Lappeenrannan itäinen retkeilyreitti

Lappeenrannan itäinen retkeilyreitti näyttää olevan varsin suosittu

Reitin varralta löytyy tällaisia
pieniä opaskylttejä

Viime viikolla oli useana päivänä oivallinen sää retkeilyyn. Suuntasin kolmena päivänä Lappeenrannan keskustan eteläpuoliseen maastoon. Ensimmäisenä päivänä kuljin Viipurin portille ja suuntasin sieltä peltoja ja metsiä pitkin etelään ilman mitään sen tarkempaa reittisuunnitelmaa. Luonnossa samoillessa hupeni sekin päivä nopeasti.  Sattumalta huomasin reittiopasteen kulkiessani Mielontietä länteen. Päätin ottaa selvää, mikä reitti oli kyseessä.

Lopulta minulle selvisi, että tämä merkitty polku oli Lappeenrannan itäinen retkeilyreitti. Siitä ei meinannut millään löytyä informaatiota. Lopulta löysin reitistä tietoa Saimaan Ladun sivuilta. Niinpä seuraavana aamuna suuntasin polun lähtöpisteeseen, joksi suosittelen valitsemaan Veistontien ja Vuoritien risteyksen. Tässä karttalinkki. Risteyksestä tulee jatkaa matkaa Vuoritietä pitkin, kunnes opaste viittaa siirtymään metsätielle. Polku näkyy olevan melko suosittu ja lukuisat maastopyörien renkaiden jäljet viestivät siitä, että reitti on suosittu myös heidän keskuudessaan. Polku on joskus ennen muinoin merkitty maalamaamalla punaiset merkit sen varrella oleviin puihin. Lisäksi polkujen ja kylä- ja metsäteiden risteämiin on sijoitettu pieniä opasviittoja. Osa niistä on kadonnut, samoin merkinnät puissa ovat haalistuneet. Polun loppupäässä retkeilijällä menee lopulta sormi suuhun hänen saapuessaan metsätien reunaan.  Tielle on kipattu suuret kasat muualta tuotua maata ja polkumerkinnät loppuvat. Pitkän etsinnän jälkeen löytyi yksi nurin oleva merkkitaulu, joka pilkottaa

Näkymä Kirkkolanvuorelta

kivikasan keskeltä edellä mainitun metsätien ja Jahmantien risteyksessä. Kulkemalla Jahmantietä aina Hölsäntien risteykseen, kääntymällä Hölsäntielle ja jatkamalla sitä hetken, löytää lopulta opasviitan Karhusjärven rantaan Karhusjärven majalle. Siirtyykö polku tuon edellä mainitun Jahmantien ja metsätien risteyksen jälkeen jossakin vaiheessa metsään ja suoraan majalle ei ole tiedossani. En ainakaan sitä löytänyt.

Konkkamäelle kiipeämisen jälkeen on syytä levähtää

Reitti kiertelee Salpauselän eteläpuolisten peltojen väliin jäävissä metsäsaarekkeissa ja kallioisilla mäenrinteillä. Ensimmäisen viimeksi mainituista on Veistonvuori, sen jälkeen Kirkkolanvuori, Sakastinvuori, Konkkamäki, Hyypiänvuori ja lopuksi Rapkallio. Polulla on aivan kiitettävästi korkeuseroa, joten sitä pitkin kulkiessa ei synny tunnetta kevyestä sunnuntaikävelystä. Yhtään kunnon suota ei reitin varrelta sen sijaan löydy. Kuutostieltä kantautuva liikenteen melu ja horisontissa näkyvät Kaukaan

Tässä vaiheessa polku katosi

tehtaiden piippujen savut pitävät toki pitkään huolen siitä, ettei kulkijalla pääse unohtumaan, että olemme aivan taajaman reunalla. Muutaman viimeisen kilometrin aikana reitille leviää tosin jo maaseudun rauha.  Karhusjärven majalla on kota, jossa voi paistaa vaikka makkarat ja levähtää mahdolliselta sateelta suojassa. Se lienee sallittua, sillä onhan siinä vaiheessa kertynyt jo yhdeksän kilometriä matkamittariin. Karhusjäven majan välittömässä läheisyydessä on Heimalan  mansikkatila. Niinpä kesällä,  mansikoiden kypsyttyä, sieltä voinee kysellä vaikka rovollisen tuoreita marjoja matkaevääksi paluumatkalle.

Karhusjärven majan kota

On sääli, että reitin merkinnät ja opasviitat ovat päässeet rapistumaan. Toinen surkuttelun aihe on reitistä kertovan informaation puuttuminen lähes tyystin verkkosivuilta. Toivottavasti nämä asiat saadaan kuntoon ja reitti erittäin laajaan käyttöön. Polku on helposti saavutettavissa, pääosin helppokulkuinen ja sopivan pituinen yhden päivän retkikohteeksi. Rekommenderas!!!

 

Näkymä Karhusjärven "selälle"

Rapkallio