Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

torstai 18. joulukuuta 2014

Vanhoja lappeelaisia tapoja

 Myös tämä vanhojen tapojen muistelu löytyy Tanin kansakoulun arkistosta (Lappeenrannan kaupunginarkisto).  Pääasiallisina kertojina ovat olleet talollinen Wilhelm Tani Tanin kylältä sekä maanviljelijät Antti Laakko Vilkjärveltä ja Antti Nyrhi Anolasta.

Kihlaus
Puhemies tuli sulhasen kanssa morsiamen kotiin, astuivat tupaan, istuivat pöydän eduspenkeille ja puhemies sanoi: Nyt tulee kova ilman muutos, pakkanen rupeaa paukkumaan. Samassa oven ulkopuolelle jäänyt kaaso läjäytti ovea aika tavalla, jolloin asiasta tietoinen ovensuussa istuva mies kaatui tuolineen päivineen muka pelästyksestä. Sitten astui morsian kaason kanssa tuvan keskilattialle. Puhemies kysyi, jos nuoret tahtovat toisensa ja hänen saatuaan myöntävän  vastauksen alkoi lahjojen vaihto. Morsian antoi sulhaselle sukat ja kintaat, sulhanen morsiamelle silkin. Sen jälkeen luki puhemies Herran siunauksen. Sitten mentiin pöydän taakse istumaan ja sulhanen alkoi pussistaan jaella rahoja morsiamen lähimmille omaisille. Loput rahat viskattiin uunin päälle, kotihaltijalle.

Häät
On Lappeella luultavasti aina pidetty sulhasen kotona. Vihkiminen on toimitettu kirkossa. Kun sulhanen ja morsian tulivat tupaan, lauloi erityinen laulaja talon puolesta tervetuliaisvirren, johon puhemies morsiusväen puolesta laulaen vastasi. Sitten syötiin. Morsiusneitoja on täälläkin ennen sanottu - sikapiikeiksi. Onnentoivotuksena lauloi kaaso morsiusneitoineen esim. näin: Sanans' ja käskyns' Hän sinul' lähet', kuin onnen tuovat myötäns'. Ei niit estää saa eli vähet', ettei ne päätä työtäns'. Lumi ja jää niiden edes sulaapi, virta myös poies kuivaapi, kovuus ei siellä myös pysy (vanhasta virsikirjasta). Myöskin puhemies lauloi ja rukouksella siunasi morsiusparin. Häissä ei ollut kuokkavieraita.

Hautajaiset
Hautajaisissa veisattiin ruumista vietäessä kylien kohdalla. Haudalta palatessa veistettiin puuhun risti, ettei vainaja tulisi takaisin. Vilkjärven kylässä on tällaisia ristipuita ollut ennen Lahenkankaalla

Siveellisen tason sanovat vanhat olleen korkean nykyiseen verrattuna

Taikausko rehotti. Vilkjärvellä kerrotaan olleen noidan, joka syötti lehmiä susille ja karhuille kostaakseen jostain lehmien omistajille. Päiviä valittiin j.n.e. jouluna tuotiin pöydälle ruisleipä, sen päälle pantiin kynttilä kynttiläjalassa. Tämä leipä syötiin vasta kyntämään ruvetessa. Laulua on harrastettu askareita tehdessä, metsässäkin työssä ollessa laulettiin.

Puhdetöinä on täälläpäin tehty rekiä, pärekoreja, puuastioita y.m., kehrätty villoja, pellavia, hamppua, kudottu kangasta j.n.e.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti