 |
| Venäläisiä sotilaita vahdissa Katajanokan sillan luona viaporiin kapinan aikana |
Lueskellessani vanhoja amerikansuomalaisia lehtiä sattui silmiini
erään värikkäät elämänvaiheet kokeneen siirtolaisen muistokirjoitus. Kyseessä
oli kapteeni Johan Kock, jolla oli merkittävä rooli kiihkeitten tapahtumien
pyörteissä sekä kotimaassa vuoden 1905 suurlakon että Viaporin kapinan aikana. Tämän Yhdysvalloissa
Massachusettsin osavaltiossa vuonna 1915 syöpään menehtyneen herran elämänvaiheet
ovat kyllä yhden kirjoitussarjan arvoiset, joten sormet näppäimistöllä alkoivat
syyhyämään. Jatkossa seuraa useita tarinoita Johan Kockista ja hänen
elämänvaiheistaan. Ne eivät ole kronologisessa järjestyksessä, vaan ne
ilmestyvät, kun saan kunkin aihepiirin aineiston kootuksi.
Viaporin kapina 30.7. – 2.8.1906
Helsingissä ja sen edustalla olevassa Viaporissa, joka nykyisin on nimeltään
Suomenlinna, elettiin heinä-elokuun vaihteessa kiihkeässä vallankumouksen odotuksessa
ja lopulta muuttui veriseksi yhteenotoksi. Silloin osa venäläisistä
varusjoukoista nousi Viaporissa kapinaa. Kapina liittyi Venäjän–Japanin sodan
aiheuttamiin laajoihin levottomuuksiin ja kapinointeihin Venäjän keisarikunnan
sisällä. Viaporin kapinan piti tarkoitus olla lähtölaukaus koko maan kattavalle
vallankumoukselle.
Kapinointi käynnistyi 30. heinäkuuta, kun osa linnoituksen sotaväestä
nousi upseeristoa vastaan. Kapinyrityksen
johdossa olivat kapteeni Sergei Tsion sekä nuoret luutnantit Jevgeni Kohanski
ja Arkadi Jemeljanov. Vallankumoussuunnitelmat
oli laadittu jo keväällä 1906. Sen piti alkaa joko kesällä tai syksyllä
Viaporin ja Kronstadtin linnoitusten sotilaskapinoilla. Tämän jälkeen siihen piti
liittyä muita linnoituksia, Itämeren laivaston ja Mustanmeren laivaston
päätukikohdan Sevastopolin. Tämän
jälkeen koko Venäjällä aloitettaisiin yleislakko, jonka puolestaan piti laajentua
työläisten kansannousuksi. Kattavan ilmiantajaverkoston ansiosta Venäjän
hallitus oli kuitenkin tietoinen vallankaappausyrityksestä.
Helsingissä järjestettiin kapinaa suunnitellut salainen kokous. Siihen
osallistuivat bolševikkien lisäksi eserrien
(Sosialistivallankumouksellinen puolue, venäjäksi Партия
социалистов-революционеров) taistelujärjestön johtajat Viktor Tšernov ja
Jevno Azef. Heistä jälkimmäinen oli kuitenkin samanaikaisesti myös tsaarin
salaisen poliisin Ohranan ilmiantaja. Suomalaisista mukana olivat punakaartin
johtaja Johan Kock sekä ilmeisesti myös joitakin suomalaisia
sosiaalidemokraatteja, kuten Otto Wille Kuusinen sekä Yrjö Sirola. Kapina suunniteltiin
aloitettavaksi Viaporissa ja Kronstadissa samanaikaisesti 10. elokuuta 1906.
Kapinalliset uskoivat saavansa tukea toisilta Helsinkiin sijoitetuilta
joukko-osastoilta sekä Johan Kockin johtamalta Suomen punakaartilta. Kapina
käynnistyi kuitenkin sekavien vaiheitten jälkeen jo 30.7. puoli yhdentoista aikaan illalla.
Tällöin Kuninkaansaaresta ammuttiin kolme tykinlaukausta merkiksi kapinan
aloittamisesta ja samalla kapinalliset ottivat myös Vallisaaren, Susisaaren
sekä Kustaanmiekan haltuunsa. Viaporin saarista Iso- ja Pikku Mustasaari sekä
Santahamina jäivät hallitukselle uskollisten joukkojen käsiin.
Uusi Suometar julkaisi kapinan alettua lisälehden, jossa oli punakaartin
päällikön Johan Kockin kapinallisten tueksi antama julistus suurlakosta.
 |
| Uusi Suometar, lisälehti 31.7.1906 |
