Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Saaristolaiselämän kirot

Etelä-Savo 13.11.1924
Kun yleensä puhutaan saaristolaiselämän ankaruudesta ja sen kiroista, tällaisen elämänpiirin oletetaan koskevan maassamme merellistä rannikkoamme ja Ahvenamaata. Tosiasia on kuitenkin, että vastaavaa elettiin todeksi myös sisämaassa sijatsevassa Etelä-Karjalassa. Eteläisen Saimaan saaristossa asui 1920-luvulla useita tuhansia asukkaita, joiden yhteydenpitoväylä muuhun maailmaan ei suinkaan ollut maantiestö vaan vesireitit. Tämän kulkuväylän käytössä oli riskinsä. Joutsenon, Lemin, Luumäen, Ruokolahden, Savitaipaleen, Suomenniemen ja Taipalsaaren vesillä hukkui vuosittain melkoinen joukko kuntalaisia. Rahdin- ja puutavaranajo, kalastus- ja koulumatkat olivat vaarallisia syksyisin ja keväisin kelirikkoaikana. Sulavesien aikana tapahtui myös paljon onnettomuuksia. Nämä johtuivat usein joko liian raskaasta lastista tai huonokuntoisista veneistä. Lasten koulumatkat virtaavien salmien ja laajojen selkien yli koituivat joidenkin kohtaloksi. Vesistöjen äärellä asuville tarpeellinen uimataitokin puuttui monilta.

Kun selailee paikallisia sanomalehtiä, niistä löytyy vuoden mittaan useita surullisia tarinoita hukkumisista. Tässä esimerkki marraskuulta vuonna 1924:


Järkyttävä hukkumistapaus Savitaipaleella

Neljä henkeä käsittävä venekunta kulkenut Partakoskelta Kuivasensaareen, jolloin vene lähellä saaren rantaa kaatui. Veneessä olleista hukkui kolme henkilöä, yhden päästessä uimaan rantaan. Onnettomuuteen syynä pimeys ja raskas lasti.

Eilen illalla klo 8 aikaan l
ähti Savitaipaleen Partakoskelta neljä henkeä käsittävä venekunta soutamaan noin kolmen kilometrin päässä olevaan Kuivasensaareen. Venheessä olivat itsellisnainen Eeva Partanen ja talonemäntä Maria Ukkonen, molemmat kotoisin Kuivasenkylästä. He olivat olleet Partakoskella Pienenkosken myllyllä viljaa jauhattamassa. Kotimatkalle lähtiessään olivat he ottaneet veneeseen erään saarnaaja Lempiäisen, joka oli pitänyt hartaushetkiä Partakosken puolella ja oli nyt menossa Kuivasensaareen, sekä Kuivasen kylästä kotoisin olevan palvelijatar Hilma Pettisen. Venekunta pääsi pimeässä onnellisesti aina lähelle Kuivasensaarta, mutta sitten lähellä rantaa tapahtui onnettomuus ja veneessä olleet joutuivat veden varaan. Heistä kykeni Hilma Pettinen uimaan rantaan ja viemään onnettomuudesta sanan lähimpiin taloihin. Onnettomuuspaikalle saapuneet henkilöt löysivät venheen rantaan ajautuneena sekä lähistöltä Maria Ukkosen ruumiin. Eeva Partasen ja saarnaaja Lempiäisen ruumiit sen sijaan olivat kadoksissa.

Mari Ukkosta ryhdyttiin heti virvoittamaan henkiin, mutta sikäli kuin klo 9 aikaan illalla saimme kuulla. Savitaipaleen kunnanlääkäri R. Soilunen matkusti onnettomuuspaikalle illalle heti saatuaan tapahtumasta puhelimitse tiedon.

Sikäli kuin tapahtumasta illalla saaduista tiedoista voi päättää, on tämän surullisen onnettomuuden syynä ollut pimeys sekä se, että pienehkö kaksisoutuinen vene oli liian raskaassa lastissa. Siinä oli näet mainittujen neljän hengen lisäksi kahdeksan säkkiä jauhoja, vaikka tosin kaikki säkit eivät olleet täysinäisiä.

Hukkuneista olivat Eeva Partanen ja Maria Ukkonen kumpikin noin 50 vuoden ikäisiä. Saarnaaja Lempiäinen oli myöskin vanhemmanpuoleinen mies. Hän lienee kotoisin Helsingistä ja liikkunut viime aikoina Savitaipaleella hartauskokouksia pitämässä. Pelastunut Hilma Pettinen on vähän yli 20 vuoden ikäinen.

Kun puhelinyhteys Partakoskelle keskusaseman sulkemisen takia katkesi klo 9 aikaan, emme illalla onnistuneet saamaan tapahtumasta täydentäviä tietoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti