Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Niin hiljainen on kylätie..., osa 2. Pyöräretki 13.5.2017 välillä Säämälä - Rumpu - Nutikka - Villala - Hyttilä - Leino - Lahnajärvi - Säämälä

Vilajoen Leinonkoski Lahnajärven ja Pukaluksen välissä
Aittokosken patterin muistomerkin laatta
Noin viikko sitten kuvailin polkupyöräretkeäni entisen Ylämaan kunnan luoteiosan kyläteillä. Lauantaina 13.5 2017 suuntasin polkupyöräni Ylämaan koillisiin ja itäisiin kyliin. Tällä kertaa huomasin, etteivät reitin varrella olevat kylät, Säämälä, Nutikka, Rumpu, Villala, Hyttilä ja Leino, olleet nukkumassa aivan samanlaista syvää "ruususen unta" kuin pitäjän luoteiset osat. Paikoin kyläteitten varsilla oli uusia omakotitaloja ja autoliikenne oli selkeästi vilkkaampaa kuin Kirpun-, Mätön- ja Kasarintiellä. Tosin metsittymään jääneitä peltoja, hylättyjä omakotitaloja ja maalaistalojen pihapiirejä riittää tämänkin reitin varrella.
Säämälän entinen kansakoulu

Ylämaan Villalan metodistikirkko
Ensimmäisen tavoitteena oli kuvata entinen Säämälän koulu, jonka historia ulottuu jopa vuoteen 1877 saakka. Tämä iso koulurakennus lähetti viimeiset oppilaansa maailmalle vuonna 1967. Palaan koulun vaiheisiin myöhemmin erillisessä postauksessa. Seuraavana päämääränä oli vuonna 1996 pystytetty Aittokosken patterin muistomerkki. Ennen sitä oli tien varressa Nutikan tanssilava, joka seisoo hyväkuntoisena edelleen todistamassa, että tanssilavakulttuuri ei ole henkitoreissaan ainakaan Etelä-Karjalassa. Aittokosken patterin muistomerkille on selkeät opastaulut Rummuntieltä, joten se löytyy helposti. Patteri sai täysosuman 16.7.1941 ja seitsemän Luumäen Suo-Anttilasta ollutta sotilasta menetti siinä henkensä. Nimensä patteri on saanut siitä, että se koottiin sodan alussa Luumäen Aittokoskella, aivan Ylämaan rajalla. Aittokosken patterin kohtalosta löytyy lisätietoa täältä.

Villalan metodistiseurakunnan hautausmaa
Tämän jälkeen päämääränä oli Villalan kylä. Ensimmäisenä kylään saavuttuani huomioni herätti vanha kirkkorakennus, joka seisoo Villalantien, Rummuntien ja Timperintien risteyksessä, kylän keskeisimmällä paikalla. Kyseessä on Ylämaan Villalan metodistiseurakunnan kirkko. Metodistiseurakunta syntyi tänne seurauksena niistä riidoista, joita Ylämaan seurakunnan perustaminen 1917 aikoinaan aiheutti. Kirkon pihamaa on päässyt jo hieman metsittymään ja näyttää siltä, että seurakunnan toiminta on jo vuosia sitten hiipunut.  Vaikka metodistiseurakunnan toiminta on käytännössä jo kylällä loppunut, samaa ei voi sanoa seurakunnan hautausmaasta. Kävin nimittäin myös Timperintien varressa Hietamiehenkankaalla olevalla metodistiseurakunnan hautausmaalla, jonka haudoilla riitti vierailijoita tasaisena virtana. Olihan seuraavana päivän äitienpäivä. Hautausmaata käyttävät nykyisin lähiseutujen kylien asukkaat riippumatta siitä, olivatko he luterilaisia, metodisteja tai muita. Kävin vilkkaita keskusteluja hautausmaata kunnostamaan tulleiden puheliaiden entisten ja nykyisten kyläläisten kanssa. Kuulin monta mielenkiintoista tarinaa, joihin palaan myöhemmin. Kuvasin myös Villalan vuonna 2000 lakkautetun koulun rakennukset.

Villalan vanha koulurakennus
Tämän jälkeen käänsin kulkuneuvoni kohti Leinon kylää, jonne ajoin Hyttilän kylän kautta. Leinon kylällä on Lahnajärvestä Pukalukseen laskevassa Vilajoessa koski, jossa on aikoinaan ollut mylly, saha, kauppa ja jopa sähkölaitos. Korkeuseroa järvillä on 5,7 metriä. Pukaluksen itäpää onkin jo "Vennään puolel". Vilajoki haarautuu ennen koskea kahtia ja väliin jää Myllysaari. Näyttää siltä, että paikalla on aikoinaan ollut myllyt joen kummassakin haarassa, koska molemmistä koskista löytyy myllylaitteita ja -rakenteita sekä säännöstelypadot. Kiivettyäni kosken partaalta jyrkän mäen ylös saavuin Leinon kyläaukealle. Etsimäni entinen kansakoulu seisoi komeana kyläaukean reunalla olevalla mäellä halliten ryhdikkäällä olemuksellaan kylänäkymää. Leinon koulu aloitti toimintansa vuonna 1921 ja sen viimeiset oppilaat kirmaisivat kesälaitumille vuonna 1965. On sääli, että tämäkin upea rakennus jäi tarpeettomaksi. Kuvattuani komean koulun suuntasin Ylämaan hautausmaalle (josta tarinaa myöhemmin) ja edelleen Lappeenranta - Vaalimaa-tielle. Suuntana oli Lappeenranta.
Leinon entinen kansakoulu

Ajoittain matkalla tuli jopa hiki suojaisilla metsätaipaleilla auringon paistaessa ja sorateiden mäkien noustessa lähes 45 asteen kulmassa.  Mikäli haluatte nauttia vaihtelevista, kauniista kylämaisemista, jyrkkien soratiemäkien kiipeämisestä ykkösvaihteella ja mukavista keskustelutuokioista eteläkarjalaisten "kansanihmisten" kanssa, niin hypätkääpä pyöränselkään suuntana vaikka edellä nimeämäni kylätiet. Ja  muistakaa jututtaa vastaantulijoita aina kun se on mahdollista, sillä heiltä kuulette ne mielenkiintoiset tarinat, jotka puuttuvat yleensä kirjoista ja kansista :)


Tässä lisää kuvasatoa:
Nutikan tanssilava
Opasviitta Aittokosken patterin muistomerkille
Aittokosken patterin muistomerkki
Vilajoen Leinonkosken pohjoisen haaran kuohuja vanhan myllyrakennuksen kupeessa Myllysaarella
Vilajoen Leinonkosken eteläisen haaran koski Myllysaarelta kuvattuna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti