Jokaisella hautakivellä on tarinansa - Matti Kekkonen

 

Ilomantsilaislähtöisen Matti Kekkosen (1867-1907) hautakivi  Greenwoodin hautausmaalla Astoriassa Oregonissa. Kuva: Jan Anderson

Vaikka lähisukuani asuu nykyisin lähes kaikilla mantereilla, olen tähän asti luullut, ettei Amerikan-kuume juurikaan puraissut sukulaisiani. Oletin, että kiinnostus kohdistui pikemminkin Venäjän silloiseen pääkaupunkiin Pietariin ja sen tarjoamiin lukuisiin mahdollisuuksiin. Tästä minulle läheisin esimerkki oli isoisäni Antti Kinnunen, joka asui useita vuosia Pietarissa työskennellen siellä rautateillä. Hän palasi Venäjältä lokakuun vallankumouksen jälkeen ylittäen rajan salaa. Perimätieto kertoo hänen saapuneen takaisi kotimaahan kätkeytyneenä heinäkuormaan. Tarkka ajankohta ei ole tiedossa, mutta on tapahtunut viimeistään alkuvuonna 1919. Nimittäin toukokuussa (24.5) 1919 hänet vihittiin Liperissä avioliittoon Maria Hirvosen kanssa.

Vähitellen on minulle nyt kuitenkin selvinnyt, että myös sukulaisiani tempautui mukaan Amerikka-innostukseen. Muutamat heistä asettuivat loppuelämäkseen asumaan Astoriaan Oregonissa. Sain äskettäin Astoriasta kuvan suomalaistaustaisen Matti Kekkosen hautakivestä. Minulle Matti Kekkonen oli ollut aikaisemmin tuiki tuntematon ja niinpä selvitin hänen taustojaan, ja samalla kävi ilmi sukulaisuussuhde eli meillä on yhteiset esivanhemmat. Tässä koostetta siitä, mitä olen hänen elämästään saanut kasattua yhteen.

Matti Kekkonen syntyi 6.12.1867 Ilomantsissa Maukkulan kylässä (tilan numero 13, Polvivaara) Matti Kekkosen (s. 7.3.1821) ja Walborg Mähösen (s. 20.2.1840) perheeseen. Matilla oli neljä sisarusta ja neljä puolisisarusta.  Avioliiton hän solmi Anna Katariina Kortelaisen kanssa. Avioitumisen ajankohta ei ole tiedossani. Anna Katariina oli syntynyt 14.7.1867 ja kotoisin Maukkulan naapurikylästä Koverosta.

Jossakin vaiheessa Matti siirtyi armeijan palvelukseen ja hän palveli plutoonan aliupseerina 19:ssa reservikomppaniassa. Helmikuussa 1904 valtiovaraintoimituskunta myönsi palveluksesta eron saaneelle Matti Kekkoselle vuotuisen 110 markan suuruisen vuotuisen eläkkeen (nykyrahassa 505€).  Tässä vaiheessa Matti toimi Ilomantsin vaivaistalon johtajana. Hänet oli kuntakokous valinnut tehtävään 16.12.1901. Tähän saatiin vielä vahvistus Kuopion lääninhallitukselta, joka määräsi Kekkosen 6.6.1902 vaivaistalon johtajaksi yhden vuoden koeajalla.  Matti Kekkonen pyrki myös poliisin tehtäviin, sillä hän oli hakenut syyskuussa 1901 vanhemman poliisikonstaapeli virkaa Nurmeksen nimismiespiirissä, mutta ei tullut valituksi. Ilomantsin vaivaistalon johtajana hän toimi ilmeisesti aina syksyyn 1906 saakka. Myös kunnallisia luottamustehtäviä Kekkosella oli. Hän oli kunnallistilien tarkastaja sekä ennen valintaansa vaivaistalon johtajaksi hän toimi vaivaishoidon tarkastusmiehenä.

Vuosina 1901 – 1906 Matti Kekkonen oli innokkaasti mukana monenlaisessa vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa Ilomantsissa. Hän toi esille yhteiskunnallisen aktiivisuutensa panoksellaan Ilomantsin nuorisoseuran sihteerinä ja esimiehenä, vapaapalokunnan päällikkönä ja sen sammutusosaston johtajana sekä maalaisseuran tilintarkastajana. Kun koko Venäjän keisarikunta ja sen ohella Suomi ajautui vuonna 1905 levottomuuksiin ja lopulta koko maan kattavaan suurlakkoon, oli Matti Kekkonen aktiivisena järjestämässä kotipaikkakunnallaan kansalaiskokouksia vuoden lopulla marras-joulukuussa. Hän näyttää olleen poliitiselta näkemykseltään tiukka perustuslaillinen. Kekkonen oli sihteerinä kansalaiskokouksissa, jotka pidettiin 12.11.,15.11, 29.11 ja 13.12.1905. Niissä vaadittiin muiden muassa sortotoimenpiteisiin osallistuneiden virkamiesten erottamista, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja yksikamarista kansanedustuslaitosta. Kokouksessa haukuttiin myöntyväisyyslinjalla olleiden paikallisten Karjalatar- ja Pohjois-Karjala-nimisten sanomalehtien linjauksia sortovuosina ja vaadittiin ilomantsilaisilta kyseisten lehtien tilausten boikotointia. Samalla toivottiin, että paikkakuntalaiset siirtyisivät perustuslaillisen Laatokka-lehden tilaajiksi. Kokous valtuutti sihteerinsä Matti Kekkosen laatimaan asiasta ponnen ja lähettämään sen Karjalatar-lehden toimitukseen. Karjalatar julkaisi lähetetyn ponnen kommentoiden sitä näin: ”Tämä asiakirja hakee röyhkeydessä, ilkeämielisyydessä ja typeryydessä vertaistansa”. Lehti kiisti olleensa sortovuosian sortotoimenpiteiden kannattaja.

