä työskentelemään kaivostunneleihin korkeassa kuumuudessa. Raa'an kuumat työskentelyolosuhteet merkitsivätkin lyhyttä elinaikaodotetta ja mainarit ristittiin "kuumavesitulpiksi".

Viginia Cityn pääkatunäkymää

Virginia City lokakuussa 2016

Suuri tulipalo vuonna 1875

Vuosien 1859 ja 1875 välisenä aikana Virginia City kärsi lukuisista tulipaloista. Lokakuun 26. päivä 1875 aiheutti suureksi tulipaloksi kutsuttu palo 12 miljoonan dollarin vahingot. Kaksituhatta asukasta jäi palossa kodittomaksi. Tuli tuhosi Con. Virginian ja Ophirin nosturilaitokset, mutta palo ei tunkeutunut Con. Virginian kaivoskuiluun ja Ophirin kaivoskuilussa vain 400 jalan syvyyteen. Niinpä työt jatkuivat kaivoksissa. Vuosien 1860 - 1880 aikana Virginia kaivoksista nostettiin vajaat 7 miljoonaa tonnia malmia. Sen kokonaisarvo oli 311 miljoonaa silloista dollaria. Kaivostoiminta hiipui seudulla vuoden 1880 jälkeen, mutta sitä on ollut alueella koko ajan jonkin verran. Comstockin alueella toimii nykyisin kaivosyhtiö nimeltä Comstock Mining Inc, joka on hankkinut haltuunsa noin 70% alueen kaivosoikeuksista.

Virginia City oli kirjailija Mark Twainin "syntymäkaupunki

Kirjailija Mark Twain "syntyi" Virginia Cityssa

Virginia Citya voidaan pitää kirjailija Mark Twainin syntymäpaikkana, sillä helmikuussa 1863 paikallisen lehden Territorial Enterprisen toimittaja Samuel Clemens käytti ensimmäisen kerran myöhemmin kuuluisaksi tullutta kirjailijanimeään. Clemens asui syksystä 1862 toukokuuhun 1864 Virginia Cityssa ja kirjoitti paikallisen Territorial Enterprise-lehteen. Clemens pakeni Virginia Citysta mahdollista kaksintaistelua, johon syynä oli Clemensin lehtikirjoittelu. Clemens palasi myöhemmin kaksi kertaa Comstockin alueelle, jolloin hänet vuonna 1866 "ryöstettiin". Clemensiltä vietiin hänen rahansa ja kellonsa. Ryöstö osoittautui hänen ystäviensä pilaksi. Clemens ei oikein arvostanut pilaa, mutta sai "ryöstösaaliin" takaisin. Kun Clemens vieraili alueella toisen kerran vuonna 1868, hän pääsi seuraamaan hirttäjäisiä, kun kaupngissa teloitettiin John Millian, joka oli tuomittu paikallisen porttolan omistajan Julian Buletten murhasta.

Turistikaupunki

Nykyisin Virginia Cityn kaupunki elää lähinnä turistimista. Kaupungissa vierailee vuosittain yli kaksi miljoonaa turistia. Kaupunki on julistettu vuonna 1961 kansalliseksi historialliseksi maamerkiksi (National Historic Landmark Distric). Kaupungin alueella on lukematon määrä historiallisia kiinteistöjä, jotka ovat mukana kansallisetn historiallisten paikkojen (National Historic Landmark District) luettelossa. Virginia City sijaitsi lähellä kuvitteellista Ponderosan karjatilaa ( Ponderosa Ranch) television lännesarjassa Bonanza Bonanza. Todellisuudessa sarjan Virginia City sijaitsi Hollywoodissa.

Mark Twain-museoVirginia Cityssa

Virginia Cityn suomalaisista

Silver Terrace Cemeteries

Salomon Ilmonen kertoo  kirjassaan Amerikan Suomalaisten Historia III (1926) kaupungissa asuva toistsataa suomalaista. Hän nimeää heistä seuraavat: Ilmari Paldanius ja Johan Luoma Kauhajoelta sekä Ernest Luoman, Kalle Kosken, Albert Laihon, Walfrid Hakalan, Johan Sarvelan, Victor Turpelan, Herman Ruotsalan ja Johan Lilviisin, mainitsematta näiden kotipaikkakuntia Suomessa. Kiertelin Virginia Cityn hautausmaalla (Silver Terrace Cemetery/Gold Hill Cemetery) ja etsiskelin suomalaisnimiä hautakivistä. Puuha osoittautui turhaksi. Perehdyin jälkikäteen myös hautausmaasta koottuun kuvasivustoon, mutta en sieltäkään onnistunut löytämään yhtään henkilöä, jolla olisi ollut suomalainen sukunimi.  

Alla lisää kuvia kaupungista ja sen hautausmaalta: