Sotalapset

Etelä-Savo 1.11.1941

Vanhojen lehtien penkominen toi esille oheisen uutisen sotalapsista. Tästäkin kaupungista ja ympäröivltä maaseudulta siirtyi pikkulapsia suurin joukoin sotaa pakoon Ruotsiin. Osa ei koskaan palannut, osa ei enää palattuaan sopeutunut entisen kotimaansa oloihin, vaan kaipasi takaisin Ruotsiin.  Aiheesta on tehty Klaus Härön ohjaama erittäin hyvä elokuva, Äideistä parhain, jota katsoessa vanhankin kyynikon silmäkulmaan tirahtaa kyynel. Elokuvan pohjana on Lappeenrannan oman pojan Heikki Hietamiehen samaniminen kirja.  Lopuksi kokoamani yhteenveto aiheesta:

Koostetta

Maastamme siirrettiin talvi ja jatkosotien aikana vajaat 70 000 – 75 000 alle 16-vuotiasta lasta ilman vanhempiaan sotaa pakoon muihin Pohjoismaihin. Heidät sijoitettiin pääasiassa yksityisiin perheisiin. Lapsista vietiin pääosa Ruotsiin, Tanskaan  lähti noin 4200 ja Norjaan noin 100 lasta. Suuri osa lapsista oli suurista kaupungeista kuten Helsingistä ja Viipurista. Aluksi kriteerit lasten lähettämiseen olivat tiukat. Ne käyvät ilmi oheisesta uutisesta. Myöhemmin lähes kuka tahansa alle 13-vuotias saattoi päästä mukaan. Sotalapsista jäin noin 7 500 palaamatta Suomeen. Vuosina 1939-1945 tapahtuneet suomalaisten lasten siirrot olivat suhteessa maiden väkilukuun toisen maailmansodan maailmanennätystasoa. Osa lapsista siirtyi Ruotsiin yksityisteitse, osa viranomaisten järjestämillä kuljetuksilla.

Kun talvisota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä 1939, Ruotsissa muodostui heti voimakas kansalaismielipide Suomen puolesta. Monet ruotsalaiset tarjoutuivat ottamaan sodan jalkoihin joutuneen naapurivaltionsa lapsia korvauksetta hoitoonsa. Suomen hallitus olisi halunnut avun tulevan mieluummin suoraan Suomeen. Kaksi vaikutusvaltaista Suomen puolesta hyväntekeväisyystyötä tehnyttä ruotsalaisrouvaa eivät kuitenkaan tyytyneet tähän. He hankkiutuivat suoraan marsalkka C.G.E. Mannerheimin ja ministeri K.-A. Fagerholmin puheille, ja saivat taivutettua nämä puolelleen. Niinpä  ensimmäiset sotalapset matkustivat Turusta Tukholmaan 15. joulukuuta 1939 Arcturus-laivalla. Valtaosa lapsista kuljetettiin kuitenkin rautateitse Tornion- Haaparannan raja-aseman kautta.

Asemasotavaiheen alettua lapsia siirrettiin takaisin Suomeen 15.8.1942 lähtien.
Lokakuuhun mennessä heistä noin 5000 oli palannut kotimaahan. Hyvä ravinto
ja turvalliset olot olivat lihottaneet lapsia niin, etteivät vanhemmat meinanneet
aina heitä tunnistaa, kertoi Etelä-Savo 11.10.1942.

Suomesta lähetettiin lähinnä talvisodan pommituksilta suojaan lähes 5 500 lasta. Noin 200 henkeä kuljetettiin edelleen Norjaan ja Tanskaan, noin sata kumpaankin. Sodan päätyttyä evakuoitujen paluuta ei kiirehditty. Kesäkuussa 1940 oli vielä noin 800 lasta palaamatta Suomeen. Pääosa sotalapsista oli kaupungeista, sillä olivathan kaupungit yleensä suurimman pommitusuhkan kohteina. Sosiaaliministeriö julkaisi vuonna 1950 on tilastoja vuosien 1941-46 aikana suoritetuista sotalasten kuljetuksista. Tilastojen mukaan lapsia siirrettiin Ruotsiin eniten vuosien 1942 ja 1944 aikana. Melkein puolet lapsista oli kaupungeista ja kaupunkilapsista yli puolet oli Helsingistä. Alla tilasto lääneittäin:

Lääni	kaupungeista	maalaiskunnista
Uudenmaan lääni	1040	3544
Turun ja Porin lääni	2124	1668
Ahvenanmaa	6	9
Hämeen lääni	1581	2357
Viipurin Lääni	4005	10202
Kuopion lääni	543	1573
Vaasan lääni	1326	1359
Oulun lääni	2226	2046
Lapin lääni	1295	1338

Tuon tilaston mukaan lapsia siirrettiin yhteensä 48 628. Vuonna 1948 julkaisi Lastenkuljetuskomitea lukumäärän, joka oli huomattavasti suurempi eli 55 144. Kaikkein eniten siirretyissä lapsissa oli 5 – 6-vuotiaita, myös 3-4-vuotiaita sekä 7-8-vuotiaita oli paljon. Useimmat lapset olivat työläisperheistä, isättömiä heistä oli noin 15% ja äidittömiä 3%. Täysorpoja lähetetyistä oli noin 500. Kuten yllä olevasta taulukosta ilmenee, Viipurin läänistä lähetettiin kaikkein eniten lapsia Ruotsiin. On hyvä muistaa, että vuonna 1939 Viipurin lääni oli asukasluvultaan maamme suurin. Siellä asui yli 60 000 asukasta enemmän kuin esimerkiksi Uudellamaalla. Nämä läänit olivat joka tapauksessa reippaasti yliedustettuina sotalasten joukossa.

Lisää tietoa löytyy täältä.

Lehtinen - a short-lived Finnish American newspaper in 1876

I have previously written a post about first Finnish American newspaper,  Amerikan Suomalainen Lehti, which can be found here. There is also a separate article about the founder and editor of the newspaper, Anders J. Muikku . 

After Anders J. Muikku was forced to cease publication of Amerikan Suomalainen Lehti, he was soon again involved in the publication of a new Finnish newspaper in Copper Country. At least 11 issues of a small Finnish-language paper, which was given a very descriptive name: Lehtinen (Engl: flier/leaflet/small newspaper) were published in the autumn of 1876, between September and the beginning of November. Lehtinen was sponsored by local Republican businessmen, and it took strong political positions. It's most obvious mission was to agitate Finnish immigrants vote for Republican candidates in the upcoming elections. After the election Lehtinen ceased publication. It is said that Muikku edited this paper while he was in a local jail for some mischief.

I read through all the preserved Lehtinen issues. In Addition to the political opinions and propaganda the newspaper mainly contained  news from the United States and also some from the rest of the World. The share of Finland news, however, was almost non-existent. The activities of the local Finnish Evangelical Lutheran congregation was informed also impressively. Instead the paper was silent about the competing Finnish church, the Apostolic Lutheran Church and their activities.

Lehtinen - Lyhytikäinen amerikansuomalainen sanomalehti vuodelta 1876

Lehtinen 3/15.9.1876

Olen aikaisemmin kertonut ensimmäisestä suomalaisten siirtolaisten Amerikassa ilmestyneestä sanomalehdestä, Amerikan Suomalaisesta Lehdestä, blogikirjoituksessani, joka löytyy täältä. Sanomalehden perustajan  ja toimittajan Anders J. Muikun elämänvaiheista on myös oma, erillinen kirjoitus.

Jouduttuaan lopettamaan Amerikan Suomalaisen Lehden ilmestymisen toimittaja Anders J. Muikku oli mukana pian uuden lehden julkaisemisessa Kuparisaarella. Vuoden 1876 syksyllä, syyskuun alun ja marraskuun välisenä aikana ilmestyi ainakin 11 numeroa pientä suomenkielistä lehteä, jolle oli annettu hyvin kuvaava nimi: Lehtinen. Lehtinen oli paikallisten republikaanisten liikemiesten kustantama ja voimakkaasti kantaa ottava poliittinen julkaisu. Sen ilmeisenä tehtävänä oli agitoida suomalaiset siirtolaiset ryhmittymään republikaanisten ehdokkaiden taakse tulevissa vaaleissa. Vaalien jälkeen Lehtisen ilmestyminen lakkasi. Kerrotaan, että Muikku toimitti lehteä ollessaan paikallisessa vankilassa suorittamassa tuomiotaan jostakin rötöksestä.

Selasin kaikki säilyneet Lehtisen numerot läpi. Poliittisten kannanottojen ja progandan lisäksi lehti sisälsi uutisia Yhdysvalloista ja hieman myös muualta. Suomen uutisten osuus sen sijaan oli lähes olematon. Paikallisen suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan toiminnasta informoitiin myös näyttävästi. Sen sijaan kilpailevan suomalaiskirkon eli apostolisluterlaisen seurakunnan toiminnasta vaiettiin.