Syksyllä 1906 Matti ja Anna Kekkonen anoivat yllättäen passia Amerikkaan muuttoa varten. Viideksi vuodeksi anottu passi on päivätty 28.9.1906. Matin elämänvaiheita selvittäessäni ihmettelin, miksi henkilö, joka eli suhteellisen turvatussa taloudellisessa asemassa (sotilaseläke + vaivaistalon johtajan palkka) oleva henkilö halusi muuttaa Amerikkaan? Lisäksi hän oli ilmeisen arvostettu ja monessa kansalaistoiminnassa mukana oleva henkilö. Huomaamatta poismuutto ei tapahtunut, sillä sekä nuorisoseura että vapaapalokunta järjestivät hänelle näyttävät läksiäisjuhlat 21.10.1906, jossa ilmeisen sanavalmis huomion keskipiste vastasi tervehdyksen esittäjille omalla runollaan toivoen mukana olleen soittokunnan soiton kaikuva ”soreasti aina Amerikkaan asti”.  

Kekkosten matka alkoi Hangosta Poseidon-nimisellä aluksella 21.11. Vielä 15.11. Kekkoset olivat osallistuneet Anna Kekkosen kotikylällä Koverossa paikallisen ”napamiehen” 70-vuotisjuhliin, joissa Matti Kekkonen oli lausunut itse kirjottamansa runon päivänsankarin kunniaksi. Englannista matka jatkui Atlantin yli Hellig Olav-nimisellä aluksella 29.11. Matkan kokonaishinta oli 566 markkaa. Muuttaessaan Amerikkaan Matti ja Anna Kekkonen ilmoittivat päämääräkseen Bisbeen pölyisen kaivoskaupungin autiomaan keskellä Arizonassa. Kaupungin kaivoksissa työskenteli myös suomalaisia siirtolaisia. Olisiko joku heistä ollut joko Matti tai Anna Kekkosen sukulainen ja se selittäisi määränpään? Muuten Bisbeen valinta tuntuu erikoiselta. Matka Atlantin yli ja Arizonan Bisbeen olisi kestänyt lähes kaksi viikkoa. Se, että päätyivätkö he koskaan Bisbeen kaupunkiin, on minulle epäselvää. Nimittäin seuravan kerran heidän jäljilleen pääsee lehtiuutisen kautta, mutta ei suinkaan Arizonassa vaan Oregonin osavaltiossa Tyynen meren rannalla. The Oregon Daily Journal-lehdessä oli 19.11.1907 uutinen, jossa kerrotaan Astoriassa asuvan Matti Kekkosen katoamisesta. Hänen vaimonsa tarjoaa 25 dollarin palkkiota aviomiehen löytymisestä. Uutisessa epäillään Clatsop Mills-tehtaalla työskennelleen Kekkosen hukkuneen.  Totuus selviää kuukautta myöhemmin, kun joulukuusia etsimään lähteneet pojat löytävät itsemurhan tehneen Kekkosen ruumiin.

Mikä sai vielä vuotta aikaisemmin runsaasti aktiivisuutta, tarmoa ja rohkeutta pursunneen miehen näin lopulliseen päätökseen?  Lieneekö Amerikkaan muutto osoittautunut suureksi erehdykseksi?  Matti Kekkonen laskettiin uuden kotimaansa multiin jouluaattona 1907. Hänen yksin jäänyt vaimonsa avioitui yhdeksän kuukautta myöhemmin (1.9.1908) Astoriassa suomalaisen Matti Kemppaisen (1865 – 1946) kanssa. Annan ammatiksi on Yhdysvaltain väestölaskennassa kirjattu kätilö, joten hän ilmeisesti harjoitti Amerikassa sitä ammattia. Oliko hän mahdollisesti kätilö jo Suomessa? Anna jäi loppuiäkseen asumaan Astorian kaupunkiin Oregonissa, jossa hän kuoli 3.12.1934.