Paksurokkaa, imeläkeittoa, särää, hapanlohkoa ja vellimämmiä syötiin ennen Savitaipaleella.

Savitaipaleen vuosina 1824 - 1827 rakennettu vanha kirkko kuvattuna 1910-luvulla.
Kirkko paloi sisällissodassa 1918. Kuva: Lappeenrannan museot.

Agraarisessa Suomessa olivat 1950- ja 1960-luvut maatalousnäyttelyiden kulta-aikaa. Joka kesä Etelä-Karjalassa järjestettiin vähintään yksi maatalousnäyttely. Ne olivat joko koko maakunnan kattavia tai vain pitäjäkohtaisia. Niitä järjestettiin niinkin pienissä kunnissa kuin rajan pirstomat Uukuniemi ja Nuijamaa. Paikallinen maalaisliiton äänenkannattaja Etelä-Saimaa kertoi laajasti ja monipuolisesti kulloisenkin näyttelypaikkakunnan maatalouden lisäksi sen historiasta, perinteistä, elinkeinoista ja kunnallisista oloista. Elokuussa 1955 maatalousnäyttely järjestettiin Savitaipaleella.  Lehden 27.8.1855 ilmestyneessä Savitaipale-teemaan keskittyneessä lehdessä kertoili opettaja Iivari Vahvanen paikallisista perinneruuista. Hän muisteli niitä mm. näin:

Eräs hyvin tavallinen ja yleisesti käytetty ruoka oli paksurokka, joka valmistettiin härkäpavuista ja suuruksena käytettiin ruisjauhoja. Keitos oli sakea ja syötiin kylmänä maidon kanssa. Yhtä vahva ruokalaji oli imeläkeitto, jonka tekotarpeisiin käytettiin lanttua, naurista ja herneitä. Siihenkin käytettiin ruisjauhoja suurukseksi ja lopuksi sen annettiin imeltyä.

Savitaipalelaisin perinneruokiin kuului myös särä. Iivari Vahvasen mukaan sen valmistamiseen tarvittiin pitkänomainen puukaukalo, johon ensin ladottiin perunoita ja päälle lyötiin vahvasti lampaanlihaa, ja sitten koko laitos työnnettiin uuniin. Särä oli paljon käytetty ruoka varsinkin syksyllä teurastusaikaan sekä myös talvisin.

Iivari Vahvanen nimeää savitaipalelaisiin ruokalajeihin kuuluvaksi lisäksi hapanlohkon. Se ei kuitenkaan ollut samaan tapaan valmistettu kuin Karjalan kannaksella. Savitaipaleella se keitettiin ruisjauhoista, johon taikinajuuresta valmistettiin klimppejä, jotka antoivat keitokselle hapahkon maun. Keittoon pantiin lisäksi perunaa, lanttua ja jotkut laittoivat myös naurista.

Minulle erikoisin tieto oli se, että Savitaipaleella syötiin mämmiä ympäri vuoden melkeinpä viikoittain. Valmistustapa oli suunnilleen samanlainen kuin pääsiäisenä kautta maan syödyn perinteisen mämmin, mutta savitaipalelainen mämmi valmistettiin vellimäiseksi. Leivistä Vahvanen nostaa esille perunalimpun, joka Savitaipaleella valmistettiin ohrajauhoista ja perunasta. Perunalimpun paistamiseen tarvittiin kovasti lämmitetty uuni