Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeelaisten taistelu kyläkoulujen perustamisesta

Siparin kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Taikinamäelle vuonna 1878 rakennettu kansakoulu oli pitkälti toistakymmentä vuotta ainoa Lappeen kunnan kansakoulu. Ensimmäinen kylänseutu, jossa alettiin vaatia oman kansakoulun saamista oli pitäjän eteläosassa sijaitseva Haapajärvi. Vankilassa opettajana toimineella Adam Lindhillä oli kylässä oli maatila. Hän teki teki kuntakokouksessa vuonna 1888 ehdotuksen naisopettajan johtaman kansakoulun avaamisesta Haapajärvelle, mutta aloite hylättiin. Kun syksyllä 1890 Taikinamäen kansakouluun ilmoittautui jo 101 oppilasta, esitti koulun johtokunta kuntakokoukselle kolmannen opettajan palkkaamista. Sen sijaan haapajärveläiset vaativat jälleen omaa koulua itselleen, mutta turhaan. Tuloksettomaksi jäi haapajärveläisten vaatimus myös saman vuoden joulukuun kuntakokouksessa. Hylkäämisen perusteluna oli tällä kertaa se, ettei tiedetty, miten haapajärveläisten valitus Taikinamäen kolmannen opettajan viran perustamisesta tulisi päättymään. Kun maaliskuussa 1892 keskusteltiin Taikinamäen koulun korjaamisesta, nousi  Haapajärven kansakoulun perustaminen jälleen esille.  Nyt perustettiin komitea, jonka tehtäväksi tuli laatia ehdotus sekä Taikinamäen kansakoulun huoneiden korjaamisesta että kansakouluasioiden järjestämisestä kunnassa.  Komitean ehdotti sekä Taikinamäen kansakoulun korjaamista että kunnan jakamisesta Haapajärven, Kokkilan, Mustolan, Pahloisten ja Seppälän eli Pulsan koulupiireihin. Vain Taikinamäen koulun korjaaminen sai tällä kertaa kuntakokouksen siunauksen. 

 

Taikinamäen entinen kansakoulu

Uusien koulujen rakentaminen oli, tuloksetta, uudelleen esillä vuonna 1894, kun kuvernöörin uhkasakon pakottamana päätettiin rakentaa Taikinamäen kansakouluun kaksi lisäluokkaa. Koulun tilanahtaudesta kertoo hyvin uutinen, jonka mukaan sieltä lähetettiin 24 itkevää lasta kotiin kesken lukuvuoden.  Vajaa kaksi vuotta myöhemmin, 14.3.1896, oli kansakoulun perustaminen Haapajärvelle jälleen esillä kuntakokouksessa. Alustavasti oli kauppias H. Leinon kanssa tehty jo luokkahuoneista vuokrasopimuskin. Vaikka useat keskeiset kunnalliset vaikuttajat, mm. kirkkoherra Gustaf Nordström, kappalainen Karl Gustav Forsblom puolustivat koulun avaamista, kokouksen selvä enemmistö vastusti sitä. Koulun vastustajat vaativat, että ennen uusien koulujen perustamista oli perustettava toimikunta, joka päättäisi koulujen määrästä ja paikoista. Koulujen rakentamista ajaneet kuntalaiset esittivät nyt piirijakokomitean perustamista. Koulujen jarruttajat onnistuivat kuitenkin saamaan kuntalaisten suuren enemmistön vastustamaan tätäkin ehdotusta. 

Kaukaan vuonna 1950 valmistunut kansakoulu on järjestyksessä jo kolmas
koululle rakennettu rakennus. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vuoden 1896 aikana tapahtui kuitenkin Lappeen kunnan kouluasioissa merkittävä muutos. Kuntaan perustettiin yhteensä kolme uutta kansakoulua. Lisäksi kuntakokous hyväksyi 5.12.1896 pitämässään kokouksessa piirijakokomitean perustamisen. Komiteaan valittiin talolliset Heikki Leino, Mikko Sipari, Simo Anonen, Martti Pusa, August Suninen, Taavetti Ruokonen ja Ville Tani, kanttori Isak Kotonen, lautamies W. Ryösö, kauppias Villanen ja taloudenhoitaja Caleb Rasander. Kaikkien kolmen uuden kansakoulun perustamisen käynnistivät yksityiset tahot.  Kaukaan tehtaiden kansakoulun taloudellisesta pohjasta vastasi Aktiebolaget Kaukas Fabrik. Tehtaan työväki oli sen perustamisesta alkaen kaivannut omaa kansakoulua. Asiasta neuvoteltiin tehtaan isännistön ja työväen kesken, koska kunnalta ei apua ollut saatavissa. Aluksi suunniteltiin oman koulupiirin muodostamista. Koulupiiri olisi yhteisesti ylläpitänyt koulua. Lopulta kuitenkin tehtaan omistaja Hugo Standertskiöld päätti rakentaa ja ylläpitää koulun sekä palkata sille opettajat. Tosin koulu sai opettajan palkan suuruista valtionavustusta jo vuodesta 1897 alkaen. Samalla Standertskiöld pidätti itsellään oikeuden johtokunnan valintaan. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tammisaaren opettajaseminaarista valmistunut tarmokas Aina Adele Simolin, joka oli tehtävässä aina vuoteen 1915 saakka. Koulu avattiin 19.10.1896 ja siihen ilmoittautui 46 oppilasta. Koulu toimi aluksi kaksikielisenä, sillä alkuvuosina oppilaista 5 – 7 oli ruotsinkielisiä. He saivat kaksi tuntia päivässä opetusta omalla äidinkielellään. Koulu muuttui kokonaan suomenkieliseksi vuonna 1910.

Talollinen Taavetti Muukkonen vuokrasi
1.65 hehtaarin tontin Mustolan kansakoulua varten

Syksyllä 1896 samoihin aikoihin, kun Kaukaan koulu avattiin, aloitti myös Mustolan kansakoulu. Tämäkin käynnistettiin yksityisillä varoilla. Kansakoulun perustamista ajoivat ponnekkaasti kanavainsinööri Oskar Schultz ja sahan isännöitsijä J. M. Åhman.  Kesäkuussa 1896 järjestettiin Lauritsalan Suolavuorella koulun hyväksi kansanjuhla ja arpajaiset. Niillä, ja kahtena seuraavana vuonna suolavurella pidetyillä tapahtumilla saatiin noin 5000 markkaa, ja keräyksillä varoja koottiin lisää. Hankkeen eteenpäinviemiseksi pidettiin yleinen kokous 26.7.1896. Tällöin valittiin johtokunta, johon kuuluivat Oskar Schultz, kasööri Julius Poppius, rakennusmestari D. A. Larick, sulkuvartija Sakari Kankkunen sekä maanviljelijät Elias Sunimento ja E. Hanski.  Kokouksen jälkeen koulun aloittaminen eteni vauhdilla. Heinäkuun toisen päivänä pidettiin kansakoulun