Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Post scriptum artikkeliin "Veriteko Savitaipaleella" (Päivitetty 29.2.2016)


29.2.1884 ammuttiin viipurilainen nikkari Emanuel Välikangas Savitaipaleen Karhulan kylässä tässä pihapiirissä. Nykyinen rakennus on pystytetty sotavuosien jälkeen
Kiertelin 16.8.2015 pyörälläni Savitaipaleella niillä kylillä ja kujasilla, jossa sattuivat 131 vuotta sitten blogikirjoituksessani (28.12.2014 ) kuvatut traagiset tapahtumat. Tienviitoissa ja teiden nimissä vilahtelivat tutut nimet: Karhula, Vasara, Laakko, Nikkilä, Säänjärvi ja Tikka. Mäkinen alue sijaitsee Säänjärven, Säynjärven, Kurkijärven ja Valkjärven välisillä kannaksilla. Pellot ovat olleet kivisiä ja maatilat pieniä. Niinpä suuri osa maatilarakennuksista on nykyään joko kesäasuntoina tai hylättyinä. Entiset suurella vaivalla raivatut pellot kasvavat turhan usein sakeaa metsää.
Nykyisen talon kupeessa on näkyvissä ilmeisesti vanhan koulurakennuksen kivijalkaa.

Niin hiljainen oli kylätie ja sen varressa olevat pihapiirit, että en nähnyt ulkona kuin yhden ihmisen Nikkilän kylässä. Tämä isäntä oli juuri palannut pyöräretkeltä. Hän kertoi olevansa evakoita "Säkjärveltä" ja perheen muuttaneen kylälle vuonna 1948. Kylänseudun historiasta kaukaa menneisyydestä hän ei osannut sanoa mitään. Häneltä sain kuitenkin hyvän vihjeen henkilöstä, jolla voisi raottaa edes hieman menneisyyden verhoa. Koluttuani Nikkilän, Laakon ja Vasaran kylät saavuin Karhulan kylään. Onnistuin löytämään myös henkilön, josta Nikkilän kylässä tapaamani isäntä oli vihjannut.
 

Näkymää entiselle Karhulan kansakoulun mäelle
Uutinen Karhulan tilan ostosta:
Etelä-Savo 1.7.1920.
Tämä informanttini tarinoi auliisti, mitä tiesi vuoden 1884 tapahtumista. Hän kertoi kuulleensa, että entisellä Karhulan koululla oli tapettu aikoinaan saarnamies. Erimielisyyttä oli ollut siitä, saako eräs emäntä osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen, jonka järjestäjinä oli lestaatiolaiset. Enempää hänkään ei tiennyt. Vaikka yli 130 vuotta sitten tapahtuneesta oli jäänyt vain näin ohut ja vähäinen muistitieto, tiesi informanttini kuitenkin kertoa, mitä tuolle entiselle Karhulan koulurakennukselle ja ampumisen tapahtumapaikalle oli tapahtunut viime vuosikymmeninä. Kunta oli Yhteissanomien lehtiartikkelin ja perimätiedon mukaan ostanut David Rusthollkarhun talon pakkohuutokaupasta ja siitä tehtiin Säänjärven koulupiirin kansakoulu. Tämä tieto osoittautui kuitenkin väärksi. Selaillessani vanhoja Etelä-Savo-lehden numeroita, silmiini osui ensin uutinen Säänjärven koulun perustamisesta (Etelä-Savo 24.2.1920) ja myöhemmin (Etelä-Savo 1.7.1920) uutinen Karhulan tilan ostamisesta. Sen mukaan kunta ei ostanut sitä suinkaan pakkohuutokaupasta, vaan asessori B. Fagerströmiltä ja sotatuomari A. Fagerströmiltä. Hinta oli 150 000 markkaa eli nykyrahassa 62 300€. Milloin ja miten  tila oli joutunut Fagerströmeille jää vielä - tässä vaiheessa - arvoitukseksi.

Karhulan tila sen rakennukset toimivat koulutehtävässä ilmeisesti vielä ainakin vuonna 1938.
Koulupiirin nimikin muutettiin koulun sijainnin takia Säänjärvestä vuonna 1926 Karhulan koulupiiriksi. Kun Säänjärvelle valmistui uusi koulurakennus, muutettiin koulupiirin nimi vuonna 1948  takaisin Säänjärven piiriksi. Kunta luovutti Karhulan tilan sotien jälkeen evakkoperheelle, joka rakensi tilalle uuden rakennuksen. Nyt tuokin ulospäin hyvässä kunnossa oleva rakennus on tyhjillään. Kävin pihapiirissä ottamassa muutamia valokuvia ja kuulostelemassa, vieläkö pihapiirissä kummittelee. Tosin sen tutkimiseen ei ollut paras mahdollinen sää, kun aurinko paistoi iltapäivällä pilvettömältä taivaalta. Paikalla ei kuulunut kuin tuulen huminaa. Lupasin itselleni kuitenkin palata paikalle uudestaan viimeistään helmikuun lopulla eli 29.2.2016.

 -----------------------------------------------------------------
Näkymä Emanuel Välikankaan ampumispaikalle 132 vuotta tapahtumien jälkeen

Kuten aiemmin lupasin blogikirjoituksessani, palasin rikospaikalle sen vuosipäivänä. 
E
li
raportti vierailusta Savitaipaleen Karhulan kylässä 29.12.2016, tasan 132 vuotta Emanuel Välikankaan kuolemaan johtaneen ampumistapauksen jälkeen:

Ajelin hiljakseen Säänjärven ja Karhulan kyläteitä suuntana entinen Karhulan koulun mäentöyräs. Ulkona oli muutama aste pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli mitä hienoin kevättalven päivä. Kiertelin ampumispaikalla, siellä nykyisin seisovan rakennuksen pihapiirissa. Koputtelin myös ulko-oveen, sillä rakennuksen edessä oli myös melko tuoreita kengänjälkiä. Kukaan ei kuitenkaan tullut avaamaan. Ulkona ei kuulunut kuin tuulen huminaa ja auringon lämmittämältä räystäältä tippuvan veden ääntä. Kauempaa kuului ajoittain myös kevätauringon innoittamien lintujen sirkutusta. Aaveita ja haamuja ei näkynyt missään, eikä mäentöyräällä seisovan rakennuksen nurkissa paukkunut kolissut tai tömissyt. Kyläaukealla vallitsi rauha, edes moottoririsahan, -kelkan tai traktorin ääni ei sitä katkaissut. Vierailuni aikana yksikään auto ei kulkenut ohi. Sekä kesäisen käyntini että talvisen pysähdykseni aikana paikka on näyttänyt vain aurinkoisen, valossa kylpevän minänsä. Varjoisa ja pimeä puoli on toivottavasti jäänyt lopullisesti kellastuneisiin asiakirjoihin arkistoissa.


Kohtalokas pihapiiri puitten takana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti