Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Kodin ja koulun yhteistyö

Lauritsalan keskusta-aluetta kuvattuna 1960-luvulla. Oikealla seisoo vielä pystyssä Luukkaan vanha puinen kansakoulu. Keskellä ja vasemmalla Lauritsalan yhteiskoulun 1950- ja 1960-luvuilla rakennetut lisärakennukset. Kuva: LKA

Etelä-Saimaa 2.3.1950
Koulun ja kotien välinen yhteistyö oli kansakoulutoiminnan alkuvaiheissa varsin vähäistä. Vanhemmat ilmoittivat lapsensa kouluun, kun nämä saavuttivat oppivelvollisuusiän ja toimittivat lapset kouluun syyslukakuden alkaessa. Minkäänlaisia kouluun tutustumisia ei järjestetty ennen kouluvuoden alkua. Syyslukukauden alkaessa lapset ilmestyivät koulun pihalle, joskun vanhempien tuomana, mutta usein yksin tai vanhempien sisarusten opastamana. Tämän jälkeen vanhemmat ja opettaja saattoivat tavata toisensa seuraavan kerran vasta esimerkiksi kevätjuhlassa, jos silloinkaan.

Useimmiten vanhempien ja opettajien kohtaamine taphtuivat koulun järjestämissä juhlissa. Perinteisesti kansakouluissa järjestettiin vuosittain joulu- ja kevätjuhlat. Lisäksi kouluissa juhlittiin yleensä kymmenen vuoden välein koulun perustamista ja varsinkin sotien jälkeen tulivat mukaan myös vuosittaiset itsenäisyysjuhlat. Näissä juhlissa oppilaat (ja opettajatkin) pääsivät esittämään oppimiaan taitoja. Samalla ne sitoivat koulua ja sitä ympäröivää yhteisöä toisiinsa. Muita vanhempien ja opettajien koulutyöhön liittyviä tapaamisia ei juurikaan ollut, joten tieto koululaisen menestyksestä näkyi joulu- ja kevättodistuksen numeroista ja kotiin kiikutetuista koepapereista ja -vihkoista. Poikkeuksen muodostivat tietysti ne oppilaat, joilla oli koulussa hankaluuksia, joko kurinpitoon tai oppimiseen liittyviä. Mikäli oppilasta ei saatu koulussa kuriin, saatettiin vanhempia velvoittamaan kurittamaan lapsiansa. 1900-luvun alussa tämä varmistettiin vielä niin, että joko koko johtokunta tai joku sen edustajissa oli kurituksen tapahtuessa paikalla.
 

Myöhemmin yleiseksi tulleita vanhempainiltoja ei vielä 1950-luvun alussa tunnettu käsitteenä. Joissakin kouluissa kuitenkin järjestettiin jo tilaisuuksia, joissa lasten ohjelmanumeroiden lisäksi oli mukana alustus ja keskustelua kasvatuksellisen teeman ympärillä. Ohessa esimerkki Lauritsalan Luukkaan kansakoulusta maaliskuulta vuonna 1950. Artikkelin mukaan vastaavanlaisia tilaisuuksia oli koulussa järjestetty jo aikaisemminkin.  Jo 1950-luvulla oltiin huolissaan nuorison ja lasten vapaa-ajan vietosta ja vedottiin kotien ja koulun saumattomaan yhteistyöhön. Eipä siis maailma ole muuttunut, tässä suhteessa, viimeisen 70 vuoden aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti