Saimaan kanavan museo

Saimaan kanavan museon portti

Lappeenrannassa sijaitsee yksi museo, joka ei mielestäni ole saanut sellaista huomiota, joka sille ehdottomasti kuuluisi. Kyseessä on Saimaan kanavan museo Mälkiän – Mustolan alueella osoitteessa Sulkuvartijankatu 16. Saimaan kanavan museorakennukset, pihapiiri ja päärakennuksen alapuolella levittäytyvä puutarha kertovat vanhan Saimaan kanavan toiminnasta ja elämästä kanavan ympäristössä. 

Kanavamuseon päärakennus oli jo vuonna 1846 kanavatyömaan ensimmäisen lohkon työpäällikön asuntona. Kun kanava valmistui vuonna 1856, rakennus laajennettiin kanavan yläpiirin päällikön virkataloksi. Myöhemmin se oli kanavakasöörin virkatalona ja konttorina. Talon päädyssä oli tuohon aikaan kuisti, jonka kautta laivurit kulkivat tullessaan maksamaan kanavamaksuja. Kasöörikonttori siirtyi vuonna 1933 uuden sulun vieraan ja rakennus jäi asuinkäyttöön.

Päärakennusta modernisoitiin 1970-luvun lopulla sisäpuolelta, mutta ulkopuoli on säilynyt melko hyvin vanhassa asussaan. Vuodesta 1995 lähtien rakennuksessa on toiminut kanavamuseo, kahvio ja museokauppa. Kahvio ja museo ovat avoinna kesäisin.

Päärakennuksen pihapiirissä on vanha aittarakennus sekä Thure Hellströmin suunnittelema keltainen ulkorakennus, jossa oli navetta, sikala ja kanala. Piiripäällikön virkatalon ympärille rakennettiin komea puutarha, jota kanavan puutarhurit hoitivat. Puutarha oli vuosikymmenien aikana kasvanut umpeen, mutta se on palautettu entiseen muotoonsa.

Kuten ohessa olevista kuvista näkyy, museon miljöö on ainutlaatuinen. Lukemattomia kertoja olen pysähtynyt sitä ihailemaan. Se minua ihmetyttää, miten vähän sekä kanavamuseota että koko Saimaan kanavan Suomen puoleista osuutta on hyödynnetty matkailussa. Kuutostien remontissa tehtiin kyllä alas kanavan varteen johtavat rampit, mutta ne päättyvät – ei minnekään. Tämä alue on kuin ruususen unta nukkuva jalokivi.