Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 11: Tani. (Päivitetty 3.4.2016)

Tanin entinen kansakoulu marraskuun lopulla 2014

Lauantaina 29.11.2014 jatkoin lakkautettujen kyläkoulujen kierrostani leudossa pakkassäässä Pulsan jälkeen Taniin. Poikkesin Pulsan koulun jälkeen ihailemaan vieressä olevaa Pulsan asemaseudun ainutlaatuista rakennusmiljöökokonaisuutta. Sen jälkeen suunnistin Vainikkalaan johtavan radan yli ja käännyin Ylämaalle johtavalta tieltä Toivarilantielle, joka johtaa Tanin kylälle. Hurjalta tuntui laskea tiellä olevia jäisiä mäkiä alas, mutta ilman haavereita selvittiin. Tanin entisen kansakoulun kiinteistö löytyi Korkea-ahontien varresta,  rautatien pohjoispuolelta, eli täältä.

Tanin kansakoulu vuonna 1957.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Koska kamerani muistikortti olit tullut täyteen Pulsan asemalla, jouduin käyttämään kuvatessani Ipadiani. Siksi kuvien laatu jäi tällä kertaa heikoksi. Ottaessani koulusta pari kuvaa käveli tietä pitkin paikallinen asukas, joka kertoi koulussa asuneen sen lakkauttamisen jälkeen ajoittain kaupungin sijoittamaa "sekalaista seurakuntaa". Poliisi vieraili talossa usein. Jossakin vaiheessa kaupunki myi kiinteistön ja sen osti kolmen perheen porukka vapaa-ajanviettopaikaksi. Sellaisena se on edelleenkin.

Tanin koulun pihalla oli leikkiviä lapsia vielä vuonna 1965

Tanin kyläseudusta on ilmestynyt vuonna 2004 Marja Metsävuoren kokoama historiikki Savenvalajan jalanjäljillä. Siinä Arvo Tani muistelee monien muiden asioiden ohella myös Tanin koulun vaiheita. Hän kertoo muun muassa, että kylässä pidettiin ensin kiertokoulua Sepän ja Tervahaudan taloissa. Kylän lapset kävivät aikaisemmin kansakoulua Pulsassa, jonne koulu valmistui vuonna 1901. Kertojan isoisä Vilhelm Tani olikin ollut Pulsan asemaseudun kansakoulun puuhamiehiä. Taniin koulu saatiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin eli vuonna 1931. Lappeen kunnan kansakoulupiirijako oli uudistettu vuonna 1929. Tällöin muodostettiin Tanista oma koulupiirinsä, joka aloitti toimintansa vuonna 1930. Koulun hirret saatiin lahjoituksina kylän asukkailta. Rakennuksen pystytti Joonas Taipale yhdessä neljän poikansa kanssa. Urakan hinta oli 21 000 markkaa. Koulupiiriin kuuluivat seuraavat kylät: Tani, Vihtonen, Kanalampi, Louhimo ja Haikala. Koulurakennus valmistui loppusyksystä 1931 ja sen tarkastus pidettiin 7.12.1931. Koulun kokonaishinnaksi oli tullut 305 000 markkaa. Ennen Tanin koulun perustamista Lappeella toimi vuosina 1924 - 1930 Haikalan kansakoulu, joka lakkasi Tanin koulun valmistuttua. Haikalan kansakoululla ei ollut omaa koulutaloa, vaan se toimi vuokratuissa tiloissa. Ohessa yhteenvetoa Haikalan kansakoulun oppilasmääristä:                   

1924	1925	1926	1927	1928	1929	1930
24	X	24	25	24	28	37

                        

Tanin entinen kansakoulu marraskuussa 2014

Alaluokkaa koulussa käytiin aluksi kaksi vuotta ja yläkoulua neljä vuotta. Vuonna 1935 koulun oppilasmäärä oli noin 50.  Lukuvuonna 1956 - 1957 Tanin kansakoulussa oli 59 oppilasta. Kansakoulun jälkeen kylän lapset opiskelivat vielä parina iltana viikossa jatkokoulussa. Vuonna 1965 koulussa opiskelevien määrä oli tippunut 28:an. Koulussa toimi opettajan koko sen toiminta-ajan Onerva Napari, joka jäi eläkkeelle koulun toiminnan loppuessa vuonna 1967. Tuossa vaiheessa oppilaiden määrä oli pudonnut 25:en.

Lopuksi olen koonnut tilaston Tanin kansakoulun oppilasmääristä koko sen toiminta-ajalta. Lähteenä ovat olleet Lappeen kunnan kunnalliskertomukset. Ollos hyvä:

Vuosi	1930	1931	1932	1933	1934	1935	1936	1937
Oppilasmäärä	24	24	41	42	40	28	42	29
Vuosi	1938	1939	1940	1941	1942	1943	1944	1945
Oppilasmäärä	39	22	37	35	21	36	22	42
Vuosi	1946	1947	1948	1949	1950	1951	1952	1953
Oppilasmäärä	47	54	50	56	56	57	47	60
Vuosi	1954	1955	1956	1957	1958	1959	1960	1961
Oppilasmäärä	59	56	55	58	52	48	47	31
Vuosi	1962	1963	1964	1965	1966	1967	x	x
Oppilasmäärä	30	31	26	25	27	25	x	x

Veteraanit

Luin Iltalehden tekemän haastattelun parista sotiemme veteraanista. Heiltä kysyttiin paitsi maanpuolustuksesta, myös nykyisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta, Venäjän toimista ja Vladimir Putinista  sekä  Ukrainasta. Vaikka miehillä on jo runsaasti ikää, niin selkeitä, järkeviä ja isänmaan parasta ajattelevia he haastattelun perusteellä näyttävät olevan. Lukekaapa ihmeessä tämä!

Salpalinja Lappeenrannan Voisalmessa

Salpalinjan Voisalmen tukikohta numero viiden opastaulu Voisalmentien varressa

Itsenäisyysaamupäivän kunniaksi pyöräilin tutustumaan Salpalinjan rakenteisiin Voisalmessa. Räntää satoi välillä taivaan täydelta lämpötilan ollessa nollan tienoilla. Poikkesin matkalla Lappeenrannan wanhalla ortodoksisisella hautausmaalla, joka sijaitsee Taipalsaarentien varressa, sen ja Rakuunamäen varuskunta-alueen välissä, korkella mäen harjanteella Pallon S-Markettia vastapäätä. Sitä ihailtuani siirryin Tyysterniemen kautta Voisalmen rantaan, varsinaiselle määränpäälleni. Perehdyin tällä kertaa tukikohtiin numerot 4, 5 ja 6. Koska puolustuslinjan rakenteet ovat keskellä kaupunkiasutusta, niistä oli tullut paikoin sekä puutarha- että muiden jätteiden kaatopaikkoja.

Voisalmentien vieressä Tyysterniemen sillan luona, seisoo bunkkerin (no 5) edessä  muistokivi, jossa lukee kuvanveistäjä Vilho Härkösen sommittelema teksti:
Tälle paikalle rakennettiin vuonna 1941 vapautemme suojaksi Salpalinjan tukikohta.
Lappeenrannan Sotaveteraanit 1981

Voisalmen Salpalinjan rakenteet on valittu kuuluvaksi valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. 2010-luvun alussa tehtiin Salpalinjasta laaja inventointi, joka valmistui keväällä 2012. Inventointiraportti löytyy täältä. Pienen etsimisen jälkeen löysin hakemani Salpalinja-rakenteet. Niihin kuuluva tukikohta no 5 sijaitsee aivan Voisalmentien eteläpäässä. Aluetta on siistitty talkoilla yhdessä asukkaiden ja Salpalinja-hankkeen kanssa muutamia vuosia sitten.

Voisalmen tukikohta 5:n konekiväärikorsun ampuma-aukko. Kyseessä on teräsbetoninen konekiväärikorsu, joka sijaitsee Voisalmentien ja Kivisalmenkadun risteyk­sessä, kadun laidalla. Majoitustilaan ja asekammioon on omat erilliset ovet. Korsussa on te­räksinen, vuoden 1939 mallinen tähystyskupu, joka on naamioimaton. Majoitustila on tarkoi­tettu 20 hengelle. Konekiväärin asekammion katossa on teräslevyt. Aseseinä on naamioitu kivimuurauksella. Ampumasektorin keskisuunta on 150°.

Teräksinen tähystyskupu konekiväärikorsun päällä

Salpalinjan linnoitusrakenteet muodostavat Lappeenrannassa hyvin monimuotoisen kokonaisuuden. Ylämaalla ne ovat osa vahvasti linnoitettua Suomenlahti-Kivijärvi linjaa. Kivijärveltä Saimaalle puolustuslinja koostuu vesistöön tukeutuvista rakenteista. Tänä on tehty linnoittamalla kannakset sekä saaristoa. Niinpä Lappeenrannan kohdalla Salpa-linja rakennettiin kaupungin edustalla oleviin saariin ja niemiin. Skinnarilan jälkeen puolusasemat olisivat olleet Ruohosaaressa, Naurissaaressa ja Voisalmessa. Itse kaupunki olisi luovutettu hyökkääjälle. Katsellessani Tyysterniemen kallioilta alas, mietin sitä, etteikö kaupungin harjanteilta ja myös Tyysterniemen mäeltä olisi ollut oiva näkyväisyys alempana sijaitsevaan saaristoon ja siellä oleviin Salpa-linjan asemiin. Onneksi niitä ei tarvinnut koskaan testata.

Voisalmen tukikohta 5:n juoksuhautaa

Sisänäkymää Voisalmen tukikohta 5:n  konekiväärikorsuun.

Salpalinjaa on Lappeenrannassa sekä taajamissa että haja-asutusalueilla. Lappeenrannan alueella on yli 70 teräsbetonikorsua, 4 luolaa, yli 40 pallokorsua ja kymmeniä kilometrejä kivi- ja kaivantoestettä. Taajama-alueella Salpalinja on jäänyt osin kaupunkirakentamisen alle, mutta maaseudulla on maastossa edelleen nähtävillä yhdys- ja taisteluhautoja, ampumapesäkkeitä sekä korsujen pohjakuoppia. Kuitenkin korsuja, juoksuhaudan pätkiä, konekivääripesäkkeitä ja varsinkin panssariesteitä on monin paikoinen selvästi näkyvissä myös kaupunkirakennusten välissä. Näin on myös Voisalmessa ja Skinnarilassa.

Yhdys-/juoksuhautaa Voisalmen tukikohta 5:n laella

Tässä inventointiraportista koottua:

Salpalinjaan kuuluvia rakenteita sijaitsee kuudessa osassa Voisalmensaaren eteläosassa. Osa Voisalmensaaren linnoitteista on jäänyt asutuksen ja tieverkoston alle. Kohteen lounaisosan linnoitteet, Voisalmen rannas­sa, Voisalmentien länsipuolella kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin ympä­ristöihin ja niiden rauhoitusluokka on 1. Muut Voisalmen kohteen linnoitteet kuuluvat rauhoitusluokkaan 2.

Voisalmen rannalle on rakennettu neljä teräsbetonista konekiväärikorsua, numerot 4, 5, 6 ja 8. Korsujen ympäristössä ja taustalla on maahan kaivettuja ja kallioon louhittuja taistelu- ja yh­dyshautoja. Voisalmentien länsipuolella hautoja on tuettu betonilla. Mainitulla alueella on kallion päällä taisteluhaudassa lisäksi kaksi betonista ampumapesäkettä, joista läntisempi on katettu. Betonilla tuetut taisteluhautaosiot olivat Salpalinjalla harvinaisia. Asemien eteläpuolella on kivinen panssarivaunun este, joka on tuhoutunut itä­osastaan.

Voisalmentien länsipuolella este sijaitsee järven rannassa ja sen muodostaa kylmämuurattu kiviseinämä, jonka korkeus on 2,5 metriä. Este on jatkunut Voisalmentien itäpuolella nelirivisenä, tyypillisen mallisena esteenä, jossa estekivet on aseteltu pystyyn. Esteestä on tällä alueella säilynyt vain osia.

Kivieste jatkuu Voisalmen rannassa, Taipalsaarentien länsipuolella. Tien länsipuolella ne jakaantuvat useampaan linjaan, jotka kulkevat omakotialueen poikki Puhurinkadun itäpuolelle ja Kariniemenpuistoon, Saimaan rantaan, joista ne jatkuvat nelirivisenä vielä kymmenkunta metriä järveen. Esteet ovat osittain tuhoutuneet omakotialueen ja katuverkoston alle. Esteen taustalla on ollut maahan kaivettuja, kenttälinnoitettuja taistelu- ja yhdyshautoja tuliasemineen,  jotka ovat säilyneet vain osittain.

Suolahden länsirannalla, rautatien ja Kivisalmenkadun välisessä metsikössä on säilynyt ko­konaisuus kenttälinnoitettuja taistelu- ja yhdyshautoja tuliasemineen ja korsuineen. Samanlai­nen kokonaisuus on säilynyt Suolahden pohjukan pohjoispuolella, jyrkkärinteisellä harjulla.

 
  Alla lisää kuvia Voisalmen Salpalinjan linnoitusrakenteista:

Salpalinjan Voisalmen tukikohta numero 4:n konekiväärikorsun ampuma-aukko. Tämäkin on teräsbetoninen konekiväärikorsu, joka sijaitsee Niittyvillantien eteläpuolella, Voisalmen ran­nassa, puistossa. Sisäänkäynnin yhteydessä on panssaritorjuntatykin suojatila. Majoitustilaan ja asekammioon on omat erilliset ovet. Majoitustila on tarkoitettu 20 hengelle. Kirjallisten läh­teiden mukaan konekiväärin asekammion katossa on teräslevyt 16°. Aseseinä on naamioitu kivimuurauksella. Ampumasektorin keskisuunta on 190°.

Salpalinjan Voisalmen tukikohta numero 4:n konekiväärikorsun sisäänmenoaukko

Salpalinjan Voisalmen tukikohta numero 4:n ampuma-aukkoa sisältä katsottuna

Salpalinjan Voisalmen tukikohta numero 4:n sisätiloja. Paikalliset "taiteilijat" ovat kirjoitelleet suuria elämänviisauksiaan seinille. Nuo mustat kasat korsun lattialla eivät ole ruumiita.

Voisalmen tukikohta no 4:n konekiväärin ampuma-aukko Voisalmen rantaa kohti

Voisalmen tukikohta no 6:n konekiväärin ampuma-aukko. Kuten kuvasta näkyy, tukikohdan päällä seisoo nykyisin omakotitalo.

Rosatomin voimala (Päivitetty 7.12.2014)

Suomen eduskunta on nyt sitten tänään hyväksynyt Pyhäjoen ydinvoimalan. Voimalalle myönnettiin periaatelupa äänin 115 - 74. Tässä linkki, miten äänet jakautuivat. Voimalan laitostoimittajana on venäläinen Rosatom, joka tulee myös osaomistajaksi. Toinen merkittävä osakas on suomalainen valtionyhtiö Fortum, joka ilmoitti tällä viikolla olevansa valmis lähtemään mukaan. Näin valtiovalta, omalla panostuksellaan piti huolta siitä, että hankkeen kotimaisuusaste nousi 66 prosenttiin. Yksityiselta puolelta ei riittävää kotimaista osuutta olisi saatu kokoon.

Tällä ratkaisulla maamme poliittiset päätöksentekijät ovat niitanneet maamme kohtalon sekä poliittisesti että taloudellisesti Venäjän karhun kainaloon. Ainakin minua huolestuttaa ja pöyristyttää tämä suunnattomasti. Enkä ole suinkaan mielipiteissäni harvinaisuus maanmiesteni joukossa. Tässä muutamia esimerkkejä asiantuntijoiden kannanotoista.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja Torsti Sirèn avautui rajusti aiheesta fb-päivityksessään:
"Suomella ei ole mitään selkärankaista sanomaa maailmalle itsestään eikä siitä maailmasta, jota haluaisimme edistää. Pelkoon perustuva ja lyhytnäköinen taloudellinen eduntavoittelu Venäjä-yhteistyön osalta ei kestä päivänvaloa. Jos jotain sanomaa tekojen perusteella halutaan etsiä, niin se lienee seuraava: Krimin miehitys on ok, Venäjän johtama sota Donbassin alueella on ok ja Suomi pyrkii läheiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa".

Tietokirjailija Risto Isomäki on postauksessaan  nostanut esille ne suuret ongelmat, joita Rosatomin Intiaan rakenteilla olevissa / rakentamissa ydinvoimaloissa on ollut. Isomäen kirjoitusta lukiessa ei voi kuin päivitellä suomalaisten poliitikkojejn sinisilmäisyyttä / typeryyttä.

Ruotsin johtaviin lehtiin kuuluva Expressen otsikoii Suomen eduskunnan päätöstä uutisessaan näin:
Suomen vaarallinen kauppa Vladimir Putinin kanssa. Artikkelissa todetaan 
Men det är av flera skäl fullständigt vansinnigt att göra det tillsammans med Putins kärnkraftsbolag. En kraftfull princip i finsk energipolitik är att minska sitt energiberoende av Ryssland och nu har Finlands riksdag gjort precis tvärtom.
Dessutom finns det en säkerhetsaspekt som måste beaktas. Kärnkraftsexperter utanför Ryssland är inte direkt överförtjusta i den reaktortyp som Rosatom ska leverera - med hänvisning till dess tveksamma säkerhetsnormer.

Eli Expressenin toimittajien mielestä on täyttä hulluutta tehdä yhteistyötä Putinin ydinvoimayhtiön kanssa.

Talouselämä-lehti päivitteli tänään artikkelissaan " Fortum lisää paukkuja Venäjällä - kenelle jää Mustapekka?" (7.12.2014) Fortumin ja sen pääomistajan eli Suomen valtion riskialtista satsausta Venäläiseen enegiatuotantoon. Yritys, jonka pääomistaja on valtio, uskaltaa tehdä siis yksityistä yritystä innokkaammin tämätyyppisen ratkaisun. Eihän panoksena tässä ole omat rahat vaan yhteiset ja siinä vaiheessa, kun poliittinen vastuu lankeaa, ollaan jo jossakin muualla hyväpalkkaisessa tehtävässä.

Tällä ydinvoimapäätöksellä Suomi siis asemoi itsensä Euroopassa sen itäiseen osaan. Voisiko kukaan vakavasti otettava poliittinen johtaja yhdessäkään läntisen Euroopan maassa esittää
a) Lisäydinvoiman rakentamista (Ranska tekee tässä poikkeuksen)?
b) Venäläisen ydinvoimalan tilaamista?
c) Venäläisen ydinvoiman tilaamista aikana, jolloin koko demokraattinen maailma ja Venäjä ovat pahassa taloudellisessa ja poliittisessa konfliktissa keskenään.
d) Tilaamista yhtiöltä, joka on merkittävä osa  Venäjän sotateollisuutta. Hankkimalla kyseiseltä toimittajalta, olemme tukemassa sadoilla miljoonilla uusien, entistä tehokkaampien tuhoaseitten valmistusta.

Mielestäni vastaus on EI!

------
Venäjällä Suomen päätös on saanut hehkutusta ja  Rosatomin johtaja Sergei Kirijenko kiittelee vuolaasti Suomen eduskunnan päätöstä myöntää periaatelupa Fennovoiman uudelle ydinvoimalalle

MTV:n mukaan

Suomen myönteinen päätös Fennovoiman ydinvoimalalle on otettu Venäjällä iloiten vastaan. Monissa viestimissä ratkaisu on tulkittu Suomen haluksi tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa sanktioista huolimatta.

-Tämä on ensimmäinen kerta länsipakotteiden asettamisen jälkeen, kun EU-maan parlamentti tuki laajaa investointiprojektia Venäjän kanssa, uutistoimisto RIA Novosti kirjoittaa.

-----
Tässä muutama linkki, joissa lisää tietoa siitä, miten Rosatom on yhtä kuin venäläisten ydinaseteollisuus:
Ylen uutiset
Viisi karua faktaa Rosatomista 
Fennovoiman vähemmistöomistaja Rosatom on Putinin tiukassa ohjauksessa

Ps. Tässä vielä kirjailija Arno Kotron oivallinen puheenvuoro suomalaisen ulko- ja puolustuspolitiikan epäonnistumisesta

Donetskin lentokenttä

Donetskin lentkentällä on käyty kiivaita taisteluita toukokuusta lähtien. Donetskin lentokenttää puolustavista Ukrainan joukoista on tullut kansallissankareita. Maassa on lentokentän taisteluja verrattu toisen maailmansodan aikaisiin Stalingradin taisteluihin. Kentän puolustajat on nimetty kyborgeiksi, eli eräänlaisiksi robotin ja ihmisen risteytyksiksi. Helsingin Sanomat julkaisi heistä tänään artikkelin.

Millaista ukrainalaisten taistelu kentällä todellisuudessa sitten on? Tästä saa oivan kuvan katsomalla oheisen videopätkän, jonka on tehnyt toimittaja Anna Dombrovskaja. Hän säilyi hengissä tässä filmissä näkyvästä tykistöiskusta, mutta kamera rikkoutui. Video on ladattu verkkoon tänään. OLLOS HYVÄ!

Finnish Apostolic Lutheran Church, Gackle, North Dakota

Finnish Apostolic Lutheran Church south of Gackle, ND

A couple of years ago I was on a trip in Dakotas. One of the places I visited was Gackle in Logan county, North Dakota. South of Gackle there has been a large area homesteaded mainly by Finns. There is still standing one church which has Finnish background: Old Apostolic Lutheran Church. It's located in 6300 Highway 56, ten miles south of Gackle. There was also another Finnish church in the area, seven miles south of the city: Finnish Apostolic Lutheran Church. The later had also a cemetery called the Saari Cemetery. The name was given after William Saari by whom the land was gifted  for the cemetery and church. This church was destroyed by lightning in spring 1984 and has been demolished. There is only memorial stone standing at church site. I stopped at the memorial and cemetery and took some pictures and wrote also a short history of this little church:

The memorial stone of the Finnish Apostolic Lutheran church at the Saari Cemetery, south of Gackle

At the home of Andrew Erickson met on July 28, 1907, a group of Finnish immigrants. Their purpose was to organize a church. They discussed also how to raise funds to build a church building. Board of trustees was elected with following members: John Isaacs, Matt Tomperi, August Elgland, Matt Lahti, John K. Saari and Andrew Erickson. First officers were: Walter Isaacs, president, Isaac W. Selvala secretary and Thomas Poykko, treasurer. The the church joined 15 families, namely: Thomas Poykko, Andrew Erickson, Jacob Mackey, John K. Saari, Christian Koskiniemi, Christian Isaacs, Walter Isaacs, John Isaacs, Matt Tomperi, August Elgland, John Rosendahl, Isaac W. Selvala, Matt Lahti and Jacob Pakkala families.

Walter Isaacs (kuoppa-Valtteri), local pastor, standing with his wife in front of their home.

In February 1908, it was decided to build a church before the farmers should go to their fields. The land for church was given by William Saari. Pastors of this church have been Christian Isaacs, Isaac Selvala and Walter Isaacs. Walter Isaacs moved to Minnesota in 1930 and after that the congregation didn't have a local pastor. Pastors from South Dakota and Minnesota held occasionally services in the church. In spring 1984 a heavy lightning struck the church and it was badly destroyed. After this accident the church was demolished.

The Saari Cemetery is located east of the church site. Here you can find all interments at the cemetery

Pictures taken in spring 1984, after lighting had destroyed church building

Imperiumikrapulainen Venäjä

Venäjän operaatio imperiuminsa palauttamiseksi etenee. Se ei tapahdu aina näkyvän loogisesti, mutta päämäärä on selvä. Ajoittain sille löytyy myös suomalaisessa mediassa ja maamme kultuuriipiireissä, puhumattakaan poliitikoista tai yritysjohtajista, laajaa ymmärtämystä. Tässä nyt muutamia esimerkkejä:

Venäjästä Helsingin kirjamessujen teemamaa 

ja tässä kirjailija Sofi Oksasen kommenttia valintaan

Paavo Väyrysen postaus

Pekka Mykkäsen Venäjän toimia suurvaltapoliittisesta vinkkelistä ymmärtävä pääkirjoitus Hesarissa

ja tässä mielestäni hyvä blogivastine Mykkäselle 

Tässä muuten hyvä analyysi Putinin doktriinista Suomen Sotilas-lehden sivuilta