Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kun Inkilän Antti piirsi Lavolassa Stalinille leppäkepillä kartan hiekkaan


Josef Stalin vuonna 1926
Tein jokin aika sitten blogikirjoituksen, jonka kimmokkeena oli keskustelu lintuharrastajan kanssa Juomasillan torpan kupeessa Lappeenrannan Mäntylässä. Törmäsin sen jälkeen vanhaan sanomalehtihaastatteluun, joka oli tehty 10.6.1954 ja ilmestyi paikallisessa Etelä-Saimaa-lehdessä. Siinä Lappeen Kärenkylästä kotoisin ollut maanviljelijä Antti Inkilä muisteli kohtaamistaan elokuussa 1908 silloisen vallankumousaktivistin, myöhemmän Neuvostoliiton diktaattorin Josef Stalinin kanssa Lavolan kylässä. Kohtaamisessa Inkilä piirsi Stalinille leppäkepillä maantien hiekkaan kartan kulkureitistä Lappeen Lavolasta Luumäen Taavettiin. Inkilän tarinan mukaan Stalin oli onnistunut pääsemään karkuun santarmien pidätysyrityksestä Karjalan kannaksen Uudellakirkolla. Kokosin haastattelusta ne osat, jotka kertovat suoraan Inkilän ja Stalinin kohtaamisesta. Lisäksi myös Inkilän kertomus siitä, kun hän tajusi, ketä hän opasti 31 vuotta aikaisemmin Lavolasssa.

Etelä-Saimaa 10.6.1954

Uudenkirkon selkkauksesta kului pari päivää. Lehdet tiesivät kertoa siitä pääkohdat. Antti Inkiläkin näki ja luki siitä uutisen. Se välähti hänen mieleensä uudelleen Lavolan tiellä, hänen nähdessään paitahihaisen miehen kulkevan polkupyörää taluttaen Luumäen suuntaan. Antin huomatessaan mies pysähtyi ja jäi odottamaan tätä. Outo maantienkulkija osoittautui venäläiseksi onneksi Antti osasi auttavasti venäjää. Mies halusi Antin piirtävän hänelle kepillä kartan kulkurietistä Kouvolaan. Antti piirsi Taavettiin saakka. Pitemmälle hän ei osannut. Miehen ilmiantaminen ei pälkähtänyt hänen mieleensäkään hän ajatteli, että ehkä miehen suorittamilla toimilla oli kaikesta huolimatta hyvään tähtäävä tarkoitus

Hetken kuluttua kaksi toisilleen outoa miest
ä erosivat. Antti jatkoi postinkatomatkaansa ja pyörää taluttava mies lähti omalle taholleen.Ei kuitenkaan Antti Inkilän neuvomaan suuntaan. Tämän huomattuaan Inkilä huusi miehelle, ettei hän ollut neuvonut sinne päin menemään. "Bonimaj, bonimaj", huusi mies vastaan antaen ymmärtää, että hän pistäytyisi vain läheisessä torpassa juomassa. Ja niin hän tekikin. Asumusta kutsuttiin Horpun torpaksi. Siitä ei ole enää kuin paikka jäljellä.

Ven
äjää puhuvan miehen hävittyä Inkilän silmien näköpiiristä, hän unohti koko asian moneksi vuodeksi eteenpäin. Vasta kolmenkymmenenyhden vuoden kuluttua tapahtuma välähti jälleen hänen mieleensä. Vuonna 1939 hän huomasi lehdessä Neuvostoliiton päämiehen generalissimus Stalinin kuvan. Hänen suunsa loksahti selälleen. Mies oli sama, jolle hän oli piirtänyt leppäkepillä kartan maantien hiekkaan Lavolassa kuitenkin sillä erolla, ettei hänellä nyt ollut yllään paitaa, tummia housuja, varsisaappaita ja matalaa lippalakkia.


My
öhemmin Antti Inkilä yritti saada toimitetuksi Stalinille sanan tuosta hänen mieleensä painineesta kohtaamisesta Lavolan tiellä. Vuonna 1951 järjestetyissä Parikkalan maatalousnäyttelyissä hän otti muun muassa yhteyden nykyiseen ulkoministeri Urho Kekkoseen, jolle hän puhui asiasta. Kekkonen lupasikin toimittaa terveiset perille. Kävi kuitenkin niin, että Stalinin elämänlanka katkesi hiukan aikaisemmin, hänen ja Kekkosen ehtimättä tavata toisiaan. 
Etelä-Saimaa 9.10.1954

Ps. Yritin nopealla etsinnällä selvittää, tapahtuiko Uudellakirkolla elokuussa 1908 santarmien suorittama venäläisten vallankumouksellisten pidätys, mutta tähän mennessä olen vetänyt vesiperän. Muistiko Antti siis tapahtuma-ajankohdan väärin? Toinen askarruttava kysymys on, voiko hän muistaa 1908 tapaamansa henkilön kasvonpiirteet niin hyvin, että pystyy varmuudella sanomaan, että kyseessä oli juuri Stalin. Olihan Stalininkin ulkomuodossa tapahtunut 31 vuoden aikana selkästi muutosta. Monta epävarmaa kohtaa on vielä tässä tarinassa, jotta voimme varmuudella väittää, että tarina on tosi. Mutta mielenkiintoinen tämä on.Ps. Stalinin kohtaamisesta kertonut Anttti Inkilä vietti 70-vuotispäiviään viitisen kuukautta myöhemmin. Tällöin paikallisessa sanomalehdessä ilmestyi hänestä vuosipäiväkirjoitus. Sen mukaan Antti oli toiminut toistakymmentä vuotta kunnanvaltuutettuna, lautamiehenä  ja monissa muissa luottamustehtävissä. Joten hän näyttää olleen ihan Lappeen pitäjän "napamiehiä" eikä siis missään tapauksessa pehmoisia lasketteleva satusetä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti