Simolan pommitukset kesäkuussa 1944

Simolan aseman vesitornin seinässä näkyvät edelleen selkeästi pommituksen jäljet

Allekirjoittanut teki heinäkuun alussa vuonna 2015 pyöräretken entisen Lappeen pitäjän eteläisiin kyliin. Kävin silloin mm. Simolan koululla ja asemalla, Rikkilän entisellä koululla, Vainikkalan asemalla ja myös sen entisellä koululla. Olen jotakin kirjoitellut muista paikoista jo aikaisemmin blogiini, mutta Simolan aseman olen jättänyt rauhaan. Nyt päätin kuitenkin tehdä pienen koosteen kyseisen seudun historian yhdestä dramaattimmista tapahtumasarjasta, kun tarvitsin tietoja siitä erääseen tilaisuuteen. Aikomuksenani on tuoda myöhemmin esille sellaistakin faktaa, jota ei näytä lukuisissa aihetta sivuavissa artikkeleissa olevan.

Vesitornin sisältä löytyy tuhoisien pommien kappaleita

Lappeen Simolan kylässä elettiin kohtalokkaita hetkiä jatkosodan aikana kesäkuussa 1944. Tällöin, 19. - 20.6., Neuvostoliiton ilmavoimien suorittamat kolme suurpommitusta aiheuttivat tuhoa ja kuolemaa Simolan kylässä, asemalla ja aseman raiteilla seisoneissa junissa sekä Etu-Simolan (Raippo) pysäkillä. Pommitukset liittyvät Neuvostoliiton kesäkuussa Kannaksella aloittamaan suurhyökkäykseen. Pommitusten tavoitteena oli estää suomalaisten rautateitä pitkin suorittama huoltoliikenne rintamalinjojen takana. Simola joutumisen laajojen pommitusten kohteeksi selittää sen asema Karjalan kannakselta tulevan ja sinne vievän junaliikenteen solmukohtana. Niinpä Simolan asemalla ja ratapihalla oli pommituspäivinä käynnissä erittäin vilkas liikenne. Junanvaunut olivat tavaroiden lisäksi täynnä evakkoja, lottia, sotilaita, linnoitustyömiehiä ja jopa sotavankeja. Pommituksessa kuolleiden määrästä esiintyy useita toisistaan poikkeavia tietoja. Suurin annettu lukumäärä on 142. Menehtyneistä noin puolet oli siviilejä ja loput sotilaita, virkailijoita ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. Haavoittuneita oli ainakin 150.

Lepolan hautausmaalla on pommituksessa kuolleiden
joukkohauta sekä muistomerkki.

Pommitukset tapahtuivat kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen pommitus oli maanantai-iltana 19. kesäkuuta noin kello 20 aikoihin. Tähän pommitukseen osallistui 47 konetta. Toinen pommitus tapahtui tiistaiaamuna 20. kesäkuuta kello 7 jälkeen. Kolmannen kerran pommikoneet ilmaantuivat Simolan ylle tiistai-iltana noin kello 20. Toisena pommitupäivänä Simolan ja Etu-Simolan kimpussa oli 67 konetta. Pommituksista tuhoisin oli ensimmäinen. Siinä menehtyi ainakin 101 ihmistä. Suojautuminen paikallisen kaupan kellariin oli kohtalokas yli 40 (joidenkin tietojen mukaa 43) ihmiselle, sillä se sai täysosuman.

Pommituksissa paloi asemaseudulta 15 taloa ja vaurioituneita taloja oli 23 taloa. Simolan ja Etu-Simolan ratapihoilla tuhoutui tai vaurioitui raiteita ja vaihteita. Niiden lisäksi menetettiin kaksi veturia ja 63 vaunua tuhoutui tai vaurioitui. Huolimatta isoista vahingoista ja traagista kohtaloista saatiin rautatieliikenne melko nopeasti kuitenkin jatkumaan.

Toinen rautatieliikenteen solmukohtaan samoihin  aikoihin (20.6.1944) tehty tuhoisa pommitus tapahtui Elisenvaarassa. Tässä 44 koneen pommituksessa kuolleiden määrästä on vain arvioita. Kuolleita oli niiden mukaan noin 200. Asemalle oli juuri saapunut räisäläläisten evakkojuna. Asemalle oli tehty pommitus jo 15.6., mutta jälkimmäinen oli sotiemme tuhoisin.

Simolan pommituksen jäljet näkyvät yhä hyvin Simolan aseman vanhan veturien vesitornin tiiliseinissä. Torni on säilytetty pommitusten uhrien muistomerkkinä ja sen sisältä löytyy pieni näyttely pommituksista. Osa pommituksen uhreista on haudattu Lepolan hautausmaalle yhteishautaan, jolle on pystytetty muistomerkki. Lappeenrannan sankarihautausmaalle on haudattu lisäksi 61 tuntemattomaksi jäänyttä vainajaa. Samoin siellä on viimeinen leposija viidelle  pommituksessa menehtyneelle sotilaaalle. Osa tunnistetuista vainajista siirrettin haudattavaksi kotiseutunsa multaan.

Lisätietoja:

Heikki Kauranteen laatima yhteenveto pommituksista löytyy täältä. Se sisältää mmm. karttapiiroksia ja ilmakuvia alueesta laajan tietopaketin lisäksi.
Aiheesta löytyy artikkeli myös Willimiehen blogista artikkeli sekä sitä seuraava laaja keskustelu.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Joutsenon Aholan koulu

Aholan lakkautetun kyläkoulun rakennukset. Etualalla vuonna 1925 valmistunut
ensimmäinen koulurakennus. Taustalla näkyy myös vuonna 1957 valmistunut
uudempi koulurakennus.

Viime sunnuntaina (23.4.2017) suuntasin pyöräretkeni Joutsenon kankaitten metsäautoteiden ja polkujen jälkeen Aholan kylään. Tavoitteenani oli kuvata vuonna 2012 lakkautettu Aholan kyläkoulu. Entinen koulukiinteistö, joita on itsea asiassa kaksi, näkyi olevan asumis- ja yrityskäytössä, joten tyydyin ottamaan kaukaa muutaman valokuvan. Sen sijaan vierailin lähistöllä olevassa talossa, jossa isäntäväki kertoili mielellään koulun ja kylän vaiheista. Talon isäntä oli ollut aikoinaan rakentamassa 1950-luvun puolivälissä uudempaa koulurakennusta. Hänen isosisänsä oli kuulunut koulun ensimmäiseen johtokuntaan. Olipa koulu toiminut kolme vuotta isovanhempien tuvassa ennnen kansakoulurakennuksen valmistumista vuonna 1925. Kylällä on pirteä nuorisoseura, jolla on oma komea talo, ja joka kesä valmistuu näytelmä komeassa kesäteatterissa esitettäväksi sadoille katsojille. Harvapa kylä Etelä-Karjalassa enää moiseen pystyy.

Aholan koulu 1922 - 2012

Korvenkannan "salopuolen" asukkaiden anomus omasta kansakoulusta ei
saanut tukea Joutsenon kuntakokouksessa 27.2.1915. Wiipuri 6.3.1915

Kun Joutsenon ensimmäinen koulupiirijako tehtiin vuonna 1901 kuuluivat Korvenkannan ja Meltolan kylät Korvenkylän koulupiiriin. 1800-luvun lopulla oli Joutsenon alapitäjän ja yläpitäjän välissä suurelta osalta asumaton Joutsenon salo. Pohjoisin osa tästä salomaasta oli Korvenkylän salo. Tämä seutu alkoi saada asutusta vähitellen ylisen Vuoksenlaakson teollistumisen vaikutuksesta. Tällä kyläyhteisöllä ei ollut edes nimeä, vaan puhuttiin salolaisista, salonpuoleisista tai Korvenkannan Salokylästä. Korvenkylään oli jopa 10 kilometrin matka tietöntä taivalta, joten oli ymmärrettävää, ettei monetkaan vanhemmat laittaneet lapsiaan sinne kouluun. Seudun asukkaat tekivät vuonna 1906 kuntakokoukselle anomuksen oman koulun saamiseksi. Se määräsikin vuonna 1907 koulun rakennettavaksi. Korvenkylän kansakoululle oli kuitenkin samanaikaisesti haettu päätöstä koulun laajentamiseksi. Molempia kouluja ei varojen puutteessa voitu rakentaa ja niin Salopuoli jäi tässä vaiheessa ilman koulua. Vuonna 1915 oli kuntakokouksessa jälleen esillä "salolaisten" kouluasia, mutta taas ilman tulosta.

Tammikuussa 1921 kunnanvaltuusto keskusteli Salopuolen koulusta kylän vanhempien aloitteesta. Kouluikäisiä lapsia oli alueella 50 ja Korvenkylään matkaa 8—12 km. Kansakoulujen piirijakosuunnitelma oli silloin vielä kesken, joten koulun perustaminen kylälle sai jäädä odottamaan. Kuitenkin jo vuoden kuluttua päätti valtuusto kuitenkin aloittaa koulun vuokrahuoneissa. Seudun asukkaiden itseluottamusta oli samoihin aikoihin lisäämässä kylän "ristiäiset", sillä kevättalvella vuonna 1922 oli kokoonnuttu tuumimaan kylälle nimeä. Eri ehdotuksista hyväksyttiin nimeksi Ahola.

Tässä näkymä vuonna 1925 valmistuneesta vanhemmasta koulusta

Näin syntyneen Aholan kylän kansakoulun ensimmäiseen johtokuntaan valitsi kunnanvaltuusto Paavo Miettisen, August Miettisen, Antti Pirhosen, Antti Pellisen, Aleks Vaittisen ja Tahvo Kankkusen. Koulun luokkahuoneeksi vuokrattiin Antti Pirhosen iso tupa ja opettajalle saatiin asunto vuokrattua Paavo Miettiseltä. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Olga Vauhkonen, jonka luotsaamana tupakoulua pidettiin kolme vuotta. Syksyllä 1922 koulutyö alkoi 32:n oppilaan voimalla. Osa koulun vanhimmista oppilaista oli jo ”koulukonkareita”, sillä he olivat aloittaneet koulutyönsä ennen kylän oman koulun käynnistymistä Korvenkylän, Leppälän ja Jääsken Penttilän kansakouluissa.

Oma koulutalo valmistui vuonna 1925 ja syksyllä voitiin aloittaa opiskelu uudessa koulutalossa. Koulupiirissä oli kyseisenä vuonna yhteensä 53 oppivelvollisuusikäistä lasta. Heistä kymmenen oli alakouluikäisiä eli 7 -9-vuotiaita ja 43 lasta oli 9-16-vuotiaita. Alakansakoulu käynnistyi yhdessä Jänhiälän koulun kanssa vuonna 1927. Opettaja toimi vuorotellen lukukauden (18 viikkoa) kummassakin koulussa vuoteen 1935 saakka. Alakoululuokkana toimi koulun käsityöluokka.

Sotien jälkeen Aholan koulussakin kärsittiin tila-ahtaudesta. Koululle saatiin vuonna 1948 keittolatilat, joihin kuitenkin pian oli sijoitettava yksi luokka opiskelemaan. Keittäjä erotettiin oppilaista ja opettajasta verholla. Niinpä ei nälkäisten oppilaiden tarvinnut tuntien aikana arvuutella, mitä ruokaa saataisiin vatsantäytteeksi.

Yksi kuvakulma vuonna 1957 valmistuneesta uudemmasta koulusta

Joutsenon kunnanvaltuusto teki vuonna 1955 päätöksen, jolla oli tarkoitus helpottaa tilaongelmaa.  Aikomuksena oli rakentaa voimistelu-veistosali koulurakennuksen ullakolle. Hanke näytti kuitenkin tulevan niin kalliiksi, että katsottiin lopulta tarkoituksenmukaisemmaksi rakentaa kokonaan uusi rakennus. Tähän saataisiin myös opettajille asunnot. Uuden koulurakennuksen valmistuttua päästiin syksyllä 1957 opiskelu aloittamaan upouusissa tiloissa. Mainittakoon tässä yhteydessä, että koulurakennuksen urakoinut rakennusliike teki konkurssin

Maaltapako alkoi vähentää oppilasmääriä Aholassakin. Helpotusta toi Kuurmanpohjan koulun lakkauttaminen vuonna 1978. Tällöin kuurmanpohjalaiset siirtyivät opiskelemaan Aholassa ja sen koulupiiri liitettiin Aholan koulupiiriin. Lopulliset kuolinkellot Aholan koululle löivät 2010-luvulla. Kun Joutseno liittyi Lappeenrantaan vuoden 2009 alussa, Aholan koulussa oli vielä 27 oppilasta. Kuntaliitossopimuksen mukaan Aholan koulu voitiin sulkea, jos sen oppilasmäärä jää kahtena peräkkäisenä vuonna alle 25:n. Lukuvuonna 2010-2011 oppilaiden määrä oli pudonnut juuri tuolle rajalle, eli Aholassa opiskeli 25 oppilasta. Seuraavana lukuvuonna oppilasmäärä (24) oli jo alle tuon rajan, ja ennusteen mukaan niin tulisi käymään tulevanakin lukuvuonna. Tällä perusteella Lappeenrannan kaupunki teki lakkauttamispäätöksen kevättalvella 2012. Aholan koulun oppilaat jatkoivat opiskeluaaan tämän jälkeen Korvenkylän koulussa. Kaupunki laittoi koulukiinteistön myyntiin jo kesäkuussa 2012. Vanhassa koulurakennuksessa oli myynti-ilmoituksen mukaan huoneistoalaa 220 neliömetriä ja vuonna 1957 valmistuneessa uudemmassa koulurakennuksessa noin 670 neliömetriä. Rakennukset siirtyivätki tämän jälkeen yksitysiomistukseen. Näin päättyi 90 vuotta kestänyt opetustyö Aholan kylässä.

Lähteet:
Etelä-Saimaa 1925, 2011 – 2012
Wiipuri 1915
Lappeenrannan Kasvatus- ja opetustoimi. Oppilasmäärätilastot 2009 – 2012.
Joutsenon koululaitoksen historia. Toivo Laivo & Pertti Vuori/1984