Ruumisjunalla Malmille

Malmin hautausmaan asemarakennus on vuodelta 1897.

Oleskelin viikon Helsingissä ja olen ottanut tavakseni perehtyä jokaisella pääkaupunkireissullani johonkin uuteen kohteeseen. Tällä kertaa valitsin määränpääkseni Suomen suurimman hautausmaan. Tämä Malmin hautausmaa kätkee uumeniinsa noin 200 000 vainajaa. Sinne on haudattu runsaasti suomalaisen yhteiskunnan merkkihenkilöitä. Tarkoitukseni oli tutustua tähän hyvin hoidettuun ja kauniiseen hautausmaakokonaisuuteen sekä sen muistomerkkeihin. Aikomukseni oli samalla katsella, keitä tunnettuja kansalaisiamme on sinne haudattu. Kaikissa näissä oli suurena apuna hautausmaan toimistosta ystävällisen henkilökunnan minulle antama kartta, johon oli merkitty muistomerkit ja merkittävien kansalaisten hautapaikat.

Vuonna 1928 liikennöitiin Malmin hautausmaalle tälläisella
aikataululla. HS 26.6.1928.

Kävin hautausmaalla kahtena päivänä, joiden aikana minulle paljastui yllättäviä asioita sen historiasta. Yksi niistä oli se, että hautausmaalle on suuntautunut oma rautatieliikenne. Kun Malmin hautausmaa perustettiin vuonna 1894, se sijaitsi kaukana, kaukana maalla. Helsingin keskustasta oli sinne matkaa 10 kilometriä. Ruumiiden ja saattoväen kuljettaminen kymmenen kilometrin päähän olisi ollut hevoskärryillä vaivalloista. Asia ratkaistiin rakentamalla hautausmaalle oma pistoraide Malmin asemalta. Säännöllinen liikenne alkoi helmikuussa 1895. Oman asemarakennuksen hautausmaa sai vuonna 1897. Vainajat, saattoväki ja papit kuljetettiin Malmille Aleksis Kiven kadulla sijainneelta Harjun ruumishuoneelta. Ruumiiden ja saattoväen kuljettaminen samoissa vaunuissa aiheutti paljon keskustelua. Kesäkuussa 1916 tehtiin

Malmin hautausmaan asemarakennuksessa on nykyisin
hautausmaan toimisto.

päätös, jonka mukaan ruumiit ja henkilöt kuljetettaisiin eri junilla. Raitiotieliikenteen ulottaminen Malmin hautausmaalle korvaamaan junaliikennettä oli esillä jo 1910-luvulla. Huolimatta useista myöhemmistäkin ehdotuksista se ei koskaan toteutunut. Rautatieliikenne hautausmaalle päättyi keväällä 1956. Vaikka kiskot on purettu, rautatieliikenteestä muistona seisoo hautausmaalla kuitenkin entinen asemarakennus, johon on sijoitettu hautausmaan toimisto.


Ps. Pienenä anekdoottina mainittakoon, että köyhille oli varattu vuonna 1894 oma, erillinen alueensa. Hautapaikka siellä ei maksanut mitään, mutta omaisten oli luotava se itse. 1910-luvulla junalippu hautausmaalle maksoi 50 penniä. Tarina ei kerro sitä, mikä oli ruumiista peritty taksa. Vai vietiinkö se junalla ilmaiseksi?