Yhdysvaltain länsirannikolla on Washingtonin osavaltiossa Naselle
nimisellä paikkakunnalla pienehkö hautausmaa nimeltä Peaceful
Hill Cemetery. Hautakiviiin kaiverretut nimet kertovat, että suurimmalla osalla
sinne haudatuista on suomalaiset sukujuuret. Vierailin kyseisellä hautausmaalla
kesällä 2005, mutta en silloin huomannut hautakiveä, jonka takapuolella luki
suurilla kirjaimilla MARTYR. Noin viikko sitten ystäväni, joka asuu lähistöllä,
lähetti kuvan tuosta hautakivestä. Samalla kuin näin kuvan, muistui mieleeni,
että oli jo aikaisemmin lukenut lehtiuutisia surullisesta tapahtumasta, jossa
menehtyi suomalaissyntyinen helluntailiikkeen evankelista Antti Lajunen.
Kuten aina, erikoiset elämäkohtalot herättivät mielenkiintoni ja aloin selvittää
Antti Lajusen elämänpolun kulkua, jonka päätepysäkki oli edellä mainittu
hautausmaa. Antti Lajunen syntyi 1.8.1877 Sortavalan Karmalan kylässä (Karmala
no 5) maanviljelijä Jaakko Henrikinpoika Lajusen (24.5.1832-2.7.1911) ja Brita Antintytär
Ijäksen (8.11.841-23.10.1902) perheeseen.[1]
Antin vanhemmat olivat avioituneet 12.8.1860 ja perheeseen syntyi yhteensä seitsemän
lasta: Henrik (16.3.1863-28.2.1918), Anna (2.6.1867), Helena (11.2.1871), Jakob
(7.3.1874), Antti, jonka etunimi on kastekirjassa muodossa Anders (1.8.1877),
Maria 18.10.1880 ja Brita (27.2.1884).[2]
Antin vanhemmat Jaakko ja Brita Lajunen ovat rippikirjamerkintöjen mukaan
olleet erittäin ahkeria ehtoollisella kävijöitä. Rippikirjassa on Jaakon kohdalla
lisäys toimimisesta seurakunnan pyhäkoulunopettajana. Antin sisaruksista
vanhimman eli Henrikin tiedoissa on merkintä heikkomielisyydestä, eikä hän koskaan perustanut perhettä.
Tyttäristä vanhin eli Anna avioitui 21.10.1887 Sortavalan Riekkalan kylästä
olleen talollisen pojan Matti Pulkkisen kanssa.[3]
Avioliitosta syntyi kuusi lasta, mutta Anna menehtyi nuorimman lapsensa synnytykseen
21.2.1902. Antin sisaruksista seuraava, Helena, otti muuttokirjan Helsinkiin
27.3.1900. ja sen jälkeen minulla ei ole hänestä tietoja. Perheen lapsista
neljäs, Jaakko (Jakob), solmi avioliiton 6.3.1903 Sortavalan Heikkurinsaaresta
kotoisin olleen Maria Ollintytär Luostarisen (14.7.1881-) kanssa.[4]
Jaakko menehtyi 52-vuotiaana kotonaan Sortavalan Karmalassa 12.4.1926. Vaimon
lisäksi suremaan jäi viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Antin
Maria-sisar vihittiin 4.1.1907 avioliittoon samasta kylästä kotoisin olleen
Juhana Antinpoika Haatasen (4.8.1882-) kanssa.[5]
Nuorin Antti Lajusen sisaruksista, vuonna 1884 syntynyt Riitta (Brita) ei Antin
tavoin myöskään solminut koskaan avioliittoa.
Antti Lajunen koki hengellisen heräämisen evankelisluterilaisen kirkon piirissä, ja
uskonnollinen aktivoituminen näkyy ahkerina ehtoollisella käynteinä vuosina
1898-1903, jonka jälkeen ne tyystin loppuvat. Hän siirtyi 1900-luvun alussa
baptistien joukkoon, ja ehtoollisella käyntien perusteella murros olisi
ajoitettavissa vuosiin 1903-1904. Antti Lajunen otti vastaan aikuiskasteen ja
esiintyi baptistien tilaisuuksissa hengellisenä puhujana. Sortavalan maaseurakunnan
rippikirjaan 1900-1909 on lyijykynällä tehty lisämerkintä baptisti. Luterilaisen
seurakunnan papisto yritti saada Antin luopumaan aktiivisesta toiminnasta siinä
kumminkaan onnistumatta. Antti Lajunen pysyi vielä evankelisluterilaisen
seurakunnan muodollisena jäsenenä vuoteen 1912 saakka.
Vuosina 1903-1912 Antti Lajunen kierteli kotiseudullaan Laatokan Karjalassa pitämässä
hengellisiä kokouksia muun muassa kansakoulunopettaja, evankelista Pekka Latun kanssa. Lattu
on kirjassaan
”Kalliisti ostettu vapaus" kuvannut Antti Lajusen toimintaa seuraavasti [hakasulkeissa
allekirjoittaneen lisäykset tekstin ymmärrettävyyden parantamiseksi]:
 |
| Antti Lajusen hautakivessa on lähes lukukelvottomaksi kulunut seuraava teksti: Marttyri, evankelista Antti Lajunen Syndynyt Suomessa v. 1877, kuoli toukok. 9 p. v. 1929 Portland Oregon U.S.A. Minä näin alttarin alla niiten sielut, jotka ovat tapetut Jumalan sanan tähden. Ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ilm. 6:9. kallis on hänen pyhäi[n]sä kuolema Herran edessä. Ps 116:15 |
”Elokuussa 1903 muutin Sortavalaan; siellä tutustuin veli Antti Lajuseen, joka oli herännyt, mutta pelkäsi lahkolaisuutta, kuten itse kertoi. Veli V. Malinin kokouksessa hän sanoi sitten käsittäneensä vapaan armon. Heti sen jälkeen kotitalossaan Raamattua lukiessaan oli hän ilostunut Room. 5: 1 johdosta sen verran, että [Antti Lajusen] isä sen huomasi ja alkoi varoittaa väärästä. Veipä hänet myöhemmin Ruskealan kirkkoherra Jalkasen luo ojennettavaksi. Mutta Antti Lajunen tahtoi seurata Raamatun oppia ja kastettiin pian sen jälkeen.
Sittemmin pidimme yhteisiä kokouksia veli Antti Lajusen kanssa maaseudulla, mutta [luterilaisen seurakunnan] kirkkoherra kuulutti kirkossa, ettei [meille] saa antaa kokoushuonetta. Niin muutamat isännät pelosta sulkivat ovensa, mutta toiset avasivat ja ottivat sanan ilolla vastaan. Kerrankin Karmalan kylässä Antti Lajunen oli pyytänyt tupaa kokousta varten, ja saikin, sekä pyysi sitten minua puhumaan. Kansaa oli saapunut runsaasti, mutta ennen kokouksen alkua tulee eräs kylän isäntä, kylänvanhin ja sunnuntaikoulun opettaja ja peljättivät uhkasakoilla talon omistajaa, vedoten kirkon kuulutukseen. Isäntä pyysi silloin meiltä anteeksi, että kokous nyt on jätettävä pitämättä. Kysyin silloin, pelkääkö isäntä, että opetamme väärää oppia. Hän vastasi, ettei hän tiedä, mikä on oikeata, mikä väärää, mutta sakkoa hän ei rupea maksamaan, kun kerran on kielletty.
Silloin sanoin, että kun kerran ei saa pitää kokousta,
niin ei sitten pidetä. Mutta Raamattuhan selittää, mikä on väärää oppia ja
kutka ovat vääriä profeettoja. Ettekö, isäntä ja kokoontunut kansa, tahtoisi
kuulla, niin luen vähän Raamatusta. Kaikki suostuivat siihen sanoen, että ei
siitä ainakaan sakkoa tule, jos Raamattua luetaan. Niin luin oikeista ja
vääristä profeetoista, ja kansa kuunteli ja ihmetteli. Talon isäntä murtui
kyyneleihin ja sanoi: 'Nyt minä tiedän, kutka ovat oikeita ja kutka vääriä.
Minä en pelkää enää uhkauksia; nämä miehet saa puhua minun talossani, ja joka
pelkää, niin menköön pois.'' Ne kolme edellä mainittua vastaan sanojaa lähti
ulos, yleisö jäi kuuntelemaan, ja me jatkoimme kokousta."[6]
Virallisesti ero luterilaisesta kirkosta toteutui 15. päivä toukokuuta 1912,
jolloin hän siirsi kirkonkirjansa Tampereen baptistiseurakuntaan, sillä
baptisteille ei Sortavalassa ei ollut omaa seurakuntaa.[7]
Samoihin aikoihin Lajunen tutustui helluntailiikkeeseen, jonka sanoma innosti
myös häntä. Seuraavassa osassa kerron Lajusen toiminnasta helluntailiikkeen evankelistana.
[1] Sortavalan maaseurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1864-1882 (I Ca:10), jakso 207, sivu 206: 1877 heinä - elokuu; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2152875 / Viitattu 31.7.2021
[2] https://hiski.genealogia.fi/hiski/16r86h
[3] https://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t7487360
[4] https://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t7489097
[5] Sortavalan maaseurakunnan arkisto - Vihittyjen luettelot 1903-1918 (I Eb:7), jakso 35, sivu 33: 1906 - 1907; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2156599 / Viitattu 31.7.2021
[6] Ristin Voitto 26/10.9.1939.
[7] Sortavalan maaseurakunnan arkisto - Seurakunnasta muuttaneiden luettelot 1892-1919 (I Bb:1), jakso 115, sivu 117: 1912 - 1913; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2152360 / Viitattu 31.7.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti