Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

lauantai 26. elokuuta 2017

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Laamalan koulun vaiheet, osa 2.

Laamalan entiselle koululle siintää nykyisin näin idyllinen näkymä.
Tässä jatkoa kirjoitukseeni Laamalan koulun alkuvaiheista:


Laamalan kansakoulun vihkiäiset pidettiin
12.10.1930. Etelä-Saimaa 16.10.1930
Koulurakennuksen valmistuttua vuonna 1930 alkoi sen tonttimaan muokkaaminen viljelyskuntoon. Opettajan palkkaukseenhan kuului tuolloin luontaisetuna kasvimaa ja laidunmaa lehmälle. Yläkoulun opettajalle piti raivata kolme aaria kasvimaatta, alakoulunopettajalle kaksi. Tellanmäen kiviselle ja kallioiselle mäelle sen aikaansaaminen oli haasteellista. Lähes mikä muu paikka tahansa olisi ollut parempi. Seuraavana kesänä äestettiin ja kivettiin nämä pellot. Tähän palkattiin mies hevosineen viiden markan tuntipalkalla valvojanaan Tuomas Tella 2 ½ markan tuntipalkalla ja työhön osallistumisvelvollisuudella. Tammikuussa 1933 pidettiin talkoot viljelysmaan kunnostamiseksi. Talkoissa tarjottiin pullakahvit talkoolaisille ja heinät hevosille. Kasvimaille vedettiin mutaa ja keväällä kynnettiin ja harattiin maa sekä suoritettiin peruslannoitus. Opettaja Hilja Mononen saikin koulun puutarhan kukoistamaan sitkeällä työllä ja uupumattomalla veden kantamisella – sankoilla – Tellanmäen alta Kivisillanjoesta. Koulupaikka aiheutti ongelmia myös kunnollisen kaivon löytymiselle ja niinpä koulun kaivosta saattoi vedentulo loppua kuivina vuosina kuukausiksi.

Syyskuussa vuonna 1932 päätettiin aloittaa koulukeittolan toiminta Laamalassa lokakuun alussa viitenä päivänä viikossa. Tuolloin koulua käytiin lauantaisinkin. Kouluruoan saivat varattomat oppilaat ilmaiseksi ja varakkaampien perheiden lapsilta perittiin 75 penniä täysannoksesta ja 40 penniä puoliannoksesta. Tämä keittolatoiminta jatkui vain yhden lukuvuoden, sillä seuraavana vuonna päätettiin, ettei sitä jatketa. Lukuvuonna 1934 – 1935 varattomien perheiden lapsille jaettiin maitoa ja voileipä. Lukuvuonna 1935 – 1936 koulukeittolan toiminta käynnistettiin uudelleen. Ruokaa valmistettiin neljänä päivänä viikossa. Varakkaiden perheiden lapsilta perittiin nyt markka annokselta tai 50 penniä puoliannokselta. Vanhemmat saattoivat maksaa lapsiensa kouluruokailun erilaisilla kasvattamillaan tuotteilla.

Sotavuodet heijastuivat myös Laamalan koulun toimintaa. Koulun johtokunta päätti 12.10.1939, että opettajat saavat harkintansa mukaan keskeyttää koulutyön. Opettaja Väinö Soveri kuuli Ruotsin radiosta talvisodan syttyneen. Saman tien lapset lähetettiin kotiin, opettaja pakkasi tavaransa vesikelkkaan ja suuntasi Virmujoelle ja edelleen turvallisemmiksi kokemilleen seuduille. Rauhan tultua maaliskuussa 1940 koulutyötä ei aloitettu Laamalassa kevään aikana, sillä koulua käytettiin majoitustilana. Syksyllä 1940 koulutyö käynnistyi ja oppilaina oli muutamia evakkoperheiden lapsia.

Laamalan komea ja korkea koulutalo nykysasussaan
Ilmajärveläisten hanke oman koulupiirin saamiseksi eteni kesällä 1939. Silloin Ilmajärven koulupiiri muodostettiin erottamalla siihen alueita Laamalan ja Pohja-Lankilan piireistä. Sotavuodet pysäyttivät koulun rakentamishankkeen, joka toteutui vuonna 1945.
Laamalan alakansakoulu toimi pitkään 18-viikkoisena. Opettaja, joka asui Laamalassa oli yhteinen Utulan koulupiirin kanssa. Tilanne muuttui vuonna 1953. Ruokolahden kunnanvaltuusto päätti 21.3.1953 muuttaa piirin alakansakoulun 36-viikkoiseksi. Laamalan koulu oppilasmäärä oli 1930-luvulla noin 50 - 60. Enimmillään heitä oli 64.  Ilmajärven koulupiirin muodostuminen ja Poitsilanmaan siirtäminen Sutelan koulupiiriin tiputti oppilasmääriä ja esimerkiksi vuonna 1948 Laamalan koulussa opiskeli enää 37 lasta.

Peruskouluun siirryttiin Laamalassa, kuten muuallakin Ruokolahdella jo 1.8.1972.  Koulun oppilasmäärän väheneminen alkoi huolestuttaa 1970-luvun puolivälissä. Oppilasmäärä laski alle valtionapuedellytysten. Koulun lakkauttamista oli mahdollisuus viivyttää kolmella ns. armovuodella ja ne myös käytettiin. Kouluneuvosto esitti 4.1.1985 koulun lakkauttamista ja Laamalan piirin jakamista Pohja-Lankilan ja Virmutjoen piirien kesken huoltajien tekemien esitysten pohjalta.  Koulun toiminta lakkasi 1.8.1985. Viimeisenä kouluvuonna Laamalassa opiskeli 11 lasta. Koulun viimeiset opettajat Terttu Ruuskanen (Puusniekka) ja Risto Nevalainen siirtyivät opettajiksi Puntalan kouluun. Terttu Ruuskasen (17 vuotta) ohella pitkäaikaisina opettajina Laamalassa toimivat ensimmäinen opettaja Linda Katri Gummerus (Tella) 27 vuotta, Hilja Mononen 16 vuotta,  Väinö Soveri yhdeksän vuotta, Lauri Sarasmaa n. 10 vuotta, Risto Nevalainen kahdeksan vuotta ja Tyyne Vento noin viisi vuotta.

Talon nykyinen omistaja kertoi, että rakennus oli koulutoiminnan päätyttyä joitakin vuosia kyläläisten kokoontumispaikkana. Sen jälkeen se myytiin yksityisomistukseen. Ostajalla oli tarkoituksena avata koulukiinteistössä majoituspalveluja tarjoava yritys. Hanke kuitenkin kaatui ja rakennus ja sitä ympäröivä tontti muuttui kiinteistökaupan jälkeen hevostilaksi. Hevostilan pitäjä möi kiinteistön sen nykyisille omistajille, jotka ovat kunnostaneet rakennuksen erinomaiseen kuntoon.  Sisustuksessa on käytetty mielenkiintoisella tavalla hyödyksi koulukiinteistön viimeistä edellistä vaihetta. Sisäseinien pintamateriaalina ovat nimittäin pinkopahvien alta kaivettujen seinähirsien lisäksi hevosten laitumilla kaluamat aitapuut ja tolpat.
Remonttia tehdessä on omistajaille paljastunut, että koulun rakentajat ovat olleet aikoinaan todellisia ammattimiehiä.

Lopuksi poiminta kouluarjesta 1930-luvulta:

Opettaja oli jättänyt koululle poikaoppilaan tekemään laiskanläksyjä. Poika karkasi ulos, kiipesi korkean koulun katolle ja edelleen savupiipun päälle. Tyttöoppilaat riensivät kertomaan pojan tempauksesta opettajalle. Opettaja säikähti, ryntäsi ulos ja vannotti poikaa laskeutumaan heti alas. Poika huusi piipun päältä opettajalle tulevansa alas, "jos lupaat, ettei enää laiskalle".  Opettaja ei luvannut. Silloin poika nousi piipun päältä, kulki pitkin peltikaton harjaa rakennuksen päätyyn, pysähtyi siihen, levitti kätensä kuin lentoon lähtevä ja huikkasi alhaalla sydän kylmänä kauhusta katseleville: "Tästä ois hyvä hypätä!" Nyt oli opettajankin taivuttava ja huimapäinen poika sai laiskanläksynsä anteeksi.
Lähteet:
Lauri Sarasmaa. Koulunkäyntiä Tellanmäellä. Kuusi vuosikymmentä kansanopetusta Ruokolahden Laamalassa 1925 - 1985. 1997.
Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit. 2009.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti