Jokaisella hautakivellä on tarinansa - Matti Kekkonen

 

Ilomantsilaislähtöisen Matti Kekkosen (1867-1907) hautakivi  Greenwoodin hautausmaalla Astoriassa Oregonissa. Kuva: Jan Anderson

Vaikka lähisukuani asuu nykyisin lähes kaikilla mantereilla, olen tähän asti luullut, ettei Amerikan-kuume juurikaan puraissut sukulaisiani. Oletin, että kiinnostus kohdistui pikemminkin Venäjän silloiseen pääkaupunkiin Pietariin ja sen tarjoamiin lukuisiin mahdollisuuksiin. Tästä minulle läheisin esimerkki oli isoisäni Antti Kinnunen, joka asui useita vuosia Pietarissa työskennellen siellä rautateillä. Hän palasi Venäjältä lokakuun vallankumouksen jälkeen ylittäen rajan salaa. Perimätieto kertoo hänen saapuneen takaisi kotimaahan kätkeytyneenä heinäkuormaan. Tarkka ajankohta ei ole tiedossa, mutta on tapahtunut viimeistään alkuvuonna 1919. Nimittäin toukokuussa (24.5) 1919 hänet vihittiin Liperissä avioliittoon Maria Hirvosen kanssa.

Vähitellen on minulle nyt kuitenkin selvinnyt, että myös sukulaisiani tempautui mukaan Amerikka-innostukseen. Muutamat heistä asettuivat loppuelämäkseen asumaan Astoriaan Oregonissa. Sain äskettäin Astoriasta kuvan suomalaistaustaisen Matti Kekkosen hautakivestä. Minulle Matti Kekkonen oli ollut aikaisemmin tuiki tuntematon ja niinpä selvitin hänen taustojaan, ja samalla kävi ilmi sukulaisuussuhde eli meillä on yhteiset esivanhemmat. Tässä koostetta siitä, mitä olen hänen elämästään saanut kasattua yhteen.

Matti Kekkonen syntyi 6.12.1867 Ilomantsissa Maukkulan kylässä (tilan numero 13, Polvivaara) Matti Kekkosen (s. 7.3.1821) ja Walborg Mähösen (s. 20.2.1840) perheeseen. Matilla oli neljä sisarusta ja neljä puolisisarusta.  Avioliiton hän solmi Anna Katariina Kortelaisen kanssa. Avioitumisen ajankohta ei ole tiedossani. Anna Katariina oli syntynyt 14.7.1867 ja kotoisin Maukkulan naapurikylästä Koverosta.

Jossakin vaiheessa Matti siirtyi armeijan palvelukseen ja hän palveli plutoonan aliupseerina 19:ssa reservikomppaniassa. Helmikuussa 1904 valtiovaraintoimituskunta myönsi palveluksesta eron saaneelle Matti Kekkoselle vuotuisen 110 markan suuruisen vuotuisen eläkkeen (nykyrahassa 505€).  Tässä vaiheessa Matti toimi Ilomantsin vaivaistalon johtajana. Hänet oli kuntakokous valinnut tehtävään 16.12.1901. Tähän saatiin vielä vahvistus Kuopion lääninhallitukselta, joka määräsi Kekkosen 6.6.1902 vaivaistalon johtajaksi yhden vuoden koeajalla.  Matti Kekkonen pyrki myös poliisin tehtäviin, sillä hän oli hakenut syyskuussa 1901 vanhemman poliisikonstaapeli virkaa Nurmeksen nimismiespiirissä, mutta ei tullut valituksi. Ilomantsin vaivaistalon johtajana hän toimi ilmeisesti aina syksyyn 1906 saakka. Myös kunnallisia luottamustehtäviä Kekkosella oli. Hän oli kunnallistilien tarkastaja sekä ennen valintaansa vaivaistalon johtajaksi hän toimi vaivaishoidon tarkastusmiehenä.

Vuosina 1901 – 1906 Matti Kekkonen oli innokkaasti mukana monenlaisessa vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa Ilomantsissa. Hän toi esille yhteiskunnallisen aktiivisuutensa panoksellaan Ilomantsin nuorisoseuran sihteerinä ja esimiehenä, vapaapalokunnan päällikkönä ja sen sammutusosaston johtajana sekä maalaisseuran tilintarkastajana. Kun koko Venäjän keisarikunta ja sen ohella Suomi ajautui vuonna 1905 levottomuuksiin ja lopulta koko maan kattavaan suurlakkoon, oli Matti Kekkonen aktiivisena järjestämässä kotipaikkakunnallaan kansalaiskokouksia vuoden lopulla marras-joulukuussa. Hän näyttää olleen poliitiselta näkemykseltään tiukka perustuslaillinen. Kekkonen oli sihteerinä kansalaiskokouksissa, jotka pidettiin 12.11.,15.11, 29.11 ja 13.12.1905. Niissä vaadittiin muiden muassa sortotoimenpiteisiin osallistuneiden virkamiesten erottamista, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja yksikamarista kansanedustuslaitosta. Kokouksessa haukuttiin myöntyväisyyslinjalla olleiden paikallisten Karjalatar- ja Pohjois-Karjala-nimisten sanomalehtien linjauksia sortovuosina ja vaadittiin ilomantsilaisilta kyseisten lehtien tilausten boikotointia. Samalla toivottiin, että paikkakuntalaiset siirtyisivät perustuslaillisen Laatokka-lehden tilaajiksi. Kokous valtuutti sihteerinsä Matti Kekkosen laatimaan asiasta ponnen ja lähettämään sen Karjalatar-lehden toimitukseen. Karjalatar julkaisi lähetetyn ponnen kommentoiden sitä näin: ”Tämä asiakirja hakee röyhkeydessä, ilkeämielisyydessä ja typeryydessä vertaistansa”. Lehti kiisti olleensa sortovuosian sortotoimenpiteiden kannattaja.

Syksyllä 1906 Matti ja Anna Kekkonen anoivat yllättäen passia Amerikkaan muuttoa varten. Viideksi vuodeksi anottu passi on päivätty 28.9.1906. Matin elämänvaiheita selvittäessäni ihmettelin, miksi henkilö, joka eli suhteellisen turvatussa taloudellisessa asemassa (sotilaseläke + vaivaistalon johtajan palkka) oleva henkilö halusi muuttaa Amerikkaan? Lisäksi hän oli ilmeisen arvostettu ja monessa kansalaistoiminnassa mukana oleva henkilö. Huomaamatta poismuutto ei tapahtunut, sillä sekä nuorisoseura että vapaapalokunta järjestivät hänelle näyttävät läksiäisjuhlat 21.10.1906, jossa ilmeisen sanavalmis huomion keskipiste vastasi tervehdyksen esittäjille omalla runollaan toivoen mukana olleen soittokunnan soiton kaikuva ”soreasti aina Amerikkaan asti”.  

Kekkosten matka alkoi Hangosta Poseidon-nimisellä aluksella 21.11. Vielä 15.11. Kekkoset olivat osallistuneet Anna Kekkosen kotikylällä Koverossa paikallisen ”napamiehen” 70-vuotisjuhliin, joissa Matti Kekkonen oli lausunut itse kirjottamansa runon päivänsankarin kunniaksi. Englannista matka jatkui Atlantin yli Hellig Olav-nimisellä aluksella 29.11. Matkan kokonaishinta oli 566 markkaa. Muuttaessaan Amerikkaan Matti ja Anna Kekkonen ilmoittivat päämääräkseen Bisbeen pölyisen kaivoskaupungin autiomaan keskellä Arizonassa. Kaupungin kaivoksissa työskenteli myös suomalaisia siirtolaisia. Olisiko joku heistä ollut joko Matti tai Anna Kekkosen sukulainen ja se selittäisi määränpään? Muuten Bisbeen valinta tuntuu erikoiselta. Matka Atlantin yli ja Arizonan Bisbeen olisi kestänyt lähes kaksi viikkoa. Se, että päätyivätkö he koskaan Bisbeen kaupunkiin, on minulle epäselvää. Nimittäin seuravan kerran heidän jäljilleen pääsee lehtiuutisen kautta, mutta ei suinkaan Arizonassa vaan Oregonin osavaltiossa Tyynen meren rannalla. The Oregon Daily Journal-lehdessä oli 19.11.1907 uutinen, jossa kerrotaan Astoriassa asuvan Matti Kekkosen katoamisesta. Hänen vaimonsa tarjoaa 25 dollarin palkkiota aviomiehen löytymisestä. Uutisessa epäillään Clatsop Mills-tehtaalla työskennelleen Kekkosen hukkuneen.  Totuus selviää kuukautta myöhemmin, kun joulukuusia etsimään lähteneet pojat löytävät itsemurhan tehneen Kekkosen ruumiin.

Mikä sai vielä vuotta aikaisemmin runsaasti aktiivisuutta, tarmoa ja rohkeutta pursunneen miehen näin lopulliseen päätökseen?  Lieneekö Amerikkaan muutto osoittautunut suureksi erehdykseksi?  Matti Kekkonen laskettiin uuden kotimaansa multiin jouluaattona 1907. Hänen yksin jäänyt vaimonsa avioitui yhdeksän kuukautta myöhemmin (1.9.1908) Astoriassa suomalaisen Matti Kemppaisen (1865 – 1946) kanssa. Annan ammatiksi on Yhdysvaltain väestölaskennassa kirjattu kätilö, joten hän ilmeisesti harjoitti Amerikassa sitä ammattia. Oliko hän mahdollisesti kätilö jo Suomessa? Anna jäi loppuiäkseen asumaan Astorian kaupunkiin Oregonissa, jossa hän kuoli 3.12.1934.

Sukuhistoriaa 3, osa 3

Tiedot Anna Surakan ja John Alfred Hurun avioliiton solmimisesta. Vihkimisen suoritti 6.10.1917 pastori A. L. Heideman, todistajian olivat (pastori) Paul Heideman ja Jemina Korpi. Aviolitto oli Annan ensimmäinen ja John Alfredin toinen.

 
Anna Surakan ja John Alfred Hurun vihki avioliittoon (6.10.1917) Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman. Kirkkokunnan vaihtuminen ortodoksisesta luterilaiseen lienee tapahtunut joko Annan asuessa Torontossa tai hänen avioitumisensa aikoihin. John Alfred Huru oli syntynyt 27.2.1892 Vesisaaressa Norjassa. Hänen vanhempansa olivat suomalaistaustaiset Henrik Huru ja Brita Halonen. Kotikielenä oli oletettavasti suomi, mutta paikallinen norjankielinen koululaitos piti huolen siitä, että hän oli myös norjankielen taitoinen. Niinpä hän ilmoittaa Yhdysvaltain väestölaskennoissa olevansa norjankielinen. Johan Alfred työskenteli Calumet & Hecla kaivosyhtiöllä kirvesmiehenä, joidenkin asiakirjojen mukaan myös mainarina. Vuonna 1918 perhe asui osoitteessa 118 1st Street, Centennial Heights, Calumet (Nykyisen katunäkymän tienoosta löydät täältä).

John Alfred Huru (1892-1941). Kuva on yksityiskohta
suuresta ryhmäkuvasta ja siksi epätarkka.

Johan Alfredin avioliitto Anna Surakan kanssa oli hänen toinen avioitumisensa. Nimittäin 1.9.1915 vihittiin Calumetissa Alfred Huru-niminen henkilö avioliittoon Eva H. Mansikan kanssa. Asiakirjoista ilmenee, että Alfred oli syntynyt vuonna 1892 Norjassa ja hänen vanhempansa olivat täsmälleen samat kuin John Alfredin eli Henrik Huru ja Briita Halonen. Oletankin molemmissa tapauksissa olevan saman henkilön, sillä asiakirjat kertovat, että avioliitto Anna Surakan kanssa oli Johnille toinen. En ole vielä löytänyt vastausta siihen, päättyikö avioliitto eroon vai kuolemaan. Avioliitosta syntyi ilmeisesti kuitenkin lapsi. Löysin viitteen lapsen olemassaolosta kutsunta-asiakirjoista. Nimittäin huhtikuussa 1917 Yhdysvallat liittyi mukaan 1. maailmansotaan ja maa aloitti yleiset kutsunnat. Kesäkuussa 1917 myös John Alfred joutui kutsuntoihin siitä huolimatta, että hän ei tässä vaiheessa ollut maan kansalainen. Häntä ei kuitenkaan kutsuttu asepalvelukseen, mutta kutsunta-asiakirjan mukaan hänellä oli tuolloin huollettavanaan yksi lapsi.

Anna Surakka Hurun muistokirjoituksen mukaan perhe asui jonkin aikaa Calumetissa, kunnes muutti länsirannikolle Pohjois-Kaliforniaan Fort Braggiin, toiseen suomalaissiirtolaisten suosikkikohteeseen. Perhe asui Fort Braggissa parisen vuotta, mutta siirtyi vuonna 1919 kolmanteen suomalaissiirtolaisten pesäpaikkaan Oregoniin Astorian kaupunkiin. Tästä Columbia-joen suulla sijaitsevasta lohenkalastuksella eläneestä kaupungista tuli Anna ja John Alfred Hurun lopullinen kotipaikka. Vuoden 1920 väestölaskennan mukaan perhe asui silloin osoittessa 1247 Franklin Avenue. Siihen, millaiselta tuossa ympäristössä näyttää nykyisin, pääsee kurkkaamaan tämä linkin kautta. Osa alueen taloista näyttäisi olleen pystyssä jo 1920-luvun alussa. Perheen vaiheista Columbia-joen suulla kerron seuraavassa postauksessani.

Each tombstone has its own story - Vilhelm Broända

William Broenda's gravestone at Greenwood cemetery in Astoria, Oregon. Picture: Jan Anderson

One of my hobbies when visiting another locality is walking in the local cemetery if there’s even a little time left. In addition to looking for relatives and characters, I am looking to find both aesthetic beauty and peace of mind. Cemeteries are soothing and stopping oases in the middle of a noisy, dusty and restless city. Tombstones and the names written and carved on them tell about the history of the region, the power structures of the past, the linguistic and religious division, and the spectrum of surnames of the region. Every person listed on the tombstone has their own life story, sometimes very colorful.

A few days ago, I received a photo of a tombstone off the west coast of the United States in Astoria. Astoria is a city at the mouth of the Columbia River in Oregon. This city, which lived on salmon fishing, became one of the significant destinations and bases of Finnish immigrants from the 1880s onwards. The tombstone tells of the deceased being born in my hometown of Lappeenranta. The image of that tombstone erected 113 years ago on my screen invited, even outright demanded, to tell the story of the deceased buried in the caches of the archives. 

 ------

Picture: Jan Anderson

Vilhelm Broända was born in Lappeenranta, southeastern Finland, in 1853. Although his date of birth is marked on March 26, 1853 in church records, there is no complete certainty about the date of birth. Namely, his name cannot be found in the list of those born and baptized in Lappeenranta from 1852-1853. Vilhelmi's parents were Erik Broända (laborer, born 28.10.1826) and Anna Helena Kemppi (2.1.1814 - 27.3.1871). Anna Helena and Erik were married on April 12, 1852 and the wife was thus 12 years older than her husband. The marriage was Anna Helena's second. Her first husband Anders Kemppi had died at the age of 49 on May 10, 1850 from diphtheria. Would the absence of Vilhelm's name from the list of births and baptisms be explained by the fact that the parents were in another place at the time of the child's birth and baptism was performed there? 

Vilhelm lived in Lappeenranta until 1875. On May 2, 1875, he applied to the priest of the Lutheran congregation for a certificate of migration with the intention of moving to St. Petersburg, the then capital of Russia. At that time, there was a practice in Finland according to which every migrant had to apply to the authorities of his or her home area for a certificate of migration, which recorded the most important personal information such as date of birth and marital status, literacy and possible vaccination. This paper was then presented to the authority both on the way to the new locality and at check-in to the authorities of the new home area. If the traveler could not find a certificate of migration, he/she could be arrested for detachment and patched up in his former home area once it had been found out. 

The exact date of Vilhelmi's move to St. Petersburg is not known, but he registered as a member of the Finnish Lutheran congregation there on November 13, 1876 and at the same time presented his certificate of migration he had brought from Lappeenranta. Enrollment as a permanent resident of St. Petersburg was accelerated by a planned marriage. Vilhelm had apparently met a young lady, Maria Mathilda Eskola, in St. Petersburg. Maria had moved to the city at the beginning of August 1875 at the latest. Maria, born on September 30, 1852 in Oulainen, Ostrobotnia, had taken her certificate of migration from Vihanti, where she lived at the time, to Vyborg in southeastern Finland on September 21 1872. The certificate paper of migration contains entries about the stay in the Kivennapa on Karelian isthmus (October 12, 1873) and in Siestarjoki in Ingria (February 19, 1874). The wedding of Mary and Wilhelm was celebrated in St. Petersburg on December 26, 1876. 

The newly married couple stayed in St. Petersburg for about fourteen years. Vilhelm's profession is listed in the church book (in German) Arbeiter, but there is no mention of Mary's possible professions or work. Apparently the marriage was childless. In the 1890s, American fever had also taken over many Finns in St. Petersburg. It also grabbed Broända’s couple. They applied for a certificate of migration on February 8, 1891 and their destination was the United States. At the same time, it was the last mention of them in the documents of the Finnish Lutheran Church in St. Petersburg. Vilhelm Broända, who then turned into William Broenda, pops up on the west coast of the United States in the city of Astoria in the summer of 1899. In a local newspaper, he advertises his Russian baths, or maybe we should say in Finnish, his sauna.  

More than eight years later, William's life ends in the city of Astoria at a fairly young age, as he was only 54 years old when he died on November 21, 1907. William is buried there in Greenwood Cemetery. Instead, his wife Maria lived for a long time and married Anton Johnson (1853 - 1935). Maria's life ended in Astoria at the age of 84 on September 13, 1937.

Jokaisella hautakivellä on tarinansa - Vilhelm Broända

Vilhelm/William Broändan/Broendan hautakivi Greenwoodin hautausmaalla Astoriassa. Kuva: Jan Anderson

Yksi mieliharrastuksistani vieraillessani toisella paikkakunnalla on kävely paikallisella hautausmaalla, jos vähänkin jää aikaa yli. Sukulaisten ja merkkihenkilöiden etsimisen ohella etsin löydän sieltä sekä esteettistä kauneutta että mielenrauhaa. Hautausmaat ovat rauhoittavia ja pysähdyttäviä keitaita meluisen, pölyisen ja rauhattoman kaupunginkin keskellä. Hautamuistomerkit ja niihin kirjoitetut ja hakatut nimet kertovat seudun historiasta, menneiden aikojen valtarakenteista, kielellisestä ja uskonnollisesta jakautumasta sekä seudun sukunimien kirjosta. Jokaisella hautakiveen kirjatulla henkilöllä on on oma elämäntarinansa, joskus hyvinkin värikäs.

Sain joitakin päiviä sitten valokuvan hautakivestä Yhdysvaltain länsirannikolta Astoriasta. Astoria on Columbia-joen suulla oleva kaupunki Oregonissa. Tästä lohenkalastuksesta eläneestä kaupungista  muodostui yksi suomalaisten siirtolaisten merkittävistä päämääristä ja tukikohdista 1880-luvulta alkaen. Hautakivessä kerrotaan vainajan syntyneen kotikaupungissani Lappeenrannassa. Tuon 113 vuotta sitten pystytetyn hautakiven kuva näytölläni kutsui, jopa suorastaan vaati, kertomaan arkistojen kätköihin hautautuneen vainajan tarinan.

------

Kuva: Jan Anderson

Vilhelm Broända syntyi Kaakkois-Suomessa Lappeenrannassa vuonna 1853. Vaikka kirkonkirjoissa hänen synnyinpäiväkseen on merkitty 26.3.1853, täyttä varmuutta synnyinajankohdasta ei ole. Nimittäin hänen nimeään ei kuitenkaan löydy Lappeenrannan syntyneiden ja kastettujen luettelosta vuosilta 1852-1853. Vilhelmin vanhemmat olivat työmies Erik Broända (syntynyt 28.10.1826) ja Anna Helena Kemppi (2.1.1814 - 27.3.1871). Anna Helena ja Erik vihittiin avioliittoon 12.4.1852 ja oli siis 12 vuotta vanhempi kuin aviomiehensä. Avioliitto oli Anna Helenan toinen. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Anders kemppi oli kuollut 49-vuotiaana 10.5.1850 kuristustautiin. Olisiko Vilhelmin nimen puuttumiselle syntyneiden ja kastettujen luettelosta selitys siinä, että vanhemmat oleskelivat lapsen syntymän aikoihin jollakin toisella paikkakunnalla ja kaste suoritettiin siellä?

Vilhelm asui Lappeenrannassa vuoteen 1875 saakka. Toukokuun 2. päivänä 1875 hän haki luterilaisen seurakunnan papilta muuttokirjaa aikomuksenaan muuttaa Venäjän silloiseen pääkaupunkiin Pietariin. Tuohon aikaan Suomessa oli käytäntö, jonka mukaan jokaisen muuttajan tuli hakea kotiseutunsa viranomaisilta muuttokirja, johon merkittiin tärkeimmät henkilötiedot kuten syntymäaika ja aviosääty, luku- ja kirjoitustaito sekä mahdollinen rokotus. Tämä paperi sitten esitettiin viranomaiselle sekä matkalla uudelle paikkakunnalle että kirjautuessa uuden kotiseudun viranomaisille. Mikäli matkalaiselta ei muuttokirjaa löytynyt, hänet voitiin pidättää irtolaisuudesta ja passittaa entiselle kotiseudulleen, kun se oli saatu selville.

Tarkka ajankohta Vilhelmin muutolle Pietariin ei ole tiedossa, mutta hän kirjautui siellä suomalaisen luterilaisen seurakunnan jäseneksi 13.11.1876 ja esitti samalla Lappeenrannasta mukanaan tuomansa muuttokirjan. Kirjautumista Pietarin vakituiseksi asukkaaksi vauhditti suunnitteilla oleva avioliitto. Vilhelm oli tutustunut ilmeisesti Pietarissa Maria Mathilda Eskolaan, joka oli muuttanut kaupunkiin viimeistään elokuun alussa 1875. Oulaisissa Pohjanmaalla 30.9. 1852 syntynyt Maria oli ottanut Vihannista, jossa hän silloin asui, muuttokirjan kaakkoiseen Suomeen Viipuriin 21.9.1872. Muuttokirjassa on merkintöjä oleskelusta Kivennavalla Karjalan kannaksella (12.10.1873) ja Siestarjoella Inkerissa (19.2.1874). Marian ja Vilhelmin häitä vietettiin Pietarissa 26.12.1876.

Vastavihitty aviopari jäi asumaan Pietariin noin neljäksitoista vuodeksi.  Vilhelmin ammatiksi on merkitty saksankielisessä kirkonkirjassa ”Arbeiter”, mutta Marian mahdollisesta ammateista tai työstä ei ole mainintoja. Ilmeisesti avioliitto oli lapseton. Amerikankuume oli 1890-luvulla vallannut myös monen Pietarin suomalaisen. Se tarttui myös Broändan aviopariin. He hakivat muuttokirjaa 8.2.1891 päämääränään Yhdysvallat. Se oli samalla viimeinen merkintä heistä Pietarin suomalaisen luterilaisen seurakunnan asiakirjoissa. Tämän jälkeen William Broendaksi muuttunut Vilhelm Broända pulpahtaa esille Yhdysvaltain länsirannikolla Astorian kaupungissa kesällä 1899. Paikallisessa sanomalehdessä hän mainostaa venäläisiä kylpyjä eli suomalaisittain saunaansa.

Runsas kahdeksan vuotta myöhemmin Williamin elämäntaival päättyy Astorian kaupungissa melko nuorena, sillä hän oli kuollessaan 21.11.1907 vain 54-vuotias. William on haudattu siellä Greenwoodin hautausmaalle. Sen sijaan hänen vaimonsa Maria eli vielä pitkään ja solmi toisen avioliiton Anton Johnsonin (1853 - 1935) kanssa. Maria elämäntaival päättyi Astoriassa 84-vuotiaana 13.9.1937.

Williamin hautakivessä on muistolause:
Ystäväni armaani
otettu on rinnaltani
Herra meidät yhdisti
hänpä myöskin eroitti
kiitetty nimens olkoon !

Sukuhistoriaa 3, osa 2

 

Taipaleen vanha ortodoksinen kirkko

Annan elämä jatkui kotiseudulla Taipaleen kylässä ilmeisesti noin vuoteen 1910 saakka. Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pääkirjassa (1895-1915) on merkintä hänen muutostaan Joensuun ortodoksisen seurakunnan jäseneksi 31.12 (muuttokirjan numero 92), mutta merkinnästä puuttuu vuosiluku. Hänen sisarensa Marian kohdalla on samanlainen merkintä Joensuuhun muutosta 8.2.1911 (muuttokirjan numero 111). Muuttokirjojen numeroinnista olen päätellyt, että Anna muuttovuosi voisi olla 1910.

Mutta täyttä varmuutta muuton ajankohdasta ei voi antaa, sillä varmuuttani jäytää tieto, että Anna Surakka-niminen henkilö matkusti 26.5.1909 Hangosta Titania-laivalla Englantiin päämääränään Amerikka. Hänen matkansa jatkui Englannista 4.6. ja sen päätepisteenä oli Kanadan Ontariossa Toronton kaupunki. Siirtolaisinstituutin passiluettelot eivät kuitenkaan anna haulla yhtään Anna Surakkaa, joka olisi hakenut passia ennen vuotta 1911. Ensimmäinen Surakan Annalle myönnetty ja Siirtolaisinstituutin arkistoista löytyvä passi on myönnetty Amerikkaan muutto varten 20.5.1911 ja kyseessä oli nimenomaan tarinamme Anna. Pari kuukautta myöhemmin myönnettiin passi eräälle toiselle Anna Surakalle, mutta hän ei ole Taipaleen tilalla no 28 lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Annamme, vaan pari vuotta vanhempi Polvijärvellä asunut kaimansa. Passissa Annan kotipaikka on Joensuun kaupunki ja passi myönnettiin viideksi vuodeksi.

Matka Atlantin yli, joka muuten maksoi 261 markkaa (= 1025€) alkoi Helsingistä Titania-aluksella 27.9.1911 ja jatkui Englannista 6.10. Empress of Ireland-aluksella. Alus saapui Quebeckin satamaan lokakuun 14. päivä ja Anna jatkoi matkaansa päämääräänsä Toronton kaupunkiin. Tämän jälkeen Anna vaiheet katoavat useaksi vuodeksi. Seuraavan kerran pääsen hänen jäljilleen sisarensa Marian maahanmuuttoselvityksen perusteella. Kun Maria Surakka saapuu maaliskuun 7. päivä 1916 Porth Huronissa Michiganissa Yhdysvaltoihin, hän ilmoittaa päämääräkseen sisarensa Anna Surakan asunnon. Annan osoitteeksi hän kirjoittaa maahantulokaavakkeeseen Box 21, Demmon, Houghton, Michigan. Maria oli tätä aikaisemmin asunut jo useamman vuoden Kanadan Torontossa. Milloin Anna oli siirtynyt Kanadasta Yhdysvaltoihin, on minulle vielä tässä vaiheessa mysteeri.

Seuraavan kerran Annan liikkeistä jää merkintä rekistereihin 19.7.1917 Kanadan rajan ylittämisestä Sault St. Mariessa. Tuliko hän Kanadan puolelta vai menikö hän sinne? Seuraava merkintä Kanadan ja USA:n rajan ylittämisestä on 24.2.1918 Vermontin St Albansissa. Viimeiseksi asuinpaikakseen hän merkitsee maahanmuuttokaavakkeeseen Toronton. Päämääränä oli Calumetin kaupunki Michiganissa, jossa hänen vasta avioitunut Maria -sisarensa nyt asui ja jonka osoitteen hän ilmoittaa kaavakkeeseen. Annalla oli mukanaan 100 dollarin käteisvarat. Erikoiseksi päämäärän tekee se, että Anna oli avioitunut Calumetissa 6.10.1917 eli siis runsas neljä kuukautta aikaisemmin John Alfred Hurun kanssa…

Jatkuu