Rappiollako on hyvä olla? Pöksänlahden kesäsiirtola kesällä 2016

Pöksänlahden idylliä

Tässä jälkikirjoitusta aikaisemmin kokoamaani kirjoitukseen Lappeenrannan koululaitoksen kesäsiirtolatoiminnasta.


Tein tänään runsaan sadan kilometrin pyöräilykierroksen Lemillä ja Savitaipaleella. Palatesssani Kuolimon rannalta Lepänkannosta Savitaipaleelle ja edelleen Lappeenrantaan poikkesin katsomaan, missä kunnossa on entinen Pöksänlahden kesäsiirtola.

Jälleen kerran tulin surulliseksi ja ketutuskäyrä nousi. Savitaipleen kunnan omistukseen syksyllä 2005 siirtyneessä kesäsiirtolassa ei näy olevan mitään toimintaa eikä kunnossapitoa. Rakennukset saavat hajota kaikessa rauhassa ja niiden ympäristöt pusikoitua. Ilkivaltaakin on rakennuksille tehty ja osaan rakennuksista ovat ovet apposen auki. Rappiollako on hyvä olla?

Pöksänlahti olisi mitä upein paikka mihin tahansa kesäleiri-, erä- ja luontoretkeilytoimintaan. Mikähän tämän kunnan päättäjien nykyinen suunnitelma alueelle on, vai onko sitä ollenkaan.

Tässä lisää ketutuskäyräkuvia:

Ruokalarakennuksen valtaa kohta puusto

1990-luvulla rakennetut henkilökunnan majoitustilat ja wc-tilat

Ovi on kutsuvasti auki

Rakennuksessa on edelleen sisällä sängyt, tuolit ja petivaatteita

Majoitusrakennuksen päädyssä oli katettu "lava"

Poikien majoitusrakennus

Sauna

Saunan ikkunat on rikottu

Näkymä laiturilta saunalle

Vielä viimeinen näkymä idyllisen Pöksänlahden saunalle

Amerikansuomalaiset päässeet vihdoinkin ryssää vastaan taistelemaan

Oheinen otsikko ja lyhyt artikkeli löytyi Etelä-Savo-lehdestä päiväyksellä 20.7.1941. Kun talvisota syttyi, lukuisat amerikansuomalaiset ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi Suomen armeijaan.  Osa ehti Atlantin takaa sodan aikana rintamallekin. Heistä oli talvisodassa mukana 372 miestä, joista kolme kaatui ja viisi haavoittui. Monet olivat edelleen Suomessa, kun jatkosota syttyi. Jotkut odottivat edelleen mahdollisuutta palata takaisin Yhdysvaltoihin, sillä alkanut maailmasota teki paluun miltei mahdottomaksi. Osa ryhtyi tässä tilanteessa uudestaan puolustamaan entistä kotimaatansa.

Yritin etsiä verkkosivuilta tietoa nimenomaan jatkosodassa Suomen armeijassa taistelleista amerikansuomalaisista, mutta päinvastoin kuin talvisodassa mukana olleista, heistä ei juurikaan tietoa löydy. Osalla varmaan oli edelleen Suomen kansalaisuus, joten senkään takia heitä ei luultavasti erikseen tilastoitu. Sinänsä mielenkiintoinen asia, että nämä amerikkalaiset taistelivat tavallaan väärällä puolella. Koituiko heille sitten ongelmia myöhemmin yrittäessään palata Yhdysvaltoihin? Onko jollakin teitoa heistä enemmänkin?

Suomen kansalaisuuden saaminen

Kansan Työ 9.8.1955

Selaillessani Kansan Työ-lehden vuoden 1955 vuosikertaa, kiinnitti huomioni uutinen Suomen kansalaisuutta hakeneista  ja saaneista. Heitä oli uutisen mukaan ollut VAIN 3392 henkilöä kymmenen vuoden jaksolla vuosina 1945 - 1954. Vuonna 1945 AINOASTAAN YKSI vierasmaalainen sai maamme kansalaisuuden. Eipä näytä siis Suomen kansalaisuuden hankkiminen olleen suuressakaan huudossa. Tosin sen saaminen oli todella vaikeaa. Hakemukseen piti liittää kotikunnasta saatu todistus. Asiaa käsitteli kunnan / kaupunginvaltuusto, joka ei yleensä puoltanut hakemusta, jos oli vähänkin epäilyä siitä, ettei henkilö pystynyt omalla työllään elättämään itseään ja perhettään. Esimerkisi Lappeenrannan kaupunginvaltuusto jakoi runsaasti kielteisiä lausuntoja 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla kansalaisuutta hakeneista entisistä tsaarin Venäjän kansalaisista, vaikka nämä olivat asuneet maasssa vallankumouksesta lähtien. Kielteinen lausunto annettiin myös venäläisen emigranttiperheen pojasta, joka oli päässyt opiskelemaan Helsingin yliopistoon, koska hänen vanhempansa olivat vähävaraisia eikä opiskelijalla myöskään ollut varoja.


Tänään tilanne on aivan toinen. Lähes kahdeksantuhatta ulkomaan kansalaista sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2015. Tänäkin päivänä kansalaisuuden saamisen ehtona on se, että hakija kykenee elättämään itsensä. Lausuntoa ei kuitenkaan pyydetä enää kunnan- ja kaupunginvaltuustoilta. Onneksi, sillä käytäntö vaihtelisi paikkakunnittain reilusti.

Ilmeisesti koko itsenäisen Suomen olemassolon aikana suurin kansalaisuutta hakeneiden ja saaneiden ryhmä on ollut Venäjän / Neuvostoliiton kansalaiset. Viime vuosina kaksoiskansalaisten määrä on kasvanut voimakkaasti. Tilaston mukaan maassamme on esim. noin 26 000 sekä Suomen että Venäjän kansalisuuden omaavaa henkilöä.

Kyläkävely Taipalsaaren Juntulan Rantamäellä

Rantamäen pihalla oli noin 70 henkeä kuuntelemassa, kun talon "emäntä" Ritva S. Reinikka kertoili sen vaiheista

Pyöräilin keskiviikkona 13.7. 2016 Taipalsaaren Vitsaille, tarkemmin sanottuna Juntulan Rantamäelle. Sinne oli Taipalsaaren kirkonkylän kyläyhdistys järjestänyt kyläkävelyn. Paikalla on runsaasti väkeä. Heistä joillakin oli sukunsa kautta kytkentä kyseiseen taloon, loput, jollei kaikki minua lukuunottamatta, olivat nykytaipalsaarelaisia tai siellä juuret omaavia. Monta ei-taipalsaarelaisellekin mielenkiintoista tarinaa kuulin illan mittaan.

Olimme Kainuussa ja Ylä-Savossa yleisen Juntusen suvun kantapaikalla. Täältä kyseinen suku on myöhemmin levinnyt vesistöjä pitkin ylös pohjoiseen ja kasvanut suureksi varsinkin Kainuussa. Taloon liittyy Juntusen suvun lisäksi Hujasen ja Turusen suvun historiaa. Talossa asuneet Hujaset muuttivat sukunimen myöhemmin Rantamäeksi. Syynä nimenmuuttoon oli isännän Venäjällä käymä hevoskauppa. Venäjäksi sukunimi Hujanen vie ajatukset naisen sukupuolielimiin. Myöhemmin tila siirtyi Juho ja Anton Turusen omistukseen. Tällöin talon historiaan liittyy myös Lappeenrannan kaupungin koululaitos. Nimittäin 1930- ja 1940-luvuilla talossa ja sen ympäristössä kirmailivat kaupungin kansakoululaiset, sillä talo oli vuokrattu lasten kesäsiirtolaksi.  Tämä viimeksi mainittu kappale talon historiasta sai minutkin polkemaan pyörällä Lappeenrannasta Juntulaan. Turusen suvulta talo siirtyi Kymi-yhtiön omistukseen.

Kymi -yhtiö myi virkistyskäytössä olleen Rantamäen talon maailmanpankissa asiantuntijatehtävissä olleelle Ritva S. Reinikalle, jonka perheen kesäasuntona talo on ollut toistakymmentä vuotta. Taloa ja sen pihapiirissä olevia rakennuksia on kunnostettu sen jälkeen vaivoja säästämättä. Rantamäen talo ja sen ympäristö muodostavat tänä päivänä harmonisen kauniin kokonaisuuden mäentöyräällä, josta avautuvat  komeat näkymät Saimaalle.

Lämmin kiitos talon isäntäväelle ja kyläyhdistykselle tästä mielenkiintoisesta tilaisuudesta.

Tässä ottamiani kuvia lisää:

Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta 1885

Ensimmäinen Lappeenrannan historiasta kertova kirjanen ilmestyi vuonna 1885. Se oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä painettu Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta sommitellut A. Lindh. Kirjan koonnut savitaipalelaissyntyinen vankilanopettaja Adam Lindh oli muuttanut Viipurista kolme vuotta aikaisemmin Lappeenrantaan. Opettaja Lindhillä oli jo aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisen teoksen kirjoittamisesta, sillä vuonna 1879 hän oli julkaissut Viipurissa kirjan nimeltä Lyhykäinen historiallinen ja maantieteellinen kertomus Savitaipaleen pitäjästä.

Lindhin ”Lyhykäisessä kertomuksessa Lappeenrannasta” on yhteensä 43 sivua, jotka on jaettu seuraaviin päälukuihin:
Kaupungin nimi
Kaupungin asema ja ala
Historiallista vaiheista
Kirkollisista vaiheista
Kaupungin nykyisyys
Saimaan kanawa
Lappeenrannan rautatie
Kirjan lopussa on lisäksi luettelo maamme hallitsijoista. Kirjanen on kokonaisuudessa ladattavissa Digicarelican kokoelmasta.

Poimin kirjasta joitakin mielestäni mielenkiintoisia kohtia:

Lappeenrannan nimestä
Lappeenranta on syntynyt sanasta ”Lappveden ranta”. Luultavasti on näillä seuduilla suomalaisten tänne siirtyessä asunut lappalaisia, joista rantavesistökin on saanut nimensä ”Lappvesi”.  Lappalaisten täältä muuttaessa sanotaan tänne jääneen erään vanhan erakon, jota suomalaiset pitivät villinä eli metsäläisenä, niin kuin ruotsalainen nimikin Wildmanstrand, Willmanstrand = villin miehen ranta, todistaa. Arvattavasti on se tämän miehen muistoksi, kun kaupungin vaakunaan on kuvattu parrakas villimies sotanuija kädessä. Luultavasti oli lappalaisten ja suomalaisten välillä kiivaita taisteluja maan omistuksesta, joissa suomalaiset lopulla pääsivät voitolle ja lappalaisten täytyi siirtyä pohjan perille, jättäen ainoastaan nimen entisestä asuinpaikastaan muistoksi tuleville sukupolville.

Adam Lindhin hautakivi Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla

Työvankila
Entisissä sotaväen hevoistalleissa, linnoituksen länsipohjaisella mäellä, sijaitsee työvankila, jossa 1881 vuoden loppuun pidettiin murhasta y.m. pahasta elämästä tuomittuja naisia, vaan sanotun vuoden lopulla muutettiin naiset Hämeenlinnaan ja syyskuun 23. päivänä 1882 saapuivat Viipurissa olevan Pantsarlahden työvankilan miehet viidellä masinan vetämällä kannellisella lotjalla kaupungin rantaan ja sijoitettiin entiseen kehruuhuoneeseen, johon oli kesällä 1882 uusi, 10 kyynärää korkea hirsiaita rakennettu vanhan lauta-aitauksen siaan.

Wirstantolppa
Kaupungin ja linnoituksen välisen tien kalteessa seisoo vielä kivijalalla tuettuna vanha Ruotsin vallan aikuinen virstantolppa, johon tappelussa 1741 oli sattunut useampia kuulia, joista vieläkin näyttää jälkiä lahoutuneessa pinnassa.

Kaupungin nykyisyys
Suorat ja leveät kadut sekä säännölliset, maalatut kartanot todistava ensi silmäyksellä kaupungin nykyaikana rakennetuiksi. Ne pienet hökkelit, joita viimeisen hävityksen jälkeen 1741 rakennettiin, ovat vähitellen vaihtuneet ajanmukaisempiin uusiin puurakennuksiin. Särentö-puista tehdyt seiväsaidat ovat muuttuneet maalatuksi lankkuaidoiksi.

…..
Sähkölanka vedettiin tästä kautta Helsingistä Pietariin itämaisen sodan aikana ja kohta sen jälkeen laitettiin tänne sähkökonttori.
…..
Kaupungin 1324 asujamesta on suomea puhuvia 1041 ja ruotsia puhuvia 74. Yleisissä seuroissa kuulee 3 kieltä rinnakkain käytettävän.
…
Kaupungissa on oma lääkäri, kirjakauppa ja 15 muuta kauppapuotia, leipä- ja juomamyömälät, kaikki tarpeelliset käsityöläiset, viskaali ja poliisit, ja oikeuden ilmoittajina 2 raatimiestä ja pormestari, jotka määrättyinä päivinä kokoontuvat kellotornilla varustettuun raatihuoneeseen, oikeutta tekemään rikkaille ja köyhille, muotoon katsomatta.
…..
 Telefoni-laitos ei myöskään ole täällä tuntematoin. Kauppias Haikalan kartanon ja virstan päässä olevan myllyn välillä on jo pari vuotta käytetty tätä kaukopuhujaa.
…..
Kansakoululle sioitetuista lainakirjastoissa löytyy suomalaisia sekä ruotsalaisia kirjoja. Suomalaisessa kirjastossa on nykyjään lähes 600 eri nidettä uudempaa kirjallisuutta ja lainaajia on ollut aivan lukuisasti meidän oloissa katsoen, noin 50 viikossa. Ruotsalaista kirjastoa pidetään aukai kaksi kertaa viikossa ja suomalaista 1 kerran viikossa.

Markkinat
Markkinoita pidetään täällä kahdesti vuodessa, maalis- ja syyskuussa. Silloin Saimaanrannan Savon ukot tuovat tänne kaikenlaista maankasvullisuutta kaupaksi: juvalaiset viljaa ja voita, puumalaiset tuoretta lihaa ja villoja, ristiinalaiset ja suomenniemeläiset palvattua lihaa, savitaipalelaiset hiehoja, varsoja ja sikoja, lemiläiset potaattia, taipalsaarelaiset maitoa ja voita ja lappveteläiset kananmunia ja rinkeliä, säkkijärveläiset puuastioita ja kurkijokelaiset pitkiä piiskoja ja luokkeja. Nuori kansa ja palvelusväki lähipitäjistä käyvät paljon ainoastaan huvin vuoksi markkinoilla. Silloinhan he saavat ajaa noilla kauniilla puuhevosilla ilopillien, viulujen ja rumpujen soidessa, ja istua armaansa rinnalla rinkelirihma kaulassa ja 7:mällä kiiltolasilla varustettu hopeinen sormus sormessa. Silloin on myös hyvä tilaisuus onnenlehtien ostamiseen, josta yhdellä silmäyksellä voipi nähdä koko elämänsä. Venäjän puolen miehet, kureselkäiset paltot tahi turkit yllä, käyvät täällä ostelemassa hevosia ja lehmiä