Palanen sukuhistoriaa

Isoisän isäni Carl/Kalle Tahvanainen Liperin Tutjunniemestä ja hänen vaimonsa Helena Maria, os. Lempinen sekä perheen lapsia, miniöitä jne.

Tässä tarinaa isosisäni isästä Kalle Tahvanaisesta, "Tutjun Kallesta". Kalle oli syntynyt Kontiolahden Noljakassa Tahvanaisen perheen noin sata vuotta omistamalla tilalla (Noljakka n:o 18). Tuo tila muodostaa nykyisin Joensuun Noljakan kaupunginosan. Kallen isoisä Johan oli saapunut Kontiolahdelle 1770-luvulla Ilomantsin Megrijärveltä. [Ilmankos viihdyin niin hyvin syyskuun alussa Megrijärven maisemissa :)]. Kallella oli kahdeksan sisarusta, joista Heikki-niminen jäi jatkamaan kotitilaa. Se siirtyi pois Tahvanaisen suvun omistuksesta vuonna 1919, kun tilan osti 160 000 markalla konemestari Tolvanen.

Kalle, joka oli sisaruksista ikäjärjestyksessä kuudes,  tuli kotivävyksi Liperin Tutjunniemen Keinälän tilalle vuonna 1882. Tuolloin jo 30 vuotta täyttänyt poikamies oli kierrellyt pitäjällä tekemässä suutarin töitä ja tälläisellä matkalla hän iski silmänsä Keinälän talon tyttäreen Helena Maria Lempiseen. Kalle oli taitava käsistään, teki maanviljelyksen ohella suutarin ja puusepän töitä sekä valmisti ruumisarkkuja. Helena Marialle ja Kallelle syntyi yhteensä 13 lasta, jotka KAIKKI saavuttivat aikuisiän. On suuri ihme, että 1800-luvun oloissa kaikki näin ison perheen lapset säilyivät hengissä. Lieneekö kiitos tästä langennut Helena Marialle, joka omasi kansanparantajan taitoja. Hän käytti luonnontuotteita ja luonnosta kokoamiin yrttejä mm. lastensa sairauksien hoitoon. Suuperheen elättäminen ei ollut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä helppoa. Lehmien, lampaiden, kanojen  ja sikojen pitämisen ohella kalastettiin ahkerasti Tutjunniemen molemminpuolisilla vesillä.  Perheen elättämiseksi hakattiin vuosien kuluessa tilan metsät niin tarkkaan, että metsät joutuivat myyntikieltoon. Tila oli lisäksi ainaisessa vekselikierteessä. Tarina kertoo, että koko ajan tilan oli päällä kolme vekseliä. Kun vanhin erääntyi maksettavaksi, otettiin sen maksua varten uusi. Vekselikierteen katkaisi perimätiedon mukaan vasta sotavuodet, jolloin kukoistanut mustanpörssin kauppa ja rahan arvon romahtaminen toivat mahdollisuuden vekselien poismaksuun.

Vuosi 1918 sisällissota heijastui vahvasti perheen elämään. Poliittinen jakolinja meni isoisäni perheen keskeltä. Pojista Pekka taisteli punaisten riveissä ja hänen kaksi nuorempaa veljeänsä valkoisten joukoissa. Nämä veljekset Antti (18 vuotta, seisoo kuvassa Kallen takana) ja Heikki (16 vuotta) osallistuivat myös Viron sotaretkeen. Sen sijaan Pekka Kallenpoika Tahvanainen menehtyi Tammisaaren vankileirillä 30.8.1918 keuhkokuumeeseen. Pekka oli lähtenyt kotilaltaan Viipuriin töihin vuonna 1916. Punakaartiin hän oli kuitenkin liittynyt perimätiedon mukaan Joensuussa. Perhe oli saanut tiedon sodan päättymisen jälkeen, että Pekka-poika pitäisi hakea pois vankileiriltä Lapista, Tervolasta. Silloisissa oloissa hänen hakemisensa oli ollut kuitenkin mahdotonta. Miten Pekka oli joutunut vankileirille Lappiin ja sieltä myöhemmin Tammisaareen, ei ole jälkipolvien tiedossa. Pekka haudattiin Tammisaaressa 2.9.1918.