 |
| Etelä-Saimaa 29.1954 |
Parina viime vuonna on ltiedotusvälineissä ollut ajoittain uutisia venäläisten suorittamista maamme ilmatilan loukkauksista. On arveltu, että loukkauksilla on paitsi testattu ilmapuolustustamme, myös haluttu lähettää viestiä siitä, että pienen Suomen on syytä varoa ulko- ja puolustuspoliittisia päätöksiään. Jos nuo päätökset ovat "vääriä", olemme valmiina iskemään nopeasti, on epäilty piiloviestiksi.
 |
| Etelä-Saimaa 29.1.1954 |
Kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, ilmatilanloukkaukset eivät olleet lainkaan harvinaisia. 1930-luvulla puna-armeijan lentokoneet tekivät järjestelmällisesti tiedustelulentoja maamme yllä. Tulevaa talvisotaa varten suoritettiin pohjustustyötä. Ainakin yhdessä tapauksessa kone joutui tekemään pakkolaskun. Tällöin lehdet kertoivat perusteellisesti tapahtumasta ja lentäjien kuulusteluista. 1980-luvulla puna-armeijan helikopterit suorittivat lentoja kilometrikaupalla maamme rajojen sisällä Uukuniemen Myötävaaralla. Paikallinen asukas katseli pihaltaan, kun iso neuvostoliittolainen kopteri kaarteli muutaman kymmenen metrin korkeudessa hänen pihansa yllä. Näistä ei useimmiten hiiskuttu sanaakaan tiedotusvälineille, joten kuulin tarina kyseisen tapahtuman kotihallaan seuranneelta. Pakko niistä oli kertoa silloin, jos punakone tippui tai teki pakkolaskun. Näin tapahtui tammikuussa 1954. Tällöin puna-armeijan suihkuhävittäjä putosi Simpeleelle, reilusti rajan länsipuolelle. Lentäjä toimitettiin jo seuraavana päivän kotimaahansa. Samoin tippuneen koneen jäännökset siirtyivä itärajan taakse niin pian kuin ne vain saatiin kerättyä. Lieneekö nopeaan palautukseen vaikuttanut se, että maahamme oli juuri luvattu päästääa 62 Suomen kansalaista, jotka olivat viettäneet osan elämästään Stalinin vankileirien saaristossa. Uutiset koneen tippumisesta ja suomalaisten palauttamisesta olivat muuten vierekkäin Etelä-Saimaa-lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti