Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Luumäen Viuhkolan kansakoulun alkuvaiheet

Luumäen Viuhkolan entinen kansakoulu rakennettiin vuonna 1908

Luumäen kunnan pohjoisosassa ryhdyttiin puuhaamaan kansakoulua 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Sanomalehtiin uutiset koulun perustamishankkeista kiirivät vuoden 1901 alussa. Tässäkin hankkeessa kävi kuten lähes jokaisen kyläkoulun perustamisessa kautta Suomen. Syntyi riitaa siitä, minne koulurakennus pystytetään.  Luumäen Valkolasta Wiipuri-lehteen kirjoittanut nimimerkki ”Naapuri” kertoi tammikuussa 1901, että Viuhkolan kansakoulupiirin koulurakennukselle oli katsottu jo sen sijaintipaikka. Hänen mielestään paikka oli kuitenkin epäkelpo ja kirjoittaja esitti paikaksi Viuhkolan kylän sijasta Sarkanlahtea.  Tämän jälkeen lehdessä alkoi toista kuukautta kestänyt väittely asiasta. Lopullisen sinetin koulurakennuksen sijainnille antoi Luumäen kuntakokous 15.3.1901. Koulu päätettiin pystyttää Taavetti Tynyksen maalle Viuhkolan kylään. Kunnan jakaminen kansakoulupiireihin oli vielä kesken ja Viipurin läänin kuvernööri määräsi kunnan tekemään piirijaon 24.5.1901 mennessä. Muuten kunnalle lankeaisi maksettavaksi 300 markan uhkasakko.

Viuhkolan kansakoulun kivijalan urakkahuutokauppa.
Wiipuri 24.10.1903.

Luumäen kuntakokous hyväksyi kansakoulupiirijakoehdotuksen huhtikuun alussa 1901 ja pyysi sille kuvernöörin vahvistusta. Kunta olisi ehdotuksen mukaan jaettu seitsemään kansakoulupiiriin. Kuvernöörinvirasto edellytti piirijakoon muutoksia ja myös kuntalaiset valittivat piirijaosta. Valituskierre oli ainakin vielä vuonna 1904 edelleen päällä.  Syyskuussa vuonna 1902 Wiipuri-lehdessä palattiin Viuhkolan kansakoulun rakentamiseen. Uutisessa moitittiin koulupiiriläisiä liiallisesta kiireestä, kun koululle oli valittu johtokunta ja vaadittu kuntakokoukselta koulun rakentamista. Kirjoittajan mielestä ei olisi pitänyt kiirehtiä, koska kansakoulupiirijakoehdotuksesta oli valitettu, eikä sitä oltu vielä vahvistettu. Koulun johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran lokakuun 4. päivä vuonna 1903 Viuhkolassa Mikko Tynyksen talossa. Ensimmäisiä päätettäviä asioita oli urakkahuutokauppa suunnitellun kansakoulurakennuksen kivijalan pystyttämisestä. Se pidettiin marraskuun 2. päivänä J. Tynyksen talossa. Halvimman tarjouksen eli 425 markkaa teki Mikko Henttu Valkealan pitäjän Tuohikotin kylästä.

Uutinen Viuhkolan kansakoulun liian pienestä
kivijalasta. Wiipuri 25.11.1903.

Kivijalan rakentamisessa esiintyi alussa tunarointia, sillä koulun pohja oli kaivettu liian pieneksi. Asian huomasi paikalla käynyt johtokunnan jäsen. Onneksi kivijalkaa ei oltu vielä ladottu paikoilleen, joten rakennuksen pohjan laajentaminen oli vielä helppoa. Koulun kivijalka ongelmat kuitenkin jatkuivat, sillä 23.5.1904 pidetyssä vastaanottotarkastuksessa huomattiin kivijalassa puutteita. Urakoitsijaa vaadittiin ne korjaamaan heinäkuun 15 päivään mennessä. Tapahtuiko se, on jäänyt minulle epäselväksi. Koulu oli tarkoitus saada alkamaan jo vuoden 1904 syksyllä, mutta tuo ajatus ei toteutunut. Viuhkolan kansakouluhanke vietti useita vuosia ”ruususen unta”.

Syksyllä 1907 Viuhkolan kansakoulu oli ainoa Luumäen silloisista yhdeksästä koulupiiristä, jossa ei oltu saatu koulua pystyyn. Lappeenranta-lehdessä todettiinkin 2.10.1907: Viuhkolan kansakoulun rakentaminen on vähän niin ja näin. Kaksi viikkoa myöhemmin samassa lehdessä kuvattiin tilannetta seuraavasti:  Siellä (Viuhkolassa) sitä (kansakoulua) kaikkein kipeimmästi olisi jo vuosia, kymmeniäkin vuosia ennen tarvittu. Kivijalka tosin on muutamia vuosia siellä juhlallisena seisoa törröttänyt, kutsuen äänettömällä kielellään piiriläisensä tuomaan hirsiä päälle, vaan eipä kutsua ole kuultu. Piiriläiset ehkä arvelevat, kuten eräs heistä sanoikin, että osaahan sitä talonpoika kyntää ja kylvää ilman kouluttakin. Kirjoittaja arveli piirin alueella asuvien kouluikäisten lasten määrän nousevan lähes kahteensataan.

Ilmoitus Viuhkolan kansakoulun
rakennusurakan huutokaupasta:
Wiipuri 1.2.1908.

Lopullinen päätös Viuhkolan kansakoulun rakentamisen loppuun saattamisesta tehtiin Luumäen kuntakokouksessa 21.12.1907. Piirikokous oli tehnyt asiasta päätöksen 10.11.1907. Sekä kunta- että piirikokous katsoi, että koulun tuli olla valmis syksyllä 1908. Piirikokouksessa kouluun ilmoitettiin jo yli 50 oppilasta. Urakkahuutokauppa koulun rakentamisesta pidettiin Viuhkolassa Mikko Häkämiehen talossa 11.2.1908. Urakkaan kuului myös 25 pulpetin valmistaminen, ulkohuoneitten, kaivon ja kellarien rakentaminen. Rakennustarpeitten hankkiminen oli urakoitsijan vastuulla. Urakkahuutokaupan voitti luumäkeläinen talollinen Antti Huopainen Huopaisten kylästä. Urakkasumma oli 16 350 markkaa. Koulun tuli olla valmis syyskuun 1. päivään mennessä.

Toukokuussa oltiin jo niin pitkällä, että päätettiin julistaa miesopettajana ja tyttöjen käsityönopettajan virat auki. Virkoihin valittiin kansakoulunopettajaksi Mathias Iwar Haawisto ja tyttöjen käsityönohjaajaksi Anna Maria Juvonen. Edellinen kuitenkin kieltäytyi ottamasta virkaa vastaan ja se laitettiin uudestaan hakuun. Tällä kerralla valittiin opettajaksi Selim Hjalmar Arola ja käsityönohjaajaksi tuli hänen morsiamensa Iida Jemina Hattula. Sitä tarina ei kerro, miten jo tehtävään valittu Anna Maria Juvonen onnistuttiin syrjäyttämään virasta. Arolat olivat Viuhkolan koululla opettajina viisi vuotta, kunnes siirtyivät Karstulan kunnan Vahangan koululle. Lukuvuonna 1910 – 1911 Viuhkolan kansakoulua kävi 50 oppilasta. Heti koulun valmistuttua sen tiloissa alkoi myös monenlainen harrastustoiminta, jossa koulun opettajat näyttävät olleen innokkaasti mukana.

Viuhkolan kansakoulun miesopettajan virka
laitettiin uudestaan auki heinäkuussa 1908.
Wiipuri 21.7.1908.

Koulurakennuksen viimeistely oli kesken vielä helmikuussa 1910. Niinpä kunnan rakennuslautakunta edellytti, että mikäli urakoitsija ei ole tehnyt vaadittuja töitä 15.5.1910 mennessä, rakennuslautakunta teetättää ne urakoitsija laskuun jollakin muulla. Aroloiden jälkeen uudeksi opettajaksi tuli vuonna 1913 Oskari Alfred Kärki. Tyttöjen käsitöiden opetuksesta vastasi Iida Salmi. Lukuvuonna 1917 – 1918 Viuhkolan koulu oli kiinni huhtikuun 13. päivästä toukokuun 6. päivään sisällissodan loppuvaiheen aikana. Yllättävää, ettei sota vaikuttanut koulun toimintaanja enempää, vaikka rintamalinja kulki varsin lähellä Viuhkolaa hieman sen pohjoispuolella. Kansakoulun yhteydessä toimi alkeisopetusta varten alkuvuosina ns. pientenlastenkoulu. Sitä käytiin syksyllä noin kuukauden verran. 1920-luvun puolivälissä siitä kuitenkin luovuttiin ja alkeisopetus siirtyi kiertokoulun tehtäväksi. Vuonna 1920 opettaja vaihtui jälleen ja opettajaksi valittiin Aukusti Sampola.

Lähteet:
Sanomalehdet: Wiipuri, Itä-Suomen Sanomat, Lappeenranta, Eteenpäin, Karjala
Paikallislehti: Luumäen Lehti
Alla lisää kuvia koulurakennuksesta, joka on nykyisin yksityisasuntona:

Saimaan kanavan museo

Saimaan kanavan museon portti

Lappeenrannassa sijaitsee yksi museo, joka ei mielestäni ole saanut sellaista huomiota, joka sille ehdottomasti kuuluisi. Kyseessä on Saimaan kanavan museo Mälkiän – Mustolan alueella osoitteessa Sulkuvartijankatu 16. Saimaan kanavan museorakennukset, pihapiiri ja päärakennuksen alapuolella levittäytyvä puutarha kertovat vanhan Saimaan kanavan toiminnasta ja elämästä kanavan ympäristössä. 

Kanavamuseon päärakennus oli jo vuonna 1846 kanavatyömaan ensimmäisen lohkon työpäällikön asuntona. Kun kanava valmistui vuonna 1856, rakennus laajennettiin kanavan yläpiirin päällikön virkataloksi. Myöhemmin se oli kanavakasöörin virkatalona ja konttorina. Talon päädyssä oli tuohon aikaan kuisti, jonka kautta laivurit kulkivat tullessaan maksamaan kanavamaksuja. Kasöörikonttori siirtyi vuonna 1933 uuden sulun vieraan ja rakennus jäi asuinkäyttöön.

Päärakennusta modernisoitiin 1970-luvun lopulla sisäpuolelta, mutta ulkopuoli on säilynyt melko hyvin vanhassa asussaan. Vuodesta 1995 lähtien rakennuksessa on toiminut kanavamuseo, kahvio ja museokauppa. Kahvio ja museo ovat avoinna kesäisin.

Päärakennuksen pihapiirissä on vanha aittarakennus sekä Thure Hellströmin suunnittelema keltainen ulkorakennus, jossa oli navetta, sikala ja kanala. Piiripäällikön virkatalon ympärille rakennettiin komea puutarha, jota kanavan puutarhurit hoitivat. Puutarha oli vuosikymmenien aikana kasvanut umpeen, mutta se on palautettu entiseen muotoonsa.

Kuten ohessa olevista kuvista näkyy, museon miljöö on ainutlaatuinen. Lukemattomia kertoja olen pysähtynyt sitä ihailemaan. Se minua ihmetyttää, miten vähän sekä kanavamuseota että koko Saimaan kanavan Suomen puoleista osuutta on hyödynnetty matkailussa. Kuutostien remontissa tehtiin kyllä alas kanavan varteen johtavat rampit, mutta ne päättyvät – ei minnekään. Tämä alue on kuin ruususen unta nukkuva jalokivi. 

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Luumäen Munteen kansakoulu

Näkymä Syväkoskentieltä Munteen entiselle kansakoululle

Entisen koulun portti

Syyskuun 17. päivä tekemälläni pyöräretkellä aikomuksena oli kierrellä Luumäen kunnan pohjoisosan kyläteitä ja kuvata tien varrelle osuvia kyläkouluja, muistomerkkejä ja muita  mielenkiintoni herättäviä näkymiä. Valtatie kuusi ja Helsinki - Pietari-rata jakavat kunnan sunnilleen keskeltä kahtia itä-pohjois-suunnassa. Luumäellä toimi aikoinaan 18 kansakoulua. Näistä seitsemän sijaitsi valtatie kuuden pohjoispuolella, nimittäin Viuhkola, Munne, Hermunen, Juurikkala, Pukkila/ Kankaanmäki, Kontula ja Lakkala/Kannuskoski. Tänä päivänä yksikään näistä kyläkouluista ei ole enää toiminnassa. Viimeisenä sulki ovensa Kannuskosken koulu keväällä 2015.

Munteelle oma kansakoulu saatiin syksyllä 1930. Koulun vihkiäisiä vietettiin marraskuun viimeisenä päivänä 1930. Etelä-Saimaa kertoi pienessä vihkimistailaisuudesta tehdyssä artikkelissa 2.12. juhlatilaisuudesta seuraavaa:

Viime sunnuntaina vihittiin tarkoitukseensa Munteen piirin vastavalmistunut kansakoulu. Klo 3 alkoivat juhlallisuudet koristetussa luokkahuoneessa, joka oli yleisöä tungokseen asti täynnä. Aluksi veisattiin adventtivirsi, jonka jälkeen koulun opettaja P. Kolpo piti tervehdyspuheen kosketellen siinä kansakoululaitoksen syntyä maassamme yleensä. Veisattua virrestä 285, 1, 2 ja viimeisen säkeistön, piti kirkkoherra Hannes Valkama lämminhenkisen vihkiäispuheen sanojen "Herran pelko on viisauden alku" johdolla. Vapaiden sanojen aikana opettaja E. Neulanen toi tervehdykset sekä onnittelut kunnan vanhimman koulun ja sen opettajiston puolesta, selostaen kodin ja koulun suhdetta toisiinsa. Samalla hän kunnan puolesta luovutti asianomaisen koulun johtokunnan huolenpidon alaiseksi. Naapurikoulujen opettajien puolesta myöskin tuotiin onnittelut valmistuneelle koululle. Muun ohjelman väliajoilla esitti tilaisuutta varten harjoitettu laulukuoro hengellisiä lauluja. Väliajalla, mikäli tungokselta voitiin, tarkasteltiin uutta koulurakennusta. Huoneiden sijoittelu tuntui onnistuneelta ja itse rakennustyö näyttää hyvin suoritetulta. Kaikin puolin vaikuttaa koulutalo ajanmukaiselta ja tarkoitustaan vastaavalta. Vihkimätilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun virteen.

Komea koulurakennus alkaa olla pusikon saartama

Näkymä koulun pihalta

Munteen seudun asukkaiden ilo ja tyytyväisyys oman oppilaitoksen saamisesta kotikulmille jäi kuitenkin yhden sukupolven mittaiseksi. Munteen kansakoulun elämänkaari oppilaitoksena jäi lopulta vain 36 vuoden mittaiseksi. Luumäen kunnanvaltuusto päätti koulun lakkauttamisesta kokouksessaan huhtikuussa 1966. Munteen koulupiiri yhdistettiin Kankaanmäen piirin ja oppilaat jatkoivat koulutyötään Ellolan kylässä olevassa koulussa. Kunnanvaltuusto päätti edellä mainitusssa kokouksessaan lakkauttaa myös Patolahden kansakoulun toiminnan. Patolahden koulupiiri yhdistettiin Taavetin koulupiiriin. Edellisenä vuonna koulutyö oli päättynyt Kontulassa ja Niemellä ja vuonna 1964 Juurikkalassa. Vuonna 1967 "lahtipenkille" joutuivat Hermusen ja Koskisaaren kansakoulut. Elettiin ensimmäistä kyläkoulujen lakkautusaaltoa. Munteelta Laarille vievän Syväkosken tien varressa oleva rakennus siirtyi tämän jälkeen yksityisomistukseen. 

Kysyessäni  Munteella erään talon asukkailta koulurakennuksen sijaintia, minulle sanottiin, että "tuolla mäen alla se on pusikon keskellä rappiotilassa". Kun saavuin paikalle, tuo arvio näytti oikealta. Nyt tämä kohta yhdeksänkymmentä vuotta täyttävä rakennus näyttää olevan hylätty. Piha-alue on päässyt pusikoitumaan, katto näyttäisi vuotavan ainakin yhdestä kohdasta. Paikalla ei liene käynyt kukaan muutamaan vuoteen. Ainakaan pihalla ei näkynyt merkkejä siitä, että siellä olisi juurikaan liikuttu. Surullinen näky kaiken kaikkiaan.

Koulun eteläinen siipi