Reikäenkeli (Päivitetty 25.6.2017)

Kauko Räsäsen veistämä "Reikäenkeli" Lauritsalan kirkkopuistossa, jonne se pystytettiin vuonna 1966

Aurinkoisena ja tuulisena lauantaiaamuna (28.3.2015) Kulkurini ohjasi pyöräilyreittini aluksi Lauritsalaan. Ajauduin kuvaamaan useinkin katselemaani "Reikäenkeliä". Kulkeehan työmatkani mennen tullen tuon veistoksen vieritse. Nyt, kun mukanani oli kamera, napsin teoksesta joitakin kuvia. Samalla kertasin mielessäni tämän nyky-Lappeenrannan kuuluisimman veistoksen vaiheita.

"Reikäenkeli" selkäpuolelta kuvattuna

Veistos, jonka alkuperäinen nimi oli "Enkeli", nostatti aikoinaan myrskyn ensi eteläkarjalaisessa ja lopulta koko valtakunnallisessa kulttuurivesilasissa. Kauko Räsänen, vuonna 1926 Suistamolla, Laatokan Karjalassa syntynyt taiteilija teki vuonna 1960 sen toimittaja Kalevi Löfgrenin haudalle Lappeenrantaan. Tilaustyönä tehdyssä veistoksessa sen toteutustapa herätti yleisössä aikoinaan sekä keskustelua ja että pahennusta. Veistosta, jossa oli viitteellisesti harppua soittava reikäinen enkeli,  pidettiin rienaavana. Kirkkoherra Kaiku Kallio väitti teoksen olevan kristillisen tavan vastainen. Haudankaivajakin väitti pelkäävänsä kammottavaa veistosta ja ilmoitti vaihtavansa työpaikkaa, jollei veistosta kuljeteta pois. ”Enkeli” joutui niin rahvaan kuin kirkollisten piirien hampaisiin liian modernina. Asiaa puitiin sekä virallisissa kokouksissa että lehtien palstoilla (joihin palaan myöhemmin). Lopulta evankelisluterilaisen kirkon edustajat eli Lappeenrannan seurakunnan hallinto kirkkoherra Kaiku Kallion johdolla poistattivat veistoksen haudalta sopimattomana. Teko?syy saatiin siitä, että teos on muka liian korkea ja siten rikkoo säännöksiä.

"Reikäenkeli" etupuolelta

Lappeenrantalainen kulttuuriväki löysi tämän jälkeen veistoksen hautausmaalta lehtikasasta. Tämä johti pienimuotoiseen mielenosoitukseen, jossa veistos kuljetettiin kaupungin halki. Lappeenrannan Taiteenystävien edustajat asettivat teoksen esille yhdistyksen syysnäyttelyyn Lönnrotin koululla vuonna 1961 rahvaan ihailtavaksi. Veistos oli sen jälkeen useita vuosia Taide- ja kehysliike Pulkkisen varastossa. Lopulta Lauritsalan kauppala osti veistoksen ja sijoitti sen vuonna 1966 nykyiseen paikkaansa Kirkkopuistoon, lähelle Lauritsalan modernia kirkkoa. "Reikäenkelin" paljastustilaisuus pidettiin 3.10.1966, vajaa kolme kuukautta ennen Lauritsalan siirtymistä edesmenneitten kuntien joukkoon. Paikalla olivat Lauritsalan Musiikinkannatusyhdistyksen soittokunta ja Kaukaan laulumiehet. Soittokunta esitti mm. "Lapeveteläisen rapsodian", kauppalanjohtaja Leo Mether piti paljastuspuheen ja luovutti veistoksen lauritsalalaisten edustajalle, eli valtuuston puheenjohtaja Hugo Pöljölle.  STT:n uutisoinnin mukaan veistos oli mielenosoituksellisesti asetettu selkä Lappeenrannan kaupunkiin päin. Tämän Lauritsalan viralliset edustajat .... - kiistivät. Näin 1960-luvun merkittävin taideriita sai onnellisen lopun. Teoksesta tehtiin lisäksi toinen valu Ateneumin kokoelmiin vuonna 1975.

"Reikäenkeli" Lauritsalan Kirkkopuistossa

 Tämän päivän silmin katsottuna koko reikäenkeli-episodi kuulostaa suorastaan Absurdistanian uutiselta, mutta, mutta... varmaan moni tämän päivän kulttuuriin liittyvä asia vaikuttaisi 1960-luvun ihmisestä Sekostanian jutulta.

Post scriptum
Tämänaamuisessa (5.10.2015) Helsingin Sanomissa oli 10.9.2015 kuolleen kuvanveistäjä, taiteilijaprofessori Kauko Räsäsen muistokirjoitus. Se löytyy tämän linkin takaa. Kirjoituksessa todetaan
"Räsäsen tunnetuin yksittäinen teos lienee 1960 Lappeenrannan kirkkomaalta häädetty pronssiveistos Enkeli".  Lisäksi siinä kerrotaan, mitä kuvanveistäjä itse totesi  "Enkelin" nostattamasta hälystä:
"Kirkkohallintokunta vaatii, että muistomerkin tulee olla tavanomainen, mutta jo taideteoksen luonteeseen kuuluu, ettei se ole tavanomainen."

Toimittaja Pertti Kalevi Löfgrenin hautakivi Ristikankaan hautausmaalla Lappeenrannassa.

Post scriptum II
Osalllistuin viime viikolla Ulla Rustholkarhun vetämään hautausmaakierrokseen Ristikankaan hautausmaalla. Pysähdyimme myös toimittaja Kalevi Löfgrenin haudalla, jossa kuulimme lyhyen version Reikäenkelin vaiheista. Nappasin kuvan toimittaja Löfgreinin haudasta sellaisena kuin se nyt on, siis ilman reikäenkeliä.