Vakaumuksensa puolesta 1918 kuolleiden muistomerkki Kuusjärven hautausmaalla, osa 2.

Vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkissä on 42 nimeä

Edellisessä kirjoituksessani ihmettelin Kuusjärven hautausmaalta löytyvää vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistokiveä, johon on lyöty 42 vainajan nimet. Yksikään heistä ei kuitenkaan ole kotoisin

Punikin Joulu 1919

Kuusjärveltä. Selitys tälle mysteerille löytyi vuonna 1919 ilmestyneestä uhmakkaasta Punikin Joulu-nimisestä julkaisusta. Se oli vuosina 1919 – 1922 ilmestynyt Suomen Sosialistisen työväenpuolueen (SKP:n peitejärjestö) äänenkannattajan Savon Kansan painama lehtinen. Siinä kerrotaan katkeraan sävyyn, että yleisenä tunnussanana porvariston keskuudessa oli sisällissodan jälkeen pakkotyöhön punikit, punaryssät, punaroistot, punanahkat, hulikaanit, maanpetturit jne. Sisällissodan aikana ja ennen kaikkea sen loppuvaiheessa valkoiset vangitsivat noin 80 000 punaista. Heidät sijoitettiin ympäri maata muodostetuille vankileireille. Yksi tällainen väliaikainen pakkotyövankila sijaitsi Kuusjärven Outokummussa.

Outokummun vankileirin vankeja. Kuva: Punikin Joulu 1919.

Outokummun vankileirin vankeja. Kuva: Punikin Joulu 1919.

Lisää kuvia Outokummun vankileirin vangeista. Kuva:
Punikin Joulu 1919.

Punikin Joulussa kerrotaan yksityiskohtaisesti leirin vaiheista. Ensimmäinen vankilähetys Outokumpuun saapui 6.6.1918 Kuopiosta. Sen vahvuus oli 300 miestä. Nämä olivat perin pohjin nälän uuvuttamia. Niinpä ainoastaan muutamia kymmeniä miehiä voitiin lähettää työhön.  Nälän riuduttamat miehet palautettiin muutaman viikon päästä Kuopioon, jossa suurin osa heistä kuoli. Kolme tämä vankierän miestä menehtyi jo ennen Kuopioon palautusta Outokummussa. Vankileiri sijaitsi aluksi kansakoululla, josta se myöhemmin siirrettiin työväentalolle. Kansakoululla vangit oli sijoitettu kolmeen luokkahuoneeseen, vartijat ja päällystö asuivat opettajien asunnoissa. Rangaistukoppina käytettiin koulun navettaa ja ruokailu tapahtui koulun pihalla. Koululta vankileiri siirrettin Työväenyhdistyksen omistamalle talolle, joka oli tuolloin myymis-  ja hukkaamiskiellon alainen. Vankeja käytettiin kesän aikana Pitkälahti – Outokumpu-radan rakennustöihin ja syksyllä heidät siirrettiin Outokummun kuparikaivosyhtiön työmaille.

Toinen vankilähetys saapui heti ensimmäisen jälkeen. Siihen kuului 280 nälän uuvuttamaa miestä. Näitä pidettiin Outokummussa puolitoista kuukautta eli heinäkuun loppuun saakka. Tänä aikana heistä 47 kuoli nälkään ja sein heikentämänä sairauksiin. Juhannusaattona yhtä vankia ensin pieksettiin, sitten hänet laitettiin eristyskoppiin ja lopuksi ammuttiin.  Tämä tapahtui ilman minkäänlaista oikeuden päätöstä ja oli ilmeisesti paikalla olleen kahden päällikön ja kahden vartijan mielivaltainen teko. Punikin Joulu kertoo vartijoiden ryöstäneen lisäksi tapetun omaisuuden ja vaatteet. Elokuun alkupäivinä vietiin kaikki vangit Kuopioon tuomittaviksi. Sitä ennen heistä yhdenkään oikeuskäsittelyä ei oltu vielä suoritettu eikä tuomiota annettu. 

Elokuun 7. päivänä saapui Kuopista 60 vangin ryhmä. Heidät oli jo tuomittu ja he olivat saaneet Kuopion kasarmivankilassa oikeaa

Punikin Joulun toimittaja tuomittiin
heinäkuussa 1920 vuodeksi
vankeuteen. Etelä-Saimaa 13.7.1920

ruokaakin ja olivat näin ollen jo nälkäheikkoudesta toipuvia. Puolisenkymmentä vankia oli kuitenkin edelleen niin heikossa kunnossa, että heidät piti lähettää takaisin Kuopioon. Yksi henkilö tästäkin joukosta kuoli, sillä nälkäkuume (= pilkkukuume) vaati hänen henkensä, eikä oikeanlainen ravinto saanut häntä pelastetuksi. Vankileirin epäinhimillisiä oloja pahensi se, ettei vankien vaatteita pesty missään vaiheessa. Heille ei myöskään järjestetty kunnollista terveydenhoitoa.  Kaivoksella oli sairashuone, jonka hoitaja kävi pari kertaa vankileirillä, mutta Punikin Joulu kertoo tämän suhtautuneen vähättelevästi, jopa halveksivasti, vankileirillä menehtyviin punavankeihin. Melko pian vangeille annettiin kuitenkin hankkia lääkkeitä paikallisesta apteekista omalla kustannuksellaan. Ruuan ja muun avun tuominen leirien vangeille oli alkuvaiheessa ankarasti kielletty ja johti sekä avuntuojan että avunsaajan rankaisemiseen. Heinäkuun lopulla avun tuominen vihdoin sallittiin

Suomen Sosialidemokraatin uutinen
15.4.1919 Outokummun työväentalon
vaiheista vuosina 1918 - 1919

Vuoden 1918 syyskuussa tuotiin vankileirille vielä parikymmentä vankia lisää. Vankien vapauttaminen alkoi 7. marraskuuta 1918. Tällöin ehdonalaiseen vapauteen laskettiin 54 vankia. Loput vangit siirrettiin Ilmajoen vankisiirtolaan 27.11.1918.  Pitkänlahden ratatyömaalle kulkeneet punavankien nälkäiset hahmot lisäsivät myös kuusjärveläisten työväenliikkeen kannattajien katkeruutta., vaikka he eivät samalla tavalla joutuneet kokemaan valkoisten kostoa. Sosialidemokraattinen puolue nautti edelleen vankkaa kannatusta Kuusjärvellä, sillä sen ääniosuus seuraavissa eduskuntavaaleissa (1919) nousi hieman edellisiin vaaleihin verrattuna ja oli 48 %. Outokummun vankileirillä kuoli kesällä ja syksyllä 1918 Punikin Joulun mukaan 51 vankia nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin. Heidän lisäkseen yksi vanki ammuttiin.  Sotasurmat-sivusto nimeää 19 Kuusjärven Outokummun vankileirillä menehtynyttä.  Nämä ovat:

Sukunimi	Etunimi	Ammatti	Syntymäaika	Kuolinaika	Kirjoillaolokunta	Asuinkunta
Ahola	Herman Santerinp.	Työmies	13.5.1897	1918	Vilppula	Vilppula
Duns	Kalle Villenpoika	Työmies	1898	14.6.1918	Kuopio mlk	Kuopio mlk
Heimonen	Otto	Kirvesmies	7.10.1885	3.7.1918	Heinävesi
Helin	Uuno Rikhard	Renki	5.2.1902	22.7.1918	Aura
Ikäheimonen	Otto Emil	Sekatyömies	7.10.1885	20.7.1918	Heinävesi	Heinävesi
Itkonen	Matti Wille	Kirvesmies	1.4.1865	7.6.1918	Leppävirta
Kuusiniemi	Johan	Torpparin poika	4.6.1879	26.6.1918	Lempäälä	Lempäälä
Laine	Kaarle Erland Kustaanpoika	Muurari	4.11.1872	26.6.1918	Mouhijärvi	Mouhijärvi
Lehtimäki	Viktor Eemil	Sekatyömies	12.10.1899	28.7.1918	Vesilahti
Lehto	Hugo Johannes Vilhelminpoika	Maatyömies	18.3.1899	22.7.1918	Pirkkala
Lundén	Juho Kustaa Juhonpoika	Maatyömies	2.5.1874	25.7.1918	Kangasala
Lyytikäinen	Aapeli	Työmies	6.5.1891	23.6.1918	Pielavesi	Pielavesi
Pekkonen	Kalle Henrik	Sekatyömies	23.12.1885	8.7.1918	Heinävesi	Heinävesi
Reponen	Fabian	Sekatyömies	12.2.1899	5.7.1918	Joroinen	Joroinen
Syrjänen	Kaarle Einari Juhonpoika		5.5.1896	6.7.1918	Pälkäne	Kangasala
Tuominen	Juho	Työmies		2.4.1918	Muolaa	Muolaa
Tuononen	Antti Mikonpoika	Työmies	8.4.1884	20.6.1918	Muolaa	Muolaa
Tuus	Kalle	Sekatyömies	23.7.1899	13.6.1918	Kuopio
Välimäki	Emil Yrjö	Sekatyömies	3.4.1888	7.7.1918	Kuru	Kuru

Hautamuistomerkistä sen sijaan löytyvät seuraavat nimet:

Antti Torvinen	Lauri Mäkinen
Aapeli Länsi	Otto Ikäheimonen
Fapian Reponen	Vilho/Vilhe Lepola
Akseli Kaakkolampi/Kaakkolammi	Toivo Kulmala
Kalle Pehkonen	Onni Liesjärvi
Janne Laine	Emil Välimäki
Kalle Kivelä	Anshelm Ahola
Urho Haapanen	Janne Kylmälä
Juho Kuusiniemi	Kaarlo Hakanen
Kustaa Karvonen	Kalle Hakala
Klemeus Vesternius	Juho Kallio
Ferdinand Eliander	Jussi (Johannes) Häyrinen
Kalle Syrjänen	Pekka Antikainen
Kustaa Lehtonen	Aapeli Lyytikäinen
Antti Juutilainen	Vihtori Lehtimäki
Kalle Jernberg	Löysä Väisänen (ilm. etunimi ei ollut tiedossa)
Juho Lunden	Heikki Muhonen
Fredrik Laukkanen	Vihtori Lauti
Petteri Lyytinen	Löysä Kallio (ilm. etunimi ei ollut tiedossa)
Hugo Lehto	Antti Tuononen
Uuno Helin	Otto Pirkkalainen

Näin ollen vain yksitoista hautamuistomerkissä nimettyä (tummennetulla) löytyy sotasurmat-sivulta

 Demokraatti 31.10.1919

Outokummussa/Kuusjärvellä menehtyneiksi kirjattuna. Mistä tämä johtuu? Yritin ratkaista ongelmaa tutkimalla lehdissä julkaistuja kuolinilmoituksia sekä vertailemalla muistomerkkiin kirjattujen nimiä sotasurmasivuston nimiin. Syyksi paljastuu se, että suurin osa Outokummun vankileirillä kuolleista on merkitty Kuopiossa menehtyneiksi. Esimerkiksi Ferdinand Elianderin kuolinpaikaksi sotasurmat-sivusto nimeää Kuopion, mutta kuolinilmoitus Outokummun. Sama on tilanne Kustaa Wahteran kohdalla. Elianderin nimi löytyy muistomerkistä, Wahteran ei. Muistomerkistä löytyvän

Suomen Sosialidemokraatti 26.8.1919

Eräjärven Työväenyhdistyksen puheenjohtajan, puuseppä Johannes Kallion kuolinpaikaksi nimeää kuolinilmoitus Outokummun ja kuten edellä mainituissa tapauksissa se on sotasurmasivustolla Kuopio. Muistomerkissä nimetyistä Anselm Aholan, Urho Haapasen, Kaarlo Hakasen, Johannes Häyrisen, Kalle Jernbergin,   Antti Juutilaisen, Akseli Kaakkolammen,  Kustaa Karvosen, Kalle Kivelän, Toivo Kulmalan, Janne

Suomen Sosialidemokraatti 26.8.1919.

Kylmälän, Janne Laineen,  Fredrik Laukkasen, Kustaa Lehtosen,  Vilhe Lepolan, Onni Liesjärven,  Petter Lyytisen,  Aapeli Länsin, Heikki Muhosen, Lauri Mäkisen, Otto Pirkkalaisen, ja Antti Torvisen kuolinpaikaksi on niin ikään ilmoitettu Kuopio.

Savon Kansa 16.8.1919.

Punikin Joulu-lehdessä oli runsaan sadan menehtyneen valokuvat ja henkilötiedot. Kaksi heistä menehtyi lehden mukaan Outokummun vankileirillä: Petter Antikainen (29.6.1893 – 27.6.1918) ja Juho Viktor Kortelainen (22.6.1896 - 18.8.1918). Antikaisen nimi löytyy hautamuistomerkistä, Kortelaisen ei. Molemmat on sotasurmasivustolla merkitty Kuopiossa menehtyneiksi. Kuolinilmoitusten perusteella Kuusjärven hautamuistomerkkiin pitäisi siis lisätä Juho Kortelaisen ja Kustaa Wahteran nimet. Sotasurmasivuston tietojen mukaan sieltä puuttuvat lisäksi Herman Aholan, Kalle Dunsin, Otto Heimosen, Matti Itkosen, Kaarle Laineen, Kaarle Syrjäsen, Juho Tuomisen ja Kalle Tuusin nimet. Muistomerkissä nimetty Kalle Pehkonen lienee

Juho Kortelainen. Kuva:
Punikin Joulu 1919.

todellisuudessa ollut heinävetinen Kalle Pekkonen, jonka kuolinpaikaksi annetaan sotasurmasivustolla Kuusjärvi. Kalle Pehkonen-nimistä sisällissodan uhria ei tiedostosta löydy. Näin olemme tulleet uhrilukuun 52, joka on sama, minkä Punikin Joulu antaa. Edellä mainittujen lisäksi Savon Kansa kertoo 14.2.1919 maaninkalaisen työväenyhdistyksen puheenjohtajan Matti Huttusen menehtyneen Outokummun vankileirillä.

Kolmen heinävetisen punaisen
kuolinilmoitus. Suomen
Sosialidemokraatti 3.2.1919

Kalle Hakalan, Klemeus Vesterniuksen ja Vihtori Lautin henkilöllisyys jää ratkaisemattomaksi. Yhdenkään sotasurmasivustolta löytyvän Kalle Hakalan tiedot eivät liitä heitä Outokummun tai Kuopion vankileireihin. Vesternius- ja Lauti-nimisiä sisällissodan uhreja ei sivustolta löydy ollenkaan. Väisänen-nimisiä ja Kuopiossa kuolleiksi merkittyjä uhreja löytyy kaksi, Pietari Väisänen ja Heikki Väisänen. On todennäköistä, että toinen heistä on haudattuna Kuusjärven joukkohautaan. Muistomerkissä nimetty ”löysä” Kallio on mahdollisesti teiskolainen työmies Toivo Johannes Kallio, jonka kuolinpaikaksi on kirjattu Kuopio. Kaikki identifioidut Kuusjärvellä/Outokummussa menehtyneet oli muualta kuin Pohjois-Karjalasta. Huomattava osa oli Hämeestä ja Pirkanmaalta, runsaasti myös Pohjois- ja Itä-Savosta ja joitakin Uudeltamaalta sekä Karjalan kannakselta.

Outokummun vankileirillä menehtynyt Pekka Antikainen. Kuva: Punikin Joulu 1919