 |
| Pälkjärven taistelun muistomerkin paljastustilaisuus 12.8.1928. Kuvalähde: Pälkjärven pitäjäseura |
Isoisäni isoisä Pauli Paulinpoika Kinnunen eli pitkän elämän (1810-1895). Hän oli avioliitossa kaikkiaan neljä kertaa. Hänen toinen vaimonsa oli Anna Juhontytär Lappalainen (1821- 1851). Anna oli syntyisin Liperin Mattisenlahden talosta no 2. Kyseinen talo sijaitsi Joensuuhun, Liperiin, Taipaleeseen (Viinijärvelle) ja Lehmonahoon (Kontiolahdelle) johtavien teiden risteyksessä ja siinä oli keskikievari.
Annan isoisällä Pentti (Bengt) Lappalaisella (1769 – 1808) oli merkittävä asema kotipitäjässään
1800-luvun alussa. Kun Ruotsin ja Venäjän välille puhkesi ns. Suomen sota,
nousivat pohjoiskarjalaiset miehet puolustamaan kotiseutuaan. Varsinkin Liperin
ja Tohmajärven miehet lähtivät mukaan. Liperiläisten talopoikaisjoukkojen johtajana
toimi yhden kirjalähteen mukaan mattisenlahtelainen Juho Lappalainen. Oletan
kuitenkin muiden lähteiden perusteella, että hän olisi kuitenkin ollut edellä
mainittu Annan isoisä Pentti Lappalainen. Pielisjärveläisillä oli johtajana legendaarinen
Olli Tiainen. Kun venäläiset joukot
etenivät rajan yli Pohjois-Karjalaan tavoitteenaan Kuopio, hävitti Lappalainen
miehineen Pielisjoen yli rakennetun lauttasillan katkaisten etenemisen
Joensuusta eteenpäin. Venäläiset joukot pysähtyivät Pielisjoen rannalle. Savon
jääkärirykmentin komentaja, eversti Johan August Sandels lähetti talonpoikien
avuksi majuri Carl Wilhelm Malmin mukanaan 20 miestä ja kaksi tykkiä.
Majuri Malm saapui joukkoineen Mattisenlahteen ja ryhtyi valmistelemaan
venäläisten karkottamista. Samaan aikaan Pielisjärveltä Olli Tiaisen johdolla
saapuneet talonpoikaisjoukot hyökkäsivät 31.7.1808 Kontiolahden Mönnin kylään
asettuneiden joukkojen kimppuun paikallisten kyläläisten avustamana. Venäläiset
joukot perääntyivät tämän jälkeen nopeasti Pälkjärvelle.
 |
| Vuonna 1994 uudelleen pystytetty Pälkjärven taistelun muistomerkki nykysasussaan. |
Talonpoikaisjoukot yhdessä ruotsalaisjoukkojen kanssa kävivät Pälkjärvelle vetäytyneiden venäläisjoukkojen kimppuun 9.8.1808. Taistelussa majuri Malmin johtamat joukot löivät kenraali Aleksejevin 1300-miehisen venäläisosaston Pälkjärven kaakkoispäässä. Suomalais-ruotsalaisessa taisteluosastossa oli 400 vapaaehtoista talonpoikaa ja 250 sotilasta. Näistä kaatui 11 sotilasta sekä 8 talonpoikaa. Kaatuneet olivat vänrikki Löthman, 10 sotilasta ja kahdeksan vapaaehtoista. Nämä olivat liperiläisten päällikkönä ollut talollinen Pentti Lappalainen sekä talolliset Pekka Karttunen, Paavo Lukkarinen, Antti Turunen, loiset Pekka Kähkönen ja Juhana Lempinen sekä renki Mikko Jonasson ja yksi tuntematon.
Venäläisjoukot pakenivat silmittömästi Sortavalan suuntaan. Voitto Pälkjärvellä poisti eversti Sandelsin Savossa olleisiin joukkoihin kehittymässä olleen sivustauhan idästä. Pälkjärven taistelu tunnetaan myös nimellä Hiekan taistelu. Sodassa kävi lopulta ruotsalaisten kannalta huonosti eli edessä oli noyryyttävä tappio.
Pälkjärven suojeluskunta pystytti taistelupaikalle muistomerkin 12.8.1928. Neuvostoliiton aikakaudella muistomerkkiä runneltiin, mutta sen laatat löydettiin maastosta 1990-luvun alussa. Pälkjärven pitäjäseura kunnosti muistomerkin uudelleen lähelle sen entistä paikkaa vuonna 1994.
Pentti Lappalaisen kuolemasta on Liperin rippikirjassa vuosilta 1806 – 1812 lyhyt merkintä: Stupat in Pelgjärfvi slaget 1808 / Kaatunut Pälkjärven taistelussa 1808.
