Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

torstai 7. toukokuuta 2015

Rutolan muuntaja



Rutolan muuntaja 6.4.2015

Kun saapuu Lappeenrantaan Mikkelin suunnasta, katse kiinnittyy vähän ennen Kuutostien liittymiä paremmat päivät nähneeseen muuntajaan. Tämä maamerkki on tien vasemmalla puolella ja sen takana siintää pieni Myllylampi. Kyseessä on käytöstä poistettu Rutolan muuntajakoppi. Rakennuksen katto on romahtanut ja se seiniä peittävät graffitit. Sen jälkeen, kun uusi Mikkelitien pätkä joitakin vuosia sitten valmistui, on tuosta muuntajasta muodostunut minulle merkki siitä, että olen jälleen saapumassa rakkaaseen kotikaupunkiini.

 Muuntamo sijaitsee Salpalinjan rakenteiden päällä. Nimittäin yksi tuon puolustuslinjan miehistöluolista lymyilee muuntajan alla. Muuntaja kärsi aikoinaan vaurioita luolan louhintatöiden aikana. Niinpä Enso-Gutzeit vaati Linnoitustoimistoa rakentamaan uuden muuntajan maaliskuun alussa 1941. Vaatimuksena oli, että uuden muuntamon olisi oltava käytössä 1.5.1941 uittokauden alkaessa.


Rutolan ylivientilaitos Myllylämmen puolelta kuvattuna joskus 1900-luvun alussa.
Valokuva: Lusto - Suomen metsämuseo

Miksi tuo maamerkki on aikoinaan rakennettu? Paikalla toimi  vuosina 1890 – 1963 uittolaitos. Sen avulla siirrettiin lähes 100 miljoonaa tukkia Saimaan vesistöalueelta Kymijoen vesistöön ja sitä pitkin edelleen Kotkaan W.Gutzeit & Co:n tehtaille sahattavaksi. Tukkien kuljettaminen vesistöstä toiseen toteutettiin Rutolan ylivientilaitoksen avulla. Nimittäin Saimaan ja Jängynjärven välinen maakannas esti tukkien kuljetuksen uittamalla. Ratkaisuksi rakennettiin 260 metriä pitkä höyrykäyttöinen rullarata Myllylammesta Kärjenlampeen. Täältä tukit siirrettiin uittokanavaa pitkin Jängynjärvelle, josta alkoi matka kohti ”savolaisten Amerikkaa” eli Kotkaa. Tämä höyrykäyttöinen rullarata korvattiin vuosina 1908-1909 puisella uittokourulla, johon pumpattiin vettä ylivientilaitoksen kautta. Myöhemmin ylivientilaitos muutettiin sähköllä toimivaksi. Tässä vaiheessa paikalle tarvittiin muuntajaa. Tästä tukinuittoreitistä Saimaan ja Kymijoen vesistön välillä on ansiokkaasti kirjoittanut Hilkka Mattila kirjassaan tukkien matkassa.

Tällä kertaa en hurauttanut autolla muuntajan ohi, vaan kurvasin sinne pyörälläni aurinkoisena huhtikuisena viikonloppuna. Ohessa kuvia tästä, kovia kokeneesta maamerkistä.

Näkymä muuntajalta ylivientilaitoksen konehuonerakennukseen
Muuntajan sisäseinät on "koristeltu" graffiteilla
Sisänäkymää
Katonkorjaajille olisi töitä
Näkymä ylätasanteelta alas

Muuntaja miehistöluolan kohdalta kuvattuna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti