|
|
Lappeenrannan keskeisiä vaikuttajia sekä kouluasioissa
että yhteiskunnallisissa ja kulttuuriin liittyvissä riennoissa oli lehtori
Carl Gustaf Swan. Hän syntyi Maalahdella 1839 Purmon kappalaisen Edvard
Swanin ja hänen vaimonsa Charlotta Wegeliuksen perheeseen. Isänsä kuoltua vuonna
1849 hän oli kaksi vuotta kumminsa, tunnetun herännäisjohtajan ja Lapuan
pitäjänapulaisen Nils Gustav Malmbergin (1807 – 1858) holhokkina Lapualla.
Vuonna 1857 Swan pääsi ylioppilaaksi Vaasan yläalkeiskoulusta ja valmistui
filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1863. Samana vuonna hänet
vihittiin vaasalaisen opettajan tyttären Emilia Charlotta Malinin (1836 –
1917) kanssa. Carl Gustaf Swan toimi alkeiskoulun opettajana ja johtajana ensin
Kaskisissa, sitten Helsingissä ja tämän jälkeen Hämeenlinnan normaalikoulun uskonnon
yliopettajana. Lisäksi hän kokosi useita sanakirjoja, kielioppeja ja
oppikirjoja ja suomensi joitakin kirjoja. Hän oli mukana myös Kirjallisen
Kuukauslehden toimituksessa. Swanin perhe muutti Lappeenrantaan vuonna 1884,
jolloin Carl Gustaf valittiin paikallisen yksityisen yhteislyseon uskonnon, latinan,
ruotsin ja suomen kielen sekä historian ja maantiedon opettajaksi. Pari
vuotta myöhemmin hänen nimitettiin Lappeenrannan alkeiskoulun uskonnon,
suomen ja ruotsin kielen kollegaksi. Tässä tehtävässä hän oli aina vuonna
1892 tapahtuneeseen koulun lakkauttamiseen saakka. Kun kaupunkiin
suunniteltiin reaali- ja porvarikoulua, kuului lehtori Swan sen käynnistämistä
valmistelleeseen valiokuntaan. Hänet valittiin lisäksi syyskuussa 1892
aloittaneen koulun lehtoriksi (kollega). Swan oli kuitenkin riitautunut
koulun rehtorin K.R. Weijolan kanssa. Kun keväällä 1893 julistettiin koulussa
kolme lehtorin virkaa auki, puolsi johtokunta aluksi molempien lehtorin
virkaa hoitaneiden opettajien, Weijolan ja Swanin valintaa. Johtokunta pyörsi
kuitenkin puoltopäätöksensä Swanin osalta rehtori Weijolan ja pankinjohtaja
Juho Pelkosen painostuksen seurauksensa. Näin pitkäaikaisen ja pätevän
opettajan syrjäytti nuori, mutta tuolloin vielä virkaan epäpätevä kilpailija.
Carl Gustaf Swan joutui tämän jälkeen tyytymään alkeiskoulun virasta
saamaansa lakkautuspalkkaan. Toimittaja Swan antoi, inhimillistä kyllä, toimittamassaan
lehdessä runsaasti palstatilaa tälle riidalle.[1]
Lappeenrannan muuttoa seuraavana vuonna Swan perusti ensimmäisen
paikallisen sanomalehden, Lappeenrannan uutiset. Se aloitti säännöllisen
ilmestymisensä 11.8.1885. Jo tätä ennen oli muutamia näytenumeroita jaettu
kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Kaksisivuisen lehden pääartikkeli
käsitteli keisarillisen perheen vierailua Lappeenrannassa 4. – 7.8.1885.
Lappeenrannan Uutiset ilmestyi aluksi kaksi kertaa viikossa ja se painettiin
Viipurissa vuoden 1887 syyskuuhun asti. Tilaajia oli lehdellä ensimmäisenä
vuonna 85, seuraavana jo 125. Lehden päätarkoituksesta hän kirjoitti seuraavasti:
Päätarkoitus lehdellä on Suomen kansan kansallisen ja siihen perustuvan valtiollisen itsenäisyyden kehittäminen ja valmistaminen. Suomen kansallisuuden puolustajat eivät toimituksen mielestä saa tyytyä ennen kuin kansallisuuden pääelin, sen kieli, laillisesti yleisen käytännön mukaan ja käytöksessäkin on päässyt siihen asemaan, jota valtiollisessa suhteessa kansan arvontunto ja yhteiskunnallisessa suhteessa se esteetön kehitys vaativat. [2] Lehti oli alkuvuosina melkein yksinomaan päätoimittajansa käsialaa. Vaikka lehtori Swanilla oli 28 tuntia viikossa opetusta koulussa, hänellä riitti aikaa ja tarmoa myös lehden toimittamiseen. Lehtimiesuransa alussa Swan keskittyi lähinnä kotikaupunkinsa asioiden selvittämiseen. Hän halusi herättää yhteiskunnallista keskustelua ja toi usein esille närkästyksensä kunnallisessa toiminnassa harjoitetusta salaperäisyydestä. Tuota salaperäisyyden verkkoa hän raotti seuraamalla tarkkaan valtuuston keskusteluja ja kirjoittamalla virkamiesten toimista. Hän tarjoutui ilmoittamaan valtuuston kokouksista lehdessään ilmaiseksi. Tähän tarjoukseen ei valtuusto kuitenkaan tarttunut. Swan teki myös käytännöllisiä aloitteita, mm. kansakouluntarkastajan viran perustamisesta ja jalkakäytävien rakentamisesta kaduille. Swan osasi teräväkynäisenä laatia kirjoituksensa vetoaviksi ja vastustajiensa mielestä myös kiihottaviksi. Valtaa kaupungissa käytti vuosisadan vaihteeseen saakka ryhmittymä, jolle Swan antoi nimen intelligenssiaristokratia. Siihen kuului virkamiesten lisäksi vanhojen suomalaisten ja venäläisten kauppiassukujen edustajia. Virka-, raha- ja arvovalta sekä ruotsinkielisyys muodostivat yhteisen rintaman, jonka tavoitteena oli muutosten välttäminen. Näkyvimpiä heistä oli toinen opettaja, pankinjohtajaksi siirtynyt valtiopäivämies Juho Pelkonen. Vuodesta 1887 Swanin tueksi lehden toimittamiseen tulivat maisteri Magnus Cederhwarf ja vankilassa opettajana toiminut Adam Lindh.[3]
Swan oli Lappeenrannassa asuessaan mukana lukemattomissa yhteiskunnallisissa
pyrkimyksissä. Hän oli siis ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta innokas
suomalaisuuden ja suomen kielen puolestapuhuja. Suomalaisuusaatteen hän oli
omaksunut opiskeluaikanaan ja laski itsensä Johan Vilhelm Snellmanin
oppilaaksi. Carl Gustaf Swan oli läheisissä tekemisissä kirjailija Aleksis
Kiven ja teatterinjohtaja, kirjailija Kaarlo Bergbomin (1843 – 1906) kanssa
opiskeluaikanaan. Hän toimi mm. paikallisen Suomalaisen seuran,
Kansanvalistusseuran haaraosaston ja wrightiläisenä vuonna 1893 perustetun työväenyhdistyksen
puheenjohtajana ja hänet valittiin myös kaupunginvaltuustoon 1890-luvun
alussa. Sanomalehden julkaiseminen kävi kuitenkin ajan mittaan taloudellisesti
ylivoimaiseksi. Vuonna 1899 lehti ja sen kilpailijaksi ilmestynyt Itä-Suomen
Sanomat yhdistettiin. Carl Gustaf Swan oli jäänyt pois päätoimittajan paikalta
keväällä 1897 siinä vaiheessa, kun lehden omistus oli siirtynyt sitä
painavalle kirjapainoyhtiölle. Tämän jälkeen Swan kirjoitti Lappeenrannan
tapahtumista Viipuri-lehdessä. Yhdistymisen jälkeen lehtori Swan toimi
ainakin vuonna 1900 Itä-Suomen Sanomien avustajana ja hänen kirjoittamiaan
artikkeleita löytyy lehdestä lukuisa joukko vielä kyseisen vuoden jälkeenkin.
Kun vuoden 1898 suureen kansalaisadressiin kerättiin kaupungissa 628 nimeä,
toimi keräystoimikunnan puheenjohtajana lehtori Carl Gustaf Swan.[4]
Ensimmäiset kesänsä Lappeenrantaan muuton jälkeen Swanit viettivät Taipalsaarella tai läheisessä Mikonsaaressa kesävieraina. Vuonna 1892 valmistui Voisalmen saarelle Hopeavuori-niminen huvila, joka pysyi Swanin suvun hallussa vuoteen 1951 saakka. Vuonna 1905 Swanit muuttivat Helsinkiin, jossa Carl Gustaf Swan kuoli 1.5.1916. Hänen puolisonsa Emmi kuoli runsas puoli vuotta myöhemmin, 28.1.1917. Vielä Helsinkiin muutettuaan lehtori Swan lähti Hopeavuorelle varhain keväällä ja palasi sieltä vasta myöhään syksyllä. Lehtityöstä ja opetuksesta luopumisen jälkeenkin Swan osallistui edelleen aktiivisesti poliittiseen toimintaan perustuslaillisten nuorsuomalaisten riveissä.[5] Carl Gustaf ja Emilia Swanilla oli yhdeksän lahjakasta lasta. Nämä olivat kaikki tyttöjä: Helmi Siveä (1863-1938), Aino Ilotar (1865-1959), Saimi Pia (1867-1944), Elli Ainamo (1868-1954), Toini Vellamo (1870-1950), Lyyli Armias (1872-1974), Anni Emilia (1875-1958), Ilma (1876-1969) ja Kaino Ihannelma (1878-1970). Tytöt olivat nuoruudessaan tummahiuksisia ja jo varhain ystävät ja tuttavat nimittivätkin heitä "yhdeksäksi mustaksi joutseneksi". Sisarussarjan ristimänimet olivat innokkaan fennomaani-isän sepittämiä ja aikanaan eräänlainen sensaatio. [6] |
[1] Castrén 1957, 547 -553;
Lappeenranta 4.5.1916; Sallinen 1992, 9; Manninen 1994, 10; Lappeenrantalainen
6.6.1999. Kulttuuriperhe Swan.
[2] Lappeenrannan Uutiset
18.12.1885; Sarhimaa 1985, 13 – 14, 19.
[3] Sarhimaa 1985, 14 – 18;
Talka 2005, 491 – 492.
[4] Sarhimaa 1985, 18 – 31; Talka
2005, 347, 492.
[5] Lappeenranta 4.5.1916;
11.5.1916; Manninen 1994, 10.
[6] Manninen 1994. 10 – 13.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti