Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Koulujen talkootoiminta jatkosodan vuosina

Mottitalkoiden propagandajuliste

Myös kansa- ja oppikoulujen oppilaat osallistuivat sotavuosina ahkerasti monenlaiseen talkootoimintaan. Kesällä 1942 - 1944 ne järjesti Nuorten Talkoot ry, johon kuuluivat kaikki suomalaiset nuorisojärjestöt. Talkoolaisiin kuuluivat alle 15-vuotiaat oppilaat. Sitä vanhemmat olivat työvelvollisia. Talkoolaiset keräsivät mm. metalli – ja kumiromua, jätepaperia ja pulloja. Marjojen, sienien ja voikukan juurien (kahvin korvikkeeksi) keruu ja tähkien poimiminen pelloilta kuuluivat myöskin talkoolaisten töihin. Lisäksi heidän velvollisuuksiinsa kuului oman kasvimaan lisäksi huolehtia vuorollaan koulukeittolan kasvimaan kitkemisestä ja kastelemisesta.

Vuonna 1942 Lappeenrannassa oli Nuorten Talkoot ry:n talkoopäällikkönä johtajaopettaja Kalle Kunnassalo. Hän kertoi Etelä-Savon haastattelussa 13.11.1942, että ”kesän työn kokonaistulos on erittäin hyvä ja suuriarvoinen”. Suuremmissa ja pienemmissä ryhmissä tehtiin työretkiä kaupungin ympäristöön ja näillä retkillä saivat lapset kaksi kertaa päivässä lämpimän keittoruuan työnantajan puolesta. Ja lapset taas varmasti omasta puolestaan yrittivät parhaansa”. Talkootyön tuloksena kertyneistä tuotteista ja työn rahallisesta arvosta kertoi opettaja Kunnassalo seuraavat tiedot.:
- Jätepuita on kerätty liki noin 600 m³.
-Marjoja on kerätty yli 11000 litraa.
- Sieniä on kerätty noin 4000 kg.
- Jäteperunaa on koottu noin 18000 markan arvosta
- Kahvinkorviketta on koottu noin 6500 markan arvosta.

Teen korviketta on kerätty 2500 markan arvosta.

- Kalastuksen tuotto ollut noin 4500 markkaa.
- Maataloustöiden arvoksi on laskettu noin 200 000 markkaa.

Syyskuussa talkoolaiset olivat olleet perunannostossa mm. Rikkihappo Oy:n perunamaalla, jonne tehdas oli järjestänyt kaupungista kuljetuksen, sekä tarjosi talkoolaisille lämpimän aterian ja maksoi pientä palkkaakin.[1]

Lauritsalassa talkoopäällikkönä oli johtajaopettaja Levi From. Kesällä 1943 hän kertoi koululaisten keränneen kevään aikana 28900 kg paperia ja 13300 pulloa. Lappeenrannassa vastaavat luvut olivat 50589 kg ja 31012 pulloa. Mainittakoon, että koko maan ahkerin pullojenkerääjä oli Lappeenrannan lyseon oppilas Gunnar Nurminen, joka sai kokoon kevään aikana 2650 pulloa.  Paras lappeenrantalainen paperinkerääjä oli Rauni Mäkelä, jonka saalis oli 876 kg.[2]

Mottitalkoot

Sota-aikana maassamme oli ankara polttoainepula. Sähkön säästettiin tiukasti eikä ulkomaisen tuonnin varassa ollutta kivihiiltä tai koksia riittänyt kotitalouksien tarpeisiin. Niinpä rakennukset oli lämmitettävä haloilla. Lämmityshalkoja tarvittiin suuret määrät ja samaan aikaan oli työvoimasta ankara pula työikäisten miesten pääosan ollessa rintamalla. Polttopuunteko- eli mottitalkoisiin valjastettiinkin nyt myös naiset ja lapset. Mottitalkoiden alkusysäyksenä olivat laskiaistiistaina vuonna 1942 järjestetyt laskiaistalkoot. Niiden tarkoituksena oli helpottaa sotainvalidien, sotaleskien ja muiden "vähäväkisten" talouksien sotaoloissa kokemaa polttopuupulaa. Hankalan tilanteen ratkaisemiseksi järjesti Kansanhuoltoministeriön puu- ja polttoaineosasto ”halkokamppailun” Suurtalkoot ry:n organisoimana saman vuoden syksyllä. Iskulauseena oli ”Motti mieheen – miljoona mottia talkootahdissa”. Jokaisen kaupunkilaisen piti tehdä motti eli kuutio tai useampikin halkoja hänelle osoitetussa paikassa. Mottitalkoita pidettiin yleensä viikonloppuisin ja niihin järjestettiin yhteiskuljetuksia kuorma-autoilla. Ensimmäisten näin organisoitujen talkoiden tulos oli kotirintaman osalta 1,047 miljoonaa pinokuutiometriä ja kun mukaan laskettiin rintamajoukkojen tekemät hakkuut nousi kokonaismäärä noin 1,2 miljoonaan pinokuutiometriin. Talkoiden rinnalle tuli vuonna 1943 mukaan myös hakkuuvelvoite "kansanhakkuiden" nimellä.

Mottitalkoot olivat tunnetuimpia jatkosodan kuluessa järjestetyistä talkookampanjoista. Suorituksesta mottitalkoissa sai todistuksen ja tietyn mottimäärän saavuttamisesta vastaavan mottikirvesmerkin. Merkkejä oli eritasoisia: rautakirveeseen oikeutti jo yksi motti, hopeakirves vaati neljän ja kultakirves jo 16:n motin hakkaamista. Talkoiden aikana yhteensä 160 osallistujaa hakkasi vähintään sata mottia, joka oikeutti mestarikirveeseen.

Etelä-Savo-lehdessä oli marraskuun alussa pieni uutinen Lauritsalan jatkokoulun oppilaiden osallistumisesta mottitalkoisiin. Kirjoitin sen puhtaaksi kokonaisuudessaan, joten ollos hyvä:

Lauritsalan Jatkokoulun oppilaat ylittivät eilen komeasti mottihakkuutavoitteensa

Lauritsalan kauppalan uusi mottitalkootavoite on jaettu siten, että kaikki laitokset ovat saaneet oman määrätyn tavoitteensa. Niinpä Lauritsalan Jatkokoulu sai 75 kuutiometrin tavoitteen. Jatkokoulu olikin sen vuoksi eilen mottimetsässä opettajiensa johdolla saavuttaen kauniin 100 kuutiometrin hakkuutuloksen. Mukana oli kaikkiaan 52 oppilasta. Nuoret olivat näyttämässä esimerkkiä muillekin kauppalan asukkaille mitenkä motteja syntyy – kun toimeen tartutaan. Mottitalkoissa olivat Jatkokoulun oppilaat jokseenkin sataprosenttisesti, sillä vain sairaat olivat siitä poissa. Nekin, jotka eivät kyenneet metsään lähtemään, uurastivat päivän maanmuokkaustalkoissa koulun alueella.[3]

---

[1] Etelä-Savo 18.9.1942. Nuorten talkoolaiset nostavat nyt perunaa.; 13.11.1942. Nuorten talkoolaisten toiminta Lappeenrannassa ollut tuloksellista.

[2] Etelä-Savo 29.6.1943. Nuorten talkootoiminta Lauritsalassa. Etelä-Savo; 9.10.1943. Lappeenrannan koulut sijoittuneet hyvin jätepaperi- ja pullonkeräyksessä.

[3] Etelä-Savo 3.11.1943. Lauritsalan Jatkokoulun oppilaat ylittivät eilen komeasti mottihakkuutavoitteensa.