Luumäen piiskuupuut

Multialan kartano 1986 - 1987
Kuva: Lappeenrannan museot/Arto Hämäläinen

Kokosin runsas vuosi sitten artikkelin Lappeenrannan piiskauspaalusta, joka sijaitsi aikoinaan nykyisen Kino-Aulan paikalla. Samalla kirjoitin lyhyen yleiskatsauksen ruumiillisen rangaistuksen historiasta maassamme. Kyseisiä julkisia ruumiillisen rangaistuksen toimeenpanopaikkoja oli aikoinaan jokaisessa pitäjässä. Ne sijaitsivat usein kirkonmäellä, pitäjäntuvan tai käräjätuvan välittömässä läheisyydessä.

Etelä-Saimaa-lehdessä oli toukokuun alussa vuonna 1957 mielenkiintoinen artikkeli Luumäen piiskuupuista, jotka sijaitsivat muutaman kilometrin päässä kirkonmäeltä, käräjätalon läheisyydessä. Kokosin artikkelin keskeiset osat tähän blogikirjoitukseen.

Etelä-Saimaa 3.5.1957

Luumäen kunnan Multialan kylässä oli ainakin vielä vuonna 1957 kaksi mahtavaa kuusta Multialan tilanportin vieressä. Puut olivat ympärysmitaltaan 280 senttiä. Nämä kuuset olivat aikoinaan olleet monien kuntalaisten kärsimysten todistajina noin puolitoistasataa vuotta aikaisemmin.

Luumäkeläisten vanha polvi tunsi kyseiset puut piiskuupuina, joiden välissä toteutettiin puiden välittömässä läheisyydessä sijainneessa käräjätuvassa annetut tuomiot. Koska piiskuutuomioiden toteuttamisesta oli jo kulunut runsaasti aikaa (ruumiillinen rangaistu poistui laista vuonna 1889), ei 1950-luvulla ollut pitäjässä enää ketään, joka olisi omin silmin nähnyt rangaistusten täytäntöönpanoja. Mutta vanhojen asukkaiden muistilokeroista löytyi vielä hajanaisia tietoja, jotka perustuivat heitä edeltäneiden sukupolvien kertomiin muistoihin.

Yksi tällainen henkilö oli Multialan tilan vanhaemäntä Eeva Lensu, jota nimimerkki Korkki oli käynyt haastattelemassa. Hän oli kuullut piiskuupuihin liittyviä tarinoita siltavoutina toimineelta isältään ja jahtivoutina toimineelta isoisältään. Vaikka tarinoiden kuulemista oli kulunut lukuisia vuosia, jotkut niistä olivat jääneet lähtemättömästi mieleen. Yksi näistä oli tarina Längelmäen Jussista, vieraalta paikkakunnalta kotoisin olleesta miehestä, joka oli raipparangaistuksen lisäksi tuomittu karkotettavaksi Siperiaan. Hänen selkänsä oli ruoskimisen jälkeen pahasti verillä, ja hän turvautui raipomisen jälkeen erääseen lähimökin emäntään. Tämä oli kovasti päivitellyt raipan jälkiä voideltuaan selkään syntyneet haavat.

Ruoskiminen oli aina julkinen tilaisuus ja suuri häpeä. Niinpä Eeva Lensu muisti vielä erään oman pitäjän emännän, joka oli tuomittu varkaudesta piiskattavaksi.  Kun tämä tuomittu liikkui tiellä, häntä osoiteltiin ja hänen saamansa tuomio kerrottiin yhä uusille kuulijoille.

Eeva Lensu kertoi lisäksi muistavansa hyvin viimeisen ruoskijan tehtävää hoitaneen miehen, joka oli ollut noin 70-vuotias hänen ollessaan lapsi. Tämä oli poikennut kerjuumatkoillaan usein Eeva Lensun kotitaloon ja puhellut hyvin vapaasti vanhoista ”virka-asioistaan”. Eeva Lensun mieleen oli jäänyt vitsan asento ruoskittaessa. Niitä hän kertoi olleen kaksi, joissa ote piiskasta ratkaisi lyönnin aiheuttaman kivun. Eeva Lensu muutti vuonna 1911 piiskuukuusten juurelle heidän ostaessaan Multialan tilan agronomi Appelbergilta. Tämä oli sijoittanut omaisuutensa maatilaan ja muuttanut sen soita pelloiksi hehtaari hehtaarilta. Heidän ostaessaan tilan talossa pidettiin edelleen käräjiä ja tämä käytäntö jatkui jonkin aikaa. Käräjät siirtyivät pois kuitenkin melko pian, sillä niitä ei haluttu pitää enää talossa. Käräjien pito haittasi liikaa normaaleja talon päivittäisiä töitä.

Haastateltava totesi piiskuupuista, että hän antaa niiden seistä niiden paikallaan niin kauan, kun pysyvät pystyssä. Toimittaja esitti artikkelin yhteydessä toiveen, että kyseiset puut merkittäisiin jollakin tavalla ja paikalle hankittaisiin laatta kertomaan puiden historiallisesta roolista.  Tämän tehtävän toimittaja sälytti Luumäen kotiseutulautakunnalle. Se, miten tuolle toiveelle sitten kävi, on minulle ainakin vielä mysteeri.

Multialan Jugend-tyylinen kartano on rakennettu vuonna 1907. Siitä löytyy hieman tietoa täältä. Kartano on päässyt valtakunnalliseen julkisuuden valokeilaan 2010-luvulla.