JR 24:n kaatuneiden muistomerkki Muurikkalan Lötsänmäessä

Tällä paikalla menehtyi kaksi JR 24. sotilasta 7.8.1941

Tänään, sateisena lokakuun 4. päivänä, allekirjoittaneella oli mahdollisuus paikata toukokuisella

Kalioseinämässä oleva muistolaatta

pyöräretkellä Miehikkälän Muurikkalassa missaamani muistomerkki.  Sää oli tuulinen ja erittäin sateinen. Välillä taivaalta satoi vettä kuin konsanaan hurrikaanien aikaan ”suuressa lännessä”. Onneksi yhytin tienvarressa tukkeutunutta ojaa aukomassa olleen vanhemman herrasmiehen, joka lähti mielellään oppaaksi. Ilman hänen opastustaan olisi tämänkertainen muistomerkkimetsästys antanut tulokseksi nollan.  Aikamme märässä hakkuuaukion heinikossa ja tiheässä kuusikossa kahlattuamme, löysimme muistomerkin. Muistomerkille vievä polku oli päässyt vähäisen kulun takia heinittymään. Se oli välillä täysin kadoksissa. Paikalle oli opastamassa myös kyltti, mutta se oli jäänyt kasvavien kuusien kätkemäksi ja löysimme sen vasta muistomerkiltä palattuamme. Suuret kiitokset avusta sinulle E. N.!

Opasviitta jäi kuusikon kätkemäksi

Etsimäni muistomerkki liittyy jatkosodan alussa Jalkaväkirykmentti (JR) 24:n paikalla käymiin taisteluihin. Tämä joukko-osasto oli ruotsinkielinen. Muurikkalassa kaatuneille JR 24 sankarivainajille on yksi muistomerkki läheisellä Tohmonmäellä. Kaksi näistä kaatuneista menehtyi Lötsänmäessä 7.8.1942 noin kello 12.30, kun vihollisen kranaatinheittimen ampuma kranaatti räjähti 7. komppanian 1. joukkueen teltan luona. Teltta oli sijoitettuna kallioisen rinteen muodostamaan notkoon. Sen yläpuolella on avoin kalliopinta. Voi hyvin kuvitella, miten kallioisessa maastossa räjähtänyt kranaatti on kylvänyt tuhoa ympärilleen ja irroittanut rinteestä kivensirpaleita joka taholle. Tapahtumapaikalle kalliorinteeseen kiinnitetyssä laatassa kahden paikalla kaatuneen sotilaan eli Gunnar Haddasin ja John Skomarsin nimet, syntymäajat, sotilasarvot ja kuolinpäivä.

JR 24:n sotapäiväkirja 7.8.1941 kertoo (på svenska), että joukko-osaston tappiot eivät jääneet kahteen kaatuneeseen. Lisäksi yksi sotilas haavoittui vaikeasti ja kolme lievemmin. Sotapäiväkirjan mukaan pataljoona kranaatinheitin hiljensi vihollisen heittimen Näpin luona ja kello 16.45 vihollisen tulenjohtopaikka sai täysosuman Laisniemessä.

Alla kuva JR 24:n sotapäiväkirjasta 7.8.1941.

Tässä ruotsikielen taitoisille verryttelyä

Lakkautettavien kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Vaittilan koulu, osa 2.

Vaittilan koulu toukokuussa 2017

Tässä jatkoa muutama päivä sitten kirjoittamaani tarinaan lakkautusta odottavasta Vaittilan koulusta.  Koulu viettää nyt viiimeistä toimintavuottaan.  Nykyinen koulurakennus on järjestyksessä toinen. Vuonna 1872 pakkohuutokaupasta ostettu koulurakennus osoitti jo noin kymmenen vuoden kuluttua merkkejä rapistumisesta. Lisäksi Ruokolahden ainoan kansakoulun sijainti saaressa keskustelutti. Johtokunta esittikin uudeksi koulunpaikaksi mantereen puolelta Kivimäen paikkaa kirkkoherran virkatalon alueelta Rautilan kylästä. Asia ei kuitenkaan edennyt mihinkään. Vuonna 1889 palattiin uudestaan uuden koulupaikan hankkimiseen. Nyt paikaksi esitettiin Mustikkaniemeä. Nytkään ei tapahtunut mitään. Vuonna 1891 koulun sijainti saaressa arvosteli myös Viipurin läänin kansakoulujen piiritarkastaja:

Salmen takaiseen saareen sijoitettuna on koululla niin epämukava asema, että sillä ei minun vakaumukseni mukaan ole siellä koskaan menestymisen toivoa, vaan saisi se edelleen kitua pienellä oppilasmäärällä, kuten tähänkin asti, ja kunnalla ei tule siten olemaan siitä niin suurta hyötyä, kuin suotava olisi ja koulun perustamisella tietysti on tarkoitettu.

Vaittilan koulu toukokuussa 2017

Johtokunta oli tarkastajan kanssa koulupaikasta samaa mieltä. Myös kuntakokous 26.3.1892 tuki koulun muuttamista ja päätti siirtää koulun Vaittilasta pappilan puustellin maalle. Koulun olisi tullut olla valmiina uudessa paikassaan viimeistään 15.9.1894. Tätäkään päätöstä ei kuitenkaan toteutettu.  Kuntaan perustettiin pian uusia kansakoulua, Siitolaan 1896 ja Pohja-Lankilaan 1898. Koulun siirron suunnittelusta ilmeisesti luovuttiin kokonaan 1800-luvun lopulla, koska vuonna 1898 päätettiin Vaittilan koulun kaikki rakennukset korjauttaa. Ilmeisesti ainakaan isompaa remonttia ei tehty, sillä vuoden 1901 lokakuussa koulun johtokunta vaati uuden koulun rakentamista entisen tilalle. Johtokunta kutsui marraskuussa 1901 koulupiirin asukkaat koolle. Kokouksessa nousi esille kaksi vaihtoehtoa uuden koulun paikaksi. Toinen sijaitsi entisen koulun läheisyydessä, toinen Saimaan rannalla. Tämä alue sijaitsi kunnan tilalla, lähempänä kirkkoa, Kojon torpan eteläpuolella olevalla tasaisella kankaalla. Kaksi johtokunnan jäsentä oli ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, viisi jälkimmäisen. Tälle kannalle kallistuivat myös pääosin paikalle tulleet koulupiiriläiset.  

Ilmoitus Vaittilan uuden kansakoulun
urakkahuutokaupasta. Wiipuri 17.4.1903.

Keväällä 1903 oltiin uuden koulun rakentamisessa niin pitkällä, että 30.4.1903 järjestettiin koulun urakoinnista huutokauppa. Koulun rakentaminen sujui sovituissa aikataulussa ja koulutyö uudessa koulussa voitiin aloittaa vuonna 1905. Kunta luovutti entisen koulurakennuksen nuorisoseuran, raittiusyhdistyksen ja muiden kansalaisjärjestöjen käyttöön. Tämä ei miellyttänyt joitakin pitäjän asukkaita, jotka syyttivät näiden tilaisuuksien järjestäjiä ”nurkkatanssien” pitämisestä ja nuorison sekä lasten houkuttelemisesta pahuuden teille. Arvostelija väitti entisen koulun ympäristöön ja sisälle kokoontuneen nuorisoa satamäärin.

Siitä, millaista maalaipitäjän koulutyö oli runsaat sata vuotta sitten, antaa hyvän kuva oheinen lainaus toimintakertomuksesta kouluvuodelta 1898 - 1899:

Johtokunnan on täytynyt asetuksessa määrättyä kouluaikaa supistaa kahdella viikolla siksi, että tällä paikkakunnalla lapset käyvät paimenssa jo aikaisin keväällä ja myöhempään syksylläkin, joten on nykäänkin vielä, mahdoton saada niitä aikaisemmin kouluun, tahi myöhemmin koulussa pysymään

Pätärin talomuseo Ylämaalla

Pätärin talomuseo Ulämaan Ylijärven kylässä

Kesäkuun 10. päivä pysähdyin Ylämaalle ja Miehikkälään tekemälläni retkellä toviksi Pätärin talomuseolla. Edellisessä risteyksessä opastekyltti oli kuuluttanut kutsua museolle, mutta nyt se näytti kieriskelevän hyljätyn morsiamen/sulhasen itsesäälissä ylhäisessä yksinäisyydessään. Talomuseo sijaitsee Ylämaan Ylijärvellä, osoitteessa Mätöntie 36. Tämän Kankaisen museotilan rakennukset ovat 1870 – 1880-luvulta. Talon ensimmäiset asukkaat ovat muistitiedon mukaan olleet Antti Mikonpoika Pätäri (1861 – 1936) ja hänen vuonna 1867 syntynyt vaimonsa Valpuri Mikontytär Seppä. Talon tupa on siirretty paikalle Säkkijärveltä ja kamarit rakennettu paikan päällä.  Antti Pätärin elinaikana tila oli kylän vauraimpia. Anttille ja Valpurille syntyi viisi lasta, Eerik (1889), Iivar (1892), Hilja (1895), Matti (1900) ja Toivo (1905). Perheen pojista ei yksikään avioitunut. Hilja-tyttärellä oli avioliitosta kaksi lasta, joista tytär kuoli lapsena ja poika jatkosodan viimeisenä päivänä. Tila siirtyi jo Antin ja Valpurin eläessä Matti Pätärin omistukseen. Hän hoiti kaikki tilan työt hevosvetoisesti. Kun hän kuoli vuonna 1976, tila joutui ensin valtiolle. Ylämaan kunta anoi tilaa museokäyttöön irtaimistoineen, jota taloon oli kertynyt runsaan sadan vuoden aikana.

Pätärin rakennukset Mätöntieltä kuvattuna

Pätärin talon ympäristö on paikoin pahasti pusikoitunut

Pätärin talo siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1978. Tilan päärakennukseen sijoitettiin talomuseo. Sen kaikki museoesineet ovat Pätärin taloon kuuluvaa esineistöä, vain lääkekaappi ja esittelyvitriinit on tuotu muualta. Maalaistalon jokapäiväisessä elämässä käytetyt esineet ja työkalut ovat 1800-luvulta lähtien nähtävissä yhtenäisenä kokoelmana nähtävissä. Talomuseo avattiin vuonna 1980.

Museon pihapiirissä on viisi aittaa. Näistä suutarinaitassa on nähtävissä suutarin työvälineitä, kuten vanhoja lestejä. Vilja-aitta on peräisin 1600-luvulta. Näiden lisäksi pihapiirissä on maito-, liha- ja vaateaitat. Pihapiirissä on lisäksi sauna, riihi, puukatos eli liiteri sekä 1950-luvun navetta. Navettaan kunnostettiin 1980-luvun alussa tilat kotiseutumuseolle ja se avattiin vuonna 1983.

Kun Ylämaalla kuvattiin helmikuussa 2011 kahden viikon ajan Hiljaisuus-elokuvaan sotatalvesta 1944 kertovia tapahtumia, kuvauspaikka on Pätärin talomuseo ja sen pihapiiri. Sinne lavastettiin kaatuneiden kokoamispaikka. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Metsäpirtin pitäjässä sijainneelle kaatuneiden kokoamispaikalle. Myös Pätärin tilan riihi oli ollut kaatuneiden sotilaiden ruumiiden kokoamispaikkana jatkosodan aikana. Tehtävässä Elokuvaa kuvattiin Pätärin talomuseolla myös vuoden 2011 kevätkesällä. Kuvaukset jatkuvat Pätärin talomuseolla loppukuusta Kuvauksissa käytettiin myös paikallisia avustajia. Elokuvan arvostelu löytyy täältä.

Näkymä pihapiiriin

Vuoden 2013 lopulla Lappeenrannan kaupunki pyrki eroon kaikista paikallismuseoistaan. Yhtenä joukossa oli Pätärin talomuseo. Kesäkuussa seuraavana vuonna salama iski Pätärin talomuseoon.  Pihakoivuun iskenyt salama kynti pihaan metrin levyisen railon ja iski sitten museorakennukseen. Museorakennuksen välikatto putosi, ikkunat menivät rikki ja sähköpääkeskus tuhoutui täysin.  Salaman paineaalto oli siirtänyt taloa pituussuunnassa.

Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta kulttuurihistoriallisesti merkittävää omaisuutta vaurioitui. Ylämaalla heräsi huoli museon tulevaisuudesta, sillä korjauksesta olisi edessä iso lasku, ja jo valmiiksi talousvaikeuksissa olevalle museon tulevaisuus oli epävarma jo ennen tuhoja. Se oli onnettomuushetkellä Lappeenrannan kaupungin omistuksessa, joka oli siirtämässä talousvaikeuksiensa sitä Ylämaan kotiseutuyhdistyksen hoitoon.

Näkymä pihapiiristä

Talomuseon katto uusittiin pian salamavahinkojen syntymisen jälkeen eli heinäkuun alussa. Ennen kattotyötä paikoiltaan siirtynyt talo jouduttiin palauttamaan kaivinkoneen avulla alkuperäisille sijoilleen. Lappeenrannan kaupunki oli hankkinut katontekotarpeet jo edellisenä vuonna. Museon luvalla pärekatto vaihdettiin peltikatoksi. Kyläyhdistyksen järjestämissä kattotalkoissa oli mukana 4—7 miestä. Myös talomuseon navetan puinen yläosa oli salaman voimasta siirtynyt paikoiltaan ja oli jopa vaarassa romahtaa. Myös museoesineistöä oli tuhoutunut. Talomuseossa oli ollut yli 2600 luetteloitua museoesinettä. Kyläyhdistyksen puheenjohtajan Erkki Mäkisen mukaan ”Ei näillä esineillä missään muualla ole arvoa kuin tässä talossa. Kyse on kulttuurihistoriallisesta menetyksestä”.

Vuoden 2016 kesäkuun lopussa Etelä-Saimaa kertoi, että Pätärin talomuseon kohtalo oli edelleen auki. Ylämaan kotiseutuyhdistys olisi ollut halukas sen ostamaan. Museo oli suljettuna jo toista kesää peräkkäin. Ylämaan Kotiseutuyhdistys oli tehnyt siitä tarjouksen, mutta sen tarjous ja kaupungin pyyntö eivät kohdanneet. Kesällä 2017 museon kohtalo oli ilmeisesti edelleen avoin.