 |
| Lauritsalan kesäsiirtola Laihianrannassa Kuva: Riska 1996, 292. |
Keväällä 1934 Lauritsalan kauppala osti kansakoululaisten
kesäsiirtolaa varten hammaslääkäri Timgrénin huvilan Saimaan rannalta Laihian
kylästä. Kesäsiirtola sijaitsi Lappeen kunnan alueella. Aluksi kauppalan
kouluvaliokunta ja vuoden 1937 jälkeen huoltolautakunta valitsi leireille
pääsevät lapset. Ensimmäisenä kesänä siirtolaan otettiin kahdessa eri ryhmässä
50 lasta, iältään 7 – 13 vuotta. Kumpikin ryhmä vietti kesäsiirtolassa viisi
viikkoa. Valintaperusteena olivat perheen varallisuus ja lasten lukumäärä.
Ulkoilun, urheilun ja muun virkistystoiminnan ohella leirien ohjelmaan kuului
myös työnteko. Lapsilla olikin tarkka päiväohjelma. Kesäsiirtolassa pyrittiin
köyhistä olista tulevien lasten yleiskunnon kohentamiseen. Leirillä tarjottiin
ravitsevia ja monipuolisia aterioita. Lasten terveyttä ja ennen kaikkea
ravitsemustilannet seurattiin tarkasti. Heille suoritettiin lääkärintarkastus
ja punnitus leirille tullessa ja lähtiessä. Paino nousikin leirien aikana
keskimäärin yli kaksi kiloa. Yleisen ravintotilanteen parantuessa 1950-luvulla
alkoi leiriläisten painonnousu vähetä, mutta se oli vielä viimeisenä toimintakesänä
1966 yli puoli kiloa.[1]
Vuonna 1936 kesäsiirtolaa ei järjestetty, sillä Lauritsalassa riehui tulirokkoepidemia ja siirtolan tiloja käytettiin kulkutautisairaalana. Talvisodan jälkeisenä kesän 1940 Laihialla kyettiin järjestämään vain jälkimmäinen eli heinäkuun leiri. Seuraavana kesänä leiritoiminta aloitettiin jälleen koulujen loputtua kesäkuun alussa. Parin viikon kuluttua alettiin Lauritsalaa uhkaavan sodan takia evakuoimaan ja vanhemmat hakivat lapsensa leiriltä 19.6.1941. Seuraava dramaattinen katkos leiritoimintaa koettiin kesällä 1944, kun Neuvostoliiton suurhyökkäyksen edestä alkoi Lauritsalan uusi evakuointi. Jälleen kerran dramaattinen päivä oli 19. kesäkuuta. Tällöin huolestuneet vanhemmat alkoivat hakea lapsia kotiin ja siirrettäväksi turvallisemmille seuduille länteen. Seuraavana päivänä loput lapset, kymmenkunta, lähetettiin myös koteihinsa. Kesäkuun 21. päivän jäljellä oli enää leirin henkilökunta. Kesäsiirtolan johtaja, opettaja Toini Launne, emännöitsijä Lyydia Hyyryläinen sekä Vieno Talka pakkasivat siirtolan irtaimiston ja lähettivät sen edelleen evakuoitavaksi kauppalantalolle.[2]
Vuodesta 1945 toiminta palasi jälleen rauhallisempiin vakiintuneisiin uomiinsa. Kesäsiirtolatoiminta ei kiinteistön hankkimisen jälkeen syönyt huomattavasti varoja, sillä esimerkiksi vuonna 1951 siihen upposi runsas prosentti (498 000 markkaa) kansakoulutoiminnan kokonaismenoista (46 miljoonaa). Aina vuoteen 1952 asti kesäsiirtolaan otettiin 50 kansakoululautakunnan valitsemaa lasta. Kyseisenä vuonna kauppala osti kesäsiirtolan vieressä sijainneen huvilan ja heinäkuussa siirtolaan voitiinkin ottaa jo kaksi ryhmää. Yhteensä vuonna 1952 leiriläisiä oli 75. Kesän riemuja tosin varjosti vuodesta toiseen likainen uintivesi, joka aiheutti lapsille ajoksia ja ihottumia. Vuonna 1953 leireille voitiin sijoittaa noin 100 lasta. Vuosina 1954 – 1958, jolloin niin sanotut suuret ikäluokat olivat kansakouluiässä, leirejä järjestettiin jopa kolme kertaa kesässä ja leiriläisten määrä kohosi noin 150:en. Vuonna 1959 palattiin kahteen leirivuoroon ja leireille valittu oppilasmäärä putosi sataan. Leiritoiminnassa pyrittiin erityisesti uimataidon opettamiseen. 1960-luvun alussa jätelipeän lasku Saimaaseen oli saastuttanut uimaveden jo niin pahoin, että uimista oli rajoitettava. Ongelmaa yritettiin lievittää huuhtelemalla oppilaat uinnin jälkeen saunassa puhtaalla vedellä. viimeisenä toimintakesänä 1966 kesäsiirtolassa oli yhteensä 107 lasta ja nuorta.[3]
Kun Lappeenranta, Lauritsala ja Lappee yhdistyivät vuoden 1967 alussa, merkitsi se kuoliniskua Murheistenrannan vieressä sijainneelle kesäsiirtolalle. Lappeenrannan kaupunginvaltuusto päätti marraskuussa 1966 kokouksessaan, etteivät Laihialla sijaitsevat tilat sovellu entiseen käyttöönsä veden likaisuuden takia. Siirtolatoimintaa päätettiin jatkaa uudessa suurkunnassa vain Savitaipaleella Pöksänlahdessa sekä tyhjäksi jääneellä Vilkjärven kansakoululla.[4]
[1] Lauritsalan
Kkert 1934, 15-16; Kkert 1957, 61; Kkert 1966, 78; Riska 1996, 291-292.
[2] Lauritsalan
Kkert 1939, 22; Kkert 1941, 16 – 17; Kkert 1944, 17; Riska 1996, 292-293.
[3] Lauritsalan
Kkert 1952, 46 – 47; Kkert 1953, 50 - 51; Kkert 1954, 49; Kkert 1955, 50; Kkert
1957, 60; Kkert 1958, 59; Kkert 1959, 57; Kkert 1960, 61 – 62; Kkert 1965, 64 –
65; Kkert 1966, 77 – 78; Etelä-Saimaa 21.7.1945: Lasten valtakunta Laihian
rannalla; Kansan Työ 27.2.1952. Lauritsalan kansakoulujen menot viime vuonna
noin 46 milj. mk; Riska 1996, 293.
[4] LKA.
Kaup.valt. 21.11.1966, § 349.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti