Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kun Myllysaaren tanssilava romahti juhannuksena 1945




Juhannuskokko Myllysaaren edustalla juhannuksena 2015. Paikalla oli satoja katsojia, huomattavasti vähemmän kuin vuonna 1945
Kävin tänään viemässä lapsenlastani Lappeen Riennon rastikouluun, jonka ensimmäinen kevään kokoontuminen pidettiin Lappeenrannan Myllysaaressa. Samalla kun katselin kymmeniä, innokkaina ja uteliaina odottelevia 6-9-vuotiaita, muistelin muutama viikko aikaisemmin lukemaani uutista vanhasta Etelä-Saimaa-lehdestä.  Artikkeli kertoi juhannusaaton vietosta Lappeenrannassa. Sotavuosien jälkeen olivat 1940-luvun loppu ja varsinkin 1950-luku tanssilavakulttuurin kukoistuskautta. Joka niemessä, notkossa ja saarelmassa oli jonkin paikallisen työväenyhdistyksen, nuoriso- tai urheiluseuran lava. Tanssilavojen suositumpia päiviä oli juhannusaatto. Tällöin tuhannet ja tuhannet sodan kokeneet miehet ja naiset hakeutuivat ”viihteelle” maksoi, mitä maksoi. Moneen jo hylättyyn lavaan olen tutustunut pyöräretkilläni ja samalla päivitellyt tämänkin paikalliskulttuurin auringonlaskua.

Vuonna 1945 Lappeenrannassa järjestettiin juhannusjuhlia useissa paikoissa. Suurin tapahtuma oli Myllysaaressa, jonne tilaisuuden oli järjestänyt LUM ja LrTU. Sää oli kaunis ja paikalle saapui peräti 6500 hengen yleisöjoukko. Miten tuo joukko on kyseiselle niemelle mahtunut, on ollut varmaan pakkautumisen maakunnallinen ennätys. Huvitilaisuudessa esiintyivät tuon ajan kuuluisuudet, kuten Henry Theel, Ansa Ikonen ja Viljo Vesterinen. Kuuluttajana toimi Hannes Häyrinen pitäen samalla huolen huumorista. Lisäksi esiintyi kuuluisa 12-jäseninen (en ollut tästä aikaisemmin koskaan kuullut) Al Manuelin (= Salomon Manulkin) tanssiorkesteri. Yleisöllä oli mahdollisuus tanssia kyseisen orkesterin sävelten tahdissa. Illan mittaan tanssin pyörteeseen innostuttiin niin, että

puolen yön jälkeen lienee mainittu tanssilava jo kestänyt tarpeeksi, koskapa se kesken erästä kappaletta romahti kokonaisuudessaan alas. Yleisö ei tästä hakeltynyt, vaan jatkoi tanssia edellee muutama kymmenisen senttiä alempana.


Eipä tainneet turvallisuusmääräykset silloin menoa haitata.
Onneksi voimassa oli kuitenkin huvivero (vuosina 1915 - 1981) , joka parhaimmillaan nappasi 50 % pääsylipputuloista. Tanssitilaisuudet kuuluivat korkeimman huviveron luokkaan. Miten tuota veroa kierrettiin (siinähän me kansalaiset olemme taitavia), on jo toinen juttu.

Myllysaaren lisäksi myös Lappeenrannan Kasinolla oli ohjelmallinen ilta, jossa esiintyivät esittain samat henkilöt (Henry Theel ja Viljo Vesterinen) kuin Myllysaaressa. Ilmeisesti jo tuohon aikaan muusikot ymmärsivät, että keskikesän juhlaa kannattaa rahastaa kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti