Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Sisällissota 1918 ja Lappeen kansakoulut

Linnoituksessa surmattujen punaisten muistomerkki

Vuoden 1918 alkukuukausina käyty sisällissota jätti Lappeenrannan seudulle syvät jäljet. Molempien osapuolien tekemät vääryydet, julmuudet ja järjettömät veriteot myrkyttivät yhteiskunnallista ilmapiiriä pitkään. Lappee sijoittuu sodan tappiolukujen osalta maan synkimpien kuntien joukkoon. Valkoisia kuntalaisia menehtyi sodassa 26 ja punaisia 393. Sodan molemmat osapuolet syyllistyivät raakoihin sotarikoksiin. Joukkojen kouluttamattomuuden takia sodankäynti muistutti enemmänkin aseistettua kylätappelua. Kummallakaan osapuolella ei ollut käsitystä sodankäynnin normeista. Kun sotarikoksiksi luonnehdittaviin tekoihin ei puututtu, niistä tuli nopeasti sodankäyntitapa.[1] Sisällissota ei voinut olla heijastumatta myöskään kunnan koululaitokseen. Osa kouluista lopetti toimintansa pitkiksi ajoiksi helmikuun ja maaliskuun aikana, osa vasta sodan loppuvaiheessa huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa. Useat miesopettajat pakenivat valkoisten hallussa olleille alueille ja liittyivät suojeluskuntiin. Monet heistä olivat mukana – vähemmän kunniallisessa roolissa - sodan verisessä loppuselvittelyssä. Kouluissa oli myös muutamia työväenliikettä kannattavia opettajia, mutta nämä eivät näy ottaneen aktiivisesti osaa sotatapahtumiin. Kansakoulujen johtokunnista erotettiin kaikki punaisia sodan aikana tukeneet tai myötäilleet. Osa johtokuntien jäsenistä oli siirtynyt ajan rajan toiselle puolelle vankileireillä tai teloitettuna. Veljesvihan seurauksena sadat koululapset olivat jäänet joko puoli- tai täysorvoiksi. Puutetta oli kaikesta, mutta ennen kaikkea ruuasta ja vaatteista. Huomattava osa koululapsista näki nälkää. Hälyttävää ravintotilannetta kuvaa Juvakan kansakoulun vuosikertomus seuraavasti:

Ruokatarpeiden saaminen [koulukeittolaan] oli hyvin vaikeaa ja paljon aikaa vievää. Sai hakea ja tiedustella kirjottamalla sekä suusanallisesti eikä tahtonut välistä mitenkään saada. Useimmat [myyjät] pelkäsivät yksikköhintojen määräämistä ja vasta yleissummaa vastaan suostuivat tavarat luovuttamaan. Ennen koulukeiton (= koulukeittolan) alkamista olivat lapset niin heikkoja, ettei työnteosta tahtonut tulla mitään, mutta koulukeiton käyntiin saatua alkoi työ sujua ja lapset vahvistua, vaikka suurimmalla osalla ei ollut mitään muuta syötävää, kuin minkä koululta saivat.
Ei ruokia valitettu, eikä tähettä jäänyt, kaiken söivät mitä suinkin sai hankituksi ja ehtimiseen kävi toisten koulujen oppilaita kyselemässä, eivätkö he saisi lähteä sieltä pois ja tulla tähän kouluun, kun täällä ruokaa annetaan.[2]

Otto Wille Kuusisen allekirjoittama  Suomen
Kansanvaltuuskunnan Valistusasiain osaston
julistus 3.2.1818 opettajille, oppilaille ja lasten
Vanhemmille

Kun työväenliikkeen perustama Suomen kansanvaltuuskunta julisti 28.1.1918 ottaneensa vallan Suomessa, se sai haltuunsa lähes koko eteläisen Suomen. Sekä Lappeenrannan kaupunki että sitä ympäröivä Lappee jäivät Kansanvaltuuskunnan hallitsemalle alueelle. Kansanvaltuuskunnan yhteyteen perustettiin kulttuurielämän johtoa varten Valistusasianosasto. Koulutoimen johtoa varten luotiin 9.2.1918 Suomen Kouluneuvosto, jonka johtoon valittiin tohtori Nils af Ursin, joka kuitenkin kieltäytyi sairauteensa vedoten. Kansaopetusosaston ylijohtajaksi nimitettiin kansakouluntarkastaja Jaakko Pärssinen. Koska af Ursin ei voinut vastaanottaa tehtävää, tuli filosofianmaisteri Jaakko Pärssisestä neuvoston puheenjohtaja. Kouluneuvosto ilmoitti ensimmäisessä kiertokirjeessään kouluille 10.2.1918 ottaneensa koulutoimen johdon käsiinsä.  Samalla lähetettiin Otto Ville Kuusisen allekirjoittama Valistusasiainosaston julistus. [3]

Suomen Kouluneuvoston kiertokirje numero 5 /
16.2.1918, jossa heijastuu tyytymättömyys
opettajien toimiin uuden vallan hyväksi..

 

Julistuksessa puhuttiin opetuksen perinpohjaisesta uudistuksesta, uskonnonopetuksen poistamisesta ja muiden aineiden opetuksen uudistamisesta. Lisäksi piti kansakoulujen johtokunnat valita uudelleen. Eräillä Etelä-Suomen paikkakunnilla ryhdyttiinkin muutoksiin. Koulukokouksissa päätettiin poistaa uskonnon opetus, muuttaa historian opetusta ja ottaa yhteiskuntaoppi oppiaineeksi. Monin paikoin opetus kuitenkin lamaantui vastoin Otto Ville Kuusisen toiveita, koska opettajat ryhtyivät lakkoon tai siirtyivät valkoisten hallitsemille alueille. Esimerkiksi Helsingin 395 opettajasta vain kolme suostui yhteistoimintaa punaisten hallinnon kanssa. Opettajien lakko oli kaupungeissa maaliskuun puoleenväliin mennessä jo lähes täydellinen, sillä 1006 opettajasta vain 34 jatkoi opetustyötä. Myös kaupunkien kansakouluntarkastajat olivat muutamaa lukuunottamatta lakossa. Sen sijaan maaseudulla tilanne oli toinen ja useimmat koulut jatkoivat toimintaansa. Tällainen oli tilanne myös Lappeella aivan sisällissodan loppuvaiheisiin saakka. Punaisen vallan romahtaessa myös Suomen Kouluneuvosto muun punaisten johdon kanssa pakeni ensin Viipuriin ja sieltä pian Pietariin.

Keväällä 1918 käydyn sisällissodan tapahtumat heijastuivat Lappeenrannan seudulla voimakkaimmin teollisuustaajamien kansakouluissa. Vähän ennen sodan alkua myönsi Luukkaan kansakoulun johtokunta paikalliselle sosialidemokraattiselle nuoriso-osastolle luvan ”ohjelmallisten viikkokokousten järjestämiseen”. Lappeenranta sekä Lappee olivat sodan alkuvaiheesta lähtien kokonaan punaisten hallitseman alueen sisällä. Niinpä Kansanvaltuuskunnan perustaman Suomen Kouluneuvoston kiertokirjeet ja päätökset saapuivat koulujen johtokunnille. Luukkaan koulun johtokunnassa kirjeet luettiin ja siirrettiin koulun arkistoon. Pöytäkirjoissa ei ole minkäänlaista mainintaa kirjeiden mahdollisesti aiheuttamista toimenpiteistä. Huhtikuun alussa päätettiin kaikilla luokilla lyhentää koulupäivä nelituntiseksi, sillä Luukkaan koulun opettajat kävivät antamassa opetusta myös Lauritsalan kansakoulussa. Koulun toiminta oli keskeytyksissä 15. – 16.2.1918, kun punakaarti majaili rakennuksessa. Koulutyö seisahtui uudestaan sisällissodan loppuvaiheessa 22.- 30.4. Sotatilanteen nopea muutos ja ”siitä johtuvat muutokset, kuten lasten pakoileminen vanhempiansa seurassa pois paikkakunnalta” estivät koulun pitämisen. Luukkaan koululla toimi kunnallinen keittola ja etupäässä sen toiminnasta seuranneiden vaikeuksien vuoksi koulun johtokunta päätti lopettaa kevätlukukauden jo 11.5. Sisällissodan jälkiselvittelyssä Luukkaan kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja Emil Salmi joutui eroamaan tehtävästään. Hänen katsottiin olevan sopimaton luottamustoimeensa ”kapinaliikkeeseen osanoton takia”. Koulun johtajaopettajana vuodesta 1913 toiminut Jalmari Saarinen oli valittu sosialidemokraattien tuella syksyllä 1917 Lappeen kunnanvaltuustoon. Sodan jälkeen 3.6.1918 pidetyssä kuntakokouksessa valittiin ”äsken kukistuneeseen kapinaan tavalla tai toisella osaa ottaneiden jäsenten tilalle” yhdeksän uutta jäsentä. Yksi valtuustopaikkansa menettäneistä oli opettaja Saarinen. Hän katsoi tässä tilanteessa parhaimmaksi siirtyä pois paikkakunnalta. Anoessaan toukokuussa 1918 todistusta viranhakua varten hän sai johtokunnalta kiitettävät arviot, mikä todistanee, ettei Saarinen syyllistynyt sisällissodan aikana mihinkään laittomiin toimiin.[4]

Lauritsalan kansakoulun johtokunnassa oli työväenliikkeen kannattajilla selkeä enemmistö. Kun Lauritsalan kansakoulussa avautuivat syksyllä 1917 apuopettajattaren ja alakansakoulun opettajattaren virat, niistä ilmoitettiin vain vasemmistolaisissa Kansan Ääni ja Työmies-lehdissä[5] Lauritsalan tienoon ollessa punaisten hallussa kokoontui kansakoulun johtokunta vain kerran. Kokouksessa päätettiin kääntyä Kouluneuvoston puoleen opettaja Hannes Pulkkisen palkka-asiassa. Sodan päättymisen jälkeen vaihdettiin koko koulun johtokunta puheenjohtajaa lukuunottamatta 9.6.1918 pidetyssä piirikokouksessa. Koulun taloudenhoitaja David Thure oli kadonnut sodan loppuselvittelyissä koulun rahavarojen kanssa. Thuren mukanaan viemä summa nousi lähes 2800 markkaan. Thuren piileskellessä seudun metsissä, hänen jälkeensä jättämä omaisuus määrättiin takavarikkoon. Thure jäi lopulta kiinni syyskuun 8. päivä 1919 Kiteellä ja häneltä löytyi koulun varoja 2208 markkaa, jotka tilitettiin koululle lokakuussa.[6] Lauritsalan työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja rahastonhoitajanakin toiminut Thure oli myös Lappeen kunnanvaltuutettu. Hänestä tuli Lappeella punaisen hallinnon keskeisiä toimihenkilöitä. Thure valittiin pitäjän järjestysasioista vastaavaksi komissaariksi ja hän oli lisäksi vallankumousoikeuden jäsen. Lauritsalan Työväenyhdistyksen historiikin mukaan hän menehtyi tammikuussa 1921 kansalaissodassa saamansa vamman seurauksena.[7]

Tammikuussa 1919 nousi johtokunnassa keskustelunaiheeksi koulun opettajien Sofia Kalanderin ja Hannes Pulkkisen toiminta. Opettaja Pulkkinen oli kuulunut Lappeen kunnanvaltuustoon vuodesta 1915 alkaen ja näyttää olleen aktiivinen valtuutettu. Pulkkinen oli erotettu Luukkaan koulun johtajan Jalmari Saarisen tavoin valtuuston jäsenyydestä kesäkuun alussa 1918 kapinaan osallistuneena. Kansakouluntarkastaja oli kehottanut seuraamaan Pulkkisen ja Kalanderin opetustunteja sekä heidän toimintaansa koulun ulkopuolella. Lauritsalan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys oli käynnistänyt sisällissodan jälkeen uudestaan toimintansa joulukuussa 1918. Yhdistykselle valittiin uusi johtokunta 21.12. pidetyssä kokouksessa. Johtokuntaan valittiin myös Lauritsalan kansakoulun johtajaopettaja Hannes Pulkkinen. Tämä poliittinen aktiivisuus sai työväenliikkeen edustajista puhdistetun johtokunnan ärsyyntymään. Johtokunnan jäsen D. Laakso ilmoitti ”laajoissa piireissä olevan sellaisen käsityksen, ettei opettaja Pulkkinen ole sovelias lasten opetukseen, koska hän toimii puoluemiehenä sosialidemokraattisessa puolueessa ja on taas lähtenyt työväen järjestöjä johtamaan”. Laakso totesi lisäksi, että Pulkkisen toiminnan johdosta oli pidetty kokouksia ja kirjoitettu kirjelmä. Kyseinen kokous ei kuitenkaan tehnyt asiassa mitään päätöksiä. Kaksi viikkoa myöhemmin syytökset opettaja Pulkkista vastaan uudistettiin ja yksilöitiin neljän oppilaan kurinpitoasian käsittelyn yhteydessä. Kokouksessa olivat johtokunnan jäsenten lisäksi ”omalla oikeudellaan Lauritsalan sahan konttoristi G.A. Wittenberg ja poliisi Vartiainen.” Väitteiden mukaan opettaja Pulkkinen oli antanut oppilaiden leikkiä välitunnilla punakaartilaista ja kutsua toisiaan bolsevikeiksi. Lisäksi opettaja oli kieltänyt lapsia kuulumasta suojeluskuntaan.[8]

Opettajien ja joidenkin oppilaiden välit olivat lisäksi pahoin tulehtuneet. Neljä oppilasta erotettiin 2.2.1919 pidetyssä johtokunnan kokouksessa, johon oli saapunut myös piiritarkastaja Emmanuel Suhonen.  Oppilaiden kuulustelussa nämä myönsivät haukkuneensa opettaja Pulkkista punikiksi, uhkailleet häntä pistinmiehillä ja sanoneet tämän joutuvan vielä tekemisiin kiväärin kanssa. Lisäksi he olivat tuoneet koululle ammuksia ja lyöneet opettaja Sofia Kalanderia. Oppilaat selvisivät yllättävän vähillä rangaistuksia kyseisistä vakavista rikoksista. Yksi heistä erotettiin koulusta kahdeksi viikoksi, toinen viikoksi ja kaksi selvisi ”ankaralla” varoituksella. Lievät rangaistukset  selittänee johtokunnan antipatiat molempia opettajia kohtaan. Sen sijaan piiritarkastaja Suhonen katsoi, ettei hän voi ryhtyä toimenpiteisiin opettaja Pulkkista vastaan kuultuaan johtokunnan jäsenten esittämät syytökset. Piiritarkastajan poistuttua johtokunta päätti kuitenkin toimia. Se kutsui Pulkkisen puhutteluun ja kehotti häntä eroamaan virastaan. Lisäksi opettaja Pulkkista varoitettiin toimimasta ”rikollisissa poliittisissa kokouksissa”. Hannes Pulkkinen pyysikin johtokunnan seuraavassa kokouksessa virkatodistusta viranhakua varten. Seuraavalla viikolla hän anoi virkavapautta lukuvuoden loppuun. Se myös hänelle myönnettiin. Erotodistuksen opettaja Pulkkinen sai pyynnöstä syyskuussa 1919. Myös opettajat Sofia Kalander sekä Elma Räsänen pyysivät niin’ikään virkatodistusta siirtyäkseen pois paikkakunnalta.[9]

Kaikkein kohtalokkain näyttää sisällissota olleen myös koululaitoksen näkökulmasta Rovon (Rutolan) sahalla olevalle kansakoululle.  Lukuisa määrä koulun oppilaita jäi sodan ja sen jälkiselvittelyiden seurauksena orvoiksi tai puoliorvoiksi. Koulun johtokunnan pöytäkirjoista ei löydy merkintöjä sota-ajalta. Vuosikertomuksessa sen sijaan mainitaan, että koulu oli suljettuna kymmenen viikon ajan. Kolmen päivän ajan oli opetusta antanut punaisten opettajaksi asettama työmiehen vaimo Lyydia Sipinen. Valkoiset valtasivat Lappeenrannan 26. huhtikuuta 1918. Tämän jälkeen sortavalalaisen seminaarilaisen Armas Kokon johtama ”Lentävä osasto”[10] saapui Rutolaan ja ryhtyi etsimään punaisia talo talolta. Punakaartilaisten etsinnässä oli mukana sodan alkuvaiheessa valkoisten puolelle Joutsenoon paenneen kansakoulunopettaja Onni Makkosen vaimo Aino Makkonen, joka oli ollut sotatalven ajan Rutolassa. Todennäköisesti hän ei aavistanut, mitä hänen nimeämilleen miehille myöhemmin tapahtuisi. Muutama Rutolan punakaartilaisista oli paennut Viipuriin, mutta valkoiset ottivat kylästä kiinni 47 miestä. Iitiän (Kären) koululla istunut kenttäoikeus, johon kuului Kären koulun opettaja Brynolf Hako, kuulusteli miehet 27.4. ja lähetti heidät vangittuina Lappeenrantaan vankileirille. Siellä istui varatuomari Toivo Tapanaisen johtama sotaoikeus, joka jakoi pikaisesti lähes ainoastaan kuolematuomioita. Syyksi riitti työväenyhdistyksen tai punakaartin jäsenyys. Kolmen päivän aikana 30.4. - 2.5.1918 teloitettiin Lappeenrannan Linnoituksessa ainakin 45 Rutolan miestä. Heidät haudattiin muiden teloitettujen mukana joukkohautaan, joka sijaitsi rinteessä nykyisen Etelä-Karjalan museon takana.[11]

Koulun johtokunta kokoontui tammikuun alun jälkeen seuraavan kerran 14.7.1918. Kokouksen ensimmäisessä pykälässä todettiin: Koska viime talven aikana olleen kapina johdosta oli koululta hävinnyt johtokunta, tänään pidetyssä piirikokouksessa valittiin tilalle uusi johtokunta. Pöytäkirja jätti häveliäästi kertomatta, mitä edelliselle johtokunnalle oli tapahtunut. Johtokunnan esimies, työmies August Laurikainen kuoli 5.7.1918 vankileirillä Viipurissa, koulun taloudenhoitaja ja Lappeen kunnanvaltuuston jäsen, sahatyömies Rickard Kukkonen menehtyi 13.7. Käkisalmen vankileirillä ja johtokunnan jäsen, työmies Oskar Sipinen mestattiin 5.5. Lappeenrannassa. Johtokuntaan lisäksi kuuluneiden Rutolan Työväen Osuuskaupan hoitajan Antti Päivärinnan ja Lyydia Ronkaisen kohtalo jää epäselväksi. Molemmat ilmeisesti säilyttivät henkensä, mutta heidät todettiin erotetuiksi kapinaan osaa ottaneina.[12] Kaukaan kansakoulun toiminta pysähtyi marraskuussa viikon ajaksi lakon vuoksi. Koulun toiminta seisahtui uudestaan helmikuun 24 päivästä aina lukukauden loppuun saakka sodan ja sen jälkiselvittelyjen seurauksena. Vuosikertomuksessa todetaan koulun kaikkien opettajien astuneen vapaaehtoisesti suojeluskunnan palvelukseen valkoisten puolella. Opettaja August Kärävä oli sen lisäksi keskeinen henkilö paikallisille punaisille kohtalokkaissa toimissa. Valkoisten vallattua Kaukaan kuulusteli Kärävä tehtaan ruokalaan koottuja punaisia Lappeenrannan sotilaskomendantin sijaisen Uno Sereniuksen kanssa. Osa heistä koottiin erilleen ja Serenius, yliluutnantti Inge Pipping sekä Kärävä määräsivät miehistä 21 ammuttaviksi. Nämä kuljetettiin Lappeenrannan linnoitukseen, josta heidät vietiin iltayöstä kohti Korkkitehtaan rantaa, määrättiin kahteen riviin kuopan reunalle ja ammuttiin. Kärävä oli toinen teloitusosaston johtajista ja tapatti näin joukon entisiä oppilaitaan.[13]

Sisällissodan tapahtumat lienevät heijastuneet vahvasti myös Lappeenrannan esikaupunkiasutuksen liepeillä sijainneessa Juvakan kansakoulussa. Kansakoulun arkisto paloi 19.11.1918 kokonaan. Tällöin tuhoutuvat sekä pöytäkirjat että vuosikertomukset. Myöhemmissä pöytäkirjoista ei löydy mitään mainintoja kevään 1918 tapahtumista.[14] Mustolan kansakoulun pöytäkirjoissa on vain niukkoja merkintöjä vuoden 1917 – 1918 levottomuuksista. Työmiehet Soppi ja Loiri kävivät koululla 15.11.1917 ja ilmoittivat työmiesten lakkokomitean määränneen koulun suljettavaksi. Lakkovaatimus liittyi sosialidemokraattien julistamaan yleislakkoon (14.11. – 20.11.1917).  Johtokunta päätti, että koulu avataan samaan aikaan, kun koulut avautuvat Lappeenrannassa. Tämän jälkeen koulun toiminta jatkui ilmeisesti keskeytymättä lähes sodan loppuun saakka, sillä toimintakertomuksen mukaan koulu oli keväällä 1918 suljettuna toista viikkoa sodan takia.[15] Vainikkalan kansakoulussa koulun toiminta jatkui sisällissodasta huolimatta huhtikuun lopulle saakka. Koulun johtokunta teki seuraavan päätöksen: Koska vallassa olevan punakaartin taholta ei vaatimuksia ole esitetty, koulun toiminta jatkuu niin kauan kuin saadaan rauhassa olla.  Punakaarti ei puuttunutkaan millään tavalla koulun toimintaan. Lappeen pitäjän eteläosat joutuivat huhtikuun lopulla sotatoimien piiriin ja koulun toiminta oli keskeytyksissä 26.4. – 7.5.1918. Kevätlukukausi päätettiin lopettaa 18.5. epävarman tilanteen takia.[16]

---

[1] Tikka 2006, 28 – 29; Tikka 2011, 170-171.

[2] LKA. JuvKA. Toimintakertomus 1918 – 1919.

[3] Halila 1949, 384 – 385; Rinta-Tassi 1986, 198 – 201. Sodan alettua vaativat punakaartit paikoin koulun (mm. Kären kansakoulu) keskeytettäväksi. Ks. Arponen & Tikka 1999, 165.

[4] LKA. LapKA. Ca:11. 29.7.1917, § 3; 3.6.1918, § 1; LuuKA. Ca:2. 6.1.1918, § 3; 14.3.1918, § 1; 1.4.1918, § 1; 9.5.1918, § 3; 13.5.1918, § 1; 18.6.1918, § 3.

[5] LKA. LauKA. Ca:2. 15.10.1917, § 2

[6] LKA. LauKA. Ca:2. 3.3.1918, § 4; 29.9.1918, § 2; 1.12.1918, § 1-2, 9; 14.9.1919, § 2.; 8.10.1919, § 2; Lauritsalan Sos-Dem. Työväenyhdistys 1902 – 1952, 26; Riska 1996, 113; Arponen & Tikka 1999, 295; Thuren hallussa ollut rahasumma ei ollut vähäinen, sillä Lauritsalan koulun tulo- ja menoarvion loppusumma vuodelle 1919 oli 9400 markkaa.

[7] Tikka 2011, 163.

[8] LKA. LapKA. Ca:11. 3.6.1918, § 1; Cb:3 – Cb:4; LauKA. Ca:2. 13.1.1918, § 8; 28.1.1919, § 2; 6.2.1919, § 3; 9.2.1918, § 1; Lauritsalan Sos-Dem. Työväenyhdistys 1902 – 1952, 22 – 23.

[9] LKA. LauKA. Ca:2. 2.2.1919, § 1-5; 14.5.1919, § 2; 28.9.1919, § 2.

[10] Lentävät osastot oli muodostettu pääosin koulupojista. Etelä-Savon rintamalla nuorimmat heistä olivat 12 – 13-vuotiaita. Ks. Tikka, 29

[11] Arponen & Tikka 1999, 164, 225 – 226.

[12] LKA. LapKA. Ca:11. 30.11.1916, § 11; RutKA, Ca:1. 14.7.1918, § 1; 18.8.1918, § 1-2. Vuosikertomus 1917 – 1918; Päivärinnan tapauksessa hengissä säilyminen on suoranainen ihme, sillä hän oli ollut Lappeen vallankumouksellisen kunnallisneuvoston jäsen sekä Rutolan punakaartin esikuntapäällikkö. Ks.  Arponen & Tikka 1999, 111, 164; Tikka 2011, 163.

[13] LKA. KauKA. Toimintakertomus 1917 – 1918; Arponen & Tikka 1999, 51 – 52, 205 – 206.

[14] LKA. JuvKA. Ca:1. 24.11.1918, § 1.

[15] LKA. MusKA. Ca:3. 17.11.1917, § 2; Toimintakertomus 1917 – 1918.

[16] Keskisaari 2006, 10.

-------

Monien kansakoulujen lähes häiriötön toimiminen punaisten hallussa olleilla alueilla aiheutti epäluuloja sekä opettajia että koulujen johtokunnan jäseniä kohtaan. Epäluulojen ja syytösten torjumisesta esimerkkinä oheinen Mustolan koulun johtokunnan lausunto puheenjohtajansa toimista punaisten pitäessä seudulla valtaa.

Annettiin seuraava lausunto koulun puheenjohtajan D.A. Larickin suhtautumisesta punaiseen hallitukseen. Me allekirjoittaneet Mustolan kansakoulun johtokunnan jäsenet ja opettajat todistamme täten, että Mustolan kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja , rakennusmestari D. Larick, on ollessansa Lappeen Mustolan kansakoulun johtokunnassa kokonaan toiminut maan laillisen hallituksen kannattajana sekä vastustanut punaisen hallituksen kansakoulualalla esittämiä uudistuksia ja muutoksia.

LKA. MusKA. Ca:3. 22.9.1918, § 2.

---