Kristittyjen kansanmurhat Turkin Diyarbakırin maakunnassa vuosina 1894 – 1896 (osa 1)

Kansamurhaa paennut armenialaisäiti lapsineen

Nimitystä Diyarbakırin verilöylyt käytetään joukkomurhista, jotka toteutettiin Ottomaanien valtakunnassa Diyarbakirin provinssissa/maakunnassa vuosina 1894–1896. Tapahtumat olivat osa ns.  Hamidian joukkomurhia, ja ne kohdistuivat provinssin kristittyyn väestöön, jotka olivat pääosin armenialaisia ja assyrialaisia.

Verilöylyt suunnattiin aluksi armenialaisia kohtaan, ja sitä lietsoivat ottomaanipoliitikot ja muslimipapisto. Armenialaisia syytettiin pyrkimyksistä ottomaanivaltion hajottamiseen. Ne muuttuivat pian yleiseksi kristinuskon vastaiseksi pogromiksi, jossa vainon kohteena olivat myös assyrialaiset.  Nykyarvioiden mukaan vuosina 1894–1996 tapettujen assyrialaisten kokonaismäärä oli noin 25 000.

Diyarbakirin maakunnan kartta vuodelta 1892

Taustaa

Itä-Turkissa 1880-luvulla vallinneet nälänhädät kiristivät eri kansanryhmien välejä. Kurdien ja arabien välillä oli yhteenottoja. Elokuussa 1888 kurdipäälliköt johtivat hyökkäyksiä Tur Abdin assyrialaisiin kyliin tappaen 18 asukasta. Kurdijoukot uudistivat hyökkäyksensä lokakuussa 1889 useisiin assyrialaisiin kyliin. Tällä kertaa noin neljäkymmentä assyrialaista menetti henkensä, joukossa myös naisia ja lapsia.

Tämän valokuvan on ottanut amerikkalainen valokuvaaja W. L. Schachtleben
1.11.1895 Turkin Erzerumissa. Hautausmaalle oli tuotu 30.10.1895 tehdyn
joukkosurman 321 uhria. Schachtlebenin mukaan silmien eteen avautui niin
hirvittävä näky, ettei se tule koskaan häipymään mielestä. Lähes kaikkien
vainajien ruumiit oli häväisty, revitty ja runneltu. Osa oli jopa nyljetty.

Ns. hamidialaiset (Hamidiye = pääosin kurdeista koostunut ratsuväki Ottomaanien valtakunnan itäosissa) joukkomurhat tapahtuivat vuonna 1894 – 1896.. Tällöin noin 4000 armenialaista Bitlisin maakunnasta kapinoi vaeltavia kurdiheimoja vastaan, jotka olivat tunkeutuneet armenialaisten asuttamille maille ja vaativat heiltä perinteisiä veroja. Armenialaiset kieltäytyivät verojen maksusta ja vaativat hallintoa suojelemaan heidän oikeuksiaan. Paikalliset viranomaiset ilmoittivat Turkin sulttaanille verokapinan suurena kapinana valtiovaltaa vastaan. Tähän sulttaani vastasi lähettämällä sitä kukistamaan ottomaanien armeijan, jota tukivat paikalliset kurdiheimot. Armenialaisten kapinallisten kanssa taistelevat kurdit laskeutuivat Sasonin (Sassoun) ja Talorin alueilla sijaitseviin armenialaisiin kyliin Muşin ja Silvanin välillä. Kylissä järjestettiin joukkomurhia ja monet niistä poltettiin. Tämä kansanmurhan seurauksena yli 7500 armenialaista kuoli. Uutiset kansanmurhasta kiirivät Eurooppaan ja johtivat Euroopan valtioiden väliintuloon Bitlisin provinssin kuvernööri Bahri Paşa erotettiin tammikuussa 1895 ja kolme eurooppalaista suurvaltaa - Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä ehdottivat sulttaani Abdul Hamid II: lle hänen hallintonsa uudistamista. Suurvallat toivoivat sulttaanin uudistavan kurdien asuttamien alueiden hallintoa ja ottavan hallintoon mukaan kristittyjä avustajia. Sulttaani ei kuitenkaan halunnut noudattaa eurooppalaisten suurvaltojen neuvoja. Samaan aikaan armenialaisten ja turkkilaisten välit kiristyivät muuallakin. Kun armenialaiset kokoontuivat Konstantinopolissa 30. syyskuuta 1895 pyytämään uudistusten nopeaa toteuttamista, vihaiset muslimijoukot hyökkäsivät kaupungin kristittyihin lähiöihin ja kaupunki joutui kaaokseen. Tätä Konstantinopolin joukkomurhaa seurasivat uudet yhteenotot muslimien ja armenialaisten välillä muillakin alueilla. Näissä yhteenotoissa menehtyi kristittyjä huomattavasti enemmän kuin muslimeja. Tämä johti länsimaisen painostuksen kasvamiseen, ja lopulta sulttaani antoi periksi.  Uudistusesitys annettiin lokakuussa 1895.

Suomeen uutiset kristittyjen joukkomurhista Itä-Turkissa saapuivat
marraskuun lopulla 1894.. Tässä uutinen Aamulehdestä 25.11.1894

Uudistuspyrkimykset kuitenkin vain pahensivat ottomaanvaltakunnan jo kiehumaan päässyttä ilmapiiriä. Muslimien ja kristittyjen epäluottamus oli saavuttanut ennennäkemättömän tason. Muslimeilla oli vääristynyt käsitys siitä, mitä Euroopan painostamat uudistukset tarkoittivat. Muslimit ajattelivat, että päämääränä oli Armenian kuningaskunnan perustaminen Euroopan valtioiden suojelemiseksi ja islamilaisen hallinnon lopettamiseksi. Muslimisiviilit alkoivat varustautua ja hankkivat suuria määriä aseita ja ammuksia myös Diyarbakirissa. Vaikutusvaltainen Zilanin kurdišeikki, jolla oli tärkeä rooli armenialaisten joukkomurhissa Sasunissa ja Musissa edellisenä vuonna, oli kaupungissa yllyttäen muslimeita kristittyjen kimppuun.  Samaan aikaan huhuttiin, että kaupungin ulkopuolella olevat kurdien heimojohtajat olivat luvanneet lähettää 10 000 kurditaistelijaa kostamaan. Diyarbakırin muslimijohtajat, jotka olivat menettäneet luottamuksensa sulttaaniin, sähköttivät hänelle, että 

Armenia valloitettiin verellä, se saadaan vain verellä.