Siirtolainen, viina ja Minnesotan talvi

Woolandin hautausmaalla New York Millsissa Minnesotassa lepää satoja suomalaissirtolaisia

Tällä kirjoituksellani palaan jonkin aikaa syrjässä olleeseen aihepiiriini, eli amerikansuomalaisuuteen. Tässä on lehdestä poimittu surullinen ihmiskohtalo vuodelta 1882. Tapahtumapaikka on New York Millsin suomalaissiirtokunta Minnesotassa. Tarina ilmestyi Amerikan Suomalaisessa Lehdessä 28.4.1882 ja sen kirjoitti paikallisen apostolisluterilaisen seurakunnan pappi Juho Mursu. Tässä tapauksessa siirtolaisen kohtaloksi koituivat kuningas alkoholi ja piittaamattomuus sääolosuhteista. Minnesotan talvi voi olla vähintään yhtä kova kuin talvi entisessä kotimaassa, mutta avoimella preerialla lumimyrskyissä tuuli lisää pakkasen purevuutta ja näkyväisyys voi olla lähes nollassa. Kymmenkunta vuotta sitten eräs etelädakotalainen rouva muisteli, miten päärakennuksesta  oli pihan poikki aikoinaan viritetty vaijeri, josta kiinni pitäen hän löysi pahimmissa lumimyrskyissä tien navetalle lypsylle.
                          

Ikävä tapaus sattui täällä maaliskuun 20 päivänä. Eräs suomalainen Peter Johanson eli Bohjanen lähti käymään Perhamissa, tuodakseen sieltä perheellensä elatusta, johon on hänen talostaan noin 10 englantilaista peninkulmaa. Vaimonsa ja naapurinsa kielsivät häntä lähtemästä nousevan ilman tähden. Mutta hänelle ei ollut apua, sillä eilen oli hän saanut pari dollaria rahaa, jotka olivat taskussa kuumemmat kuin tulen kipinät. Hän meni, vaikka ilma oli kova, ja kohtasi kaupungissa vanhan petollisen tuttavansa (viinapullo), jonka kanssa lähti taipaleelle. Mutta 3 peninkulmaa kaupungista kotiin päin uuvutti tämä petollinen toveri Pekan aavalla aavikolla uneen, jossa maailmasta tietämättömänä idän eukko peitteli häntä valkealla vaipallaan ja puhurin poika kopristeli häntä kovilla kourillaan. Tästä toinnuttuansa huomaa mies toverinsa karanneen ja konttasi, oman puheensa mukaan, peninkulman päässä olevaan taloon, toinen puhe kertoo ihmisten hänet löytäneen. Kumminkin tuotiin hänet pari päivää sen jälkeen kotiin, jolloin oli niin huono että kepinnojassa nousi ylös. Tämän kuun 1. ja 2. pävää vasten hourasi jo kumpaisenkin yön. Häntä kävi countin esimies katsomassa ja sanoi lähettävänsä huomenna lääkäriin. Sairas meni aivan houruksi, mutta tämän kuun 9. päivä tuli lääkäri, joka teki sairaasta terveen. Sen nimi oli Tuonen Tuomas. Vainaja jätti jälkeensä vaimon ja 4 lasta, joista nuorin on vain 4 viikon vanha. Tässäkin on tärkeä esimerkki iloisille viinan juojille luopua pois pullon ystävyydestä, ennen kuin näin onnettomasti käypi.

J[uho] M[urs]u