Muistoja DDR:stä

Eilen tuli kuluneeksi 30 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Dramaattiset tapahtumat Keski-Euroopassa inspiroivat silloin allekirjoittaneen suuntaamaan perheeni kanssa kiertämään kuukauden ajan tapahtumapaikoilla.  Yhtenä päämääränäni oli Berliini. Eilen illalla oli Yle:n radio 1:ssä monituntinen ohjelma, jonne sai soittaa DDR-muistoistaan. Kuuntelin koko ohjelman ja mietin samalla, olisiko omissa muistoissani jotakin kertomista. En kuitenkaan soittanut ohjelmaan, mutta muistelin kokemiani paperille.

Ostalgisia näkymiä itäsaksalaisilta
teiltä. Autokanta koostui vielä Ladoista
ja Trabanteista

Berliinin muuri oli ollut murtuneena jo yli puoli vuotta, kun aloitimme matkamme. Virallisesti DDR oli kuitenkin edelleen olemassa. Lopullisesti Länsi- ja Itä-Saksan yhdistyminen tapahtui vasta 3. lokakuuta 1990. Saavuimme DDR:n alueelle kesäkuun toisella viikolla Baijerista Autobahn numero yhdeksää pitkin. Itäsaksalaiset rajavartijat seisoivat vielä rajalla kopeissaan, mutta minkäänlaista rajakontrollia ei enää ollut. Seuraavaksi suuntasimme Eisennachin kaupunkiin, jonne oli tarkoitus pysähtyä ainakin vuorokaudeksi. Siirtyessämme autobahnalta paikallisteille törmäsimme pian "itämaiseen" todellisuuteen. Paikallinen tienparannusporukka oli laskenut uuden bitumi/asfalttipinnan entisen päälle. Mikään ei ilmoittanut etukäteen autoilijoita tästä uudesta bitumimassauksesta, eikä ajoväylää oltu millään tavalla rajattu. Niinpä köröttelimme muiden kanssa kuuman bitumimassan päällä, kunnes pääsimme kukin vuorotellen sitä levittävän koneen ohi. Tulipahan auton pohja kunnolla suojatuksi.

Eisennach sijaitsee pienessä laaksossa. Saavuimme kello neljän jälkeen, jolloin kaupungin kaduilla ja teillä oli liikenteessä tuhansia Trabantteja ja Wartburgeja. Oli tyyni ja lämmin sää ja ilma seisoi kattilamaisessa laaksossa. Pakokaasun katku oli niin tukahduttava, että päätimme saman tien ajaa kaupungista pois. Suomalaiseen ilmanalaan tottuneelle oli ylivoimaista jäädä pahanhajuiseen Lutherin syntymäkaupunkiin.

Itä-Saksan ja Länsi-Saksan raja kesäkuussa 1990 Wannseen leirintäalueen vieressä. Meidän majoituspaikkamme oli parikymmentä metriä kuvassa näkyvästä tytöstä oikealle.

Kaikissa Berliiniin vievän autobahnan eritasoliittymissä oli vartiotornit, mutta näytti siltä, ettei niissä ollut enää vartijoita. Berliinissä suuntasimme Wannseehen, jossa sijaitsi leirintäalue, joka näyttää edelleen olevan vastaavassa tehtävässä. Leirintäalue oli Itä-Saksaan pistävällä kapealla ulokkeella ja se oli kolmelta suunnalta DDR:n ympäröimä. Paikka oli täpötäynnä ja asuntovaunuja, asuntoautoja ja telttoja oli jokaikisessä paikassa, minne niitä vain oli saatu survotuksi. Näytti, että puoli Eurooppaa oli sinne suunnannut. Yhtään suomalaista en tosin paikalla havainnut. Lähes kaikki haastattamani kertoivat olevansa läntisen Saksan alueelta ja saapuneet tutustumaan vasta avautuneeseen Itä-Berliiniin ja Saksan itäiseen alueeseen.

Kolme lappeenrantalaista tutustumassa Berliinin muuriin
kesäkuussa 1990

Leirintäalue rajautui rajaan, jonka merkit olivat vielä hyvin näkyvissä. Olihan se edelleen vielä virallisesti olemassa. Kävimme naapuriin majoittuneen saksalaismiehen kanssa siihen  perusteellisesti tutustumassa. Rajalla oli ollut korkea betonitolppien varassa seisova piikkilanka-aita, jossa oli ollut myös jännite. Nyt virrat oli  poissa ja aita oli yhdestä kohtaa revitty alas. Siitä oli nyt avattu hiekkatie Itä-Saksan puolelle.  Aidan takana oli ehkä noin 30 metrin levyinen hiekkakenttä, jonka jälkeen hiekkamaahan oli kaivettu arviolta pari metriä syvä ja muutaman metrin levyinen hauta pysäyttämään mahdolliset länteen pyrkivät ajoneuvot. Tämän takana hiekkakenttä jatkui 20 - 30 metriä. Hiekkakenttää oli harjattu niin, että siinä näkyivät varmasti jalanjäljet. Tämä hiekkakenttäalue oli ollut aikaisemmin myös miinoitettu. Hiekkakentällä kulki itäsaksalaisten rajavartioiden kontrollitie, jossa aika ajoin kulkivat vartijoiden Gazit. Kontrollitien takana oli vielä ehkä 50 metrin levyinen hiekkainen avoin alue, jonka jälkeen aukeni sitten metsä. Muutaman sadan metrin välein rajalla seisoi vartiotorneja, joissa näyttivät konekiväärit olevan vielä paikoillaan, vaikka kuri oli jo täysin höltynyt.

Polenmarkt Potzdamer Platzin tienoilla. Ylemmässä
kuvassa näkyy Bellevue Tower, joka purettiin 1993.

Vietimme Berliinissä kaikkiaan kolme päivää. Muuri oli vielä pääosin purkamatta. Kaupungin keskusta vilisi puolalaisia turistibusseja. Liikuimme Wannseestä paikallisjunalla kaupungin keskustaan. Kävimme mm. muurilla, Tiergartenissa, Potzdamer Platzilla sekä Itä-Berliinin puolella. Kaupungin keskustaan, muurin kupeeseen, oli muodostunut epämääräinen telttakylä. Potzdamer Platzin seudulla olleella kentällä oli Polenmarkt, tuhansien, pääosin Puolasta tulleiden rihkamanmyyjien markkinat. He olivat levittäneet nyssykkänsä maahan ja me varakkaammat länsieurooppalaiset kiertelimme niitä tutkiskelemassa. Vahinko vain, etten itse ostanut mitään. Tiergartenin läpi kulkevat tiet olivat täynnä puolalaisia busseja. Niiden matkustajat söivät eväitään puiston penkeillä ja kiviaidoilla. Tarpeensa he tekivät puistoon, joka olikin paikoin erittäin siivottomassa kunnossa.

Ikimuistoinen kokemus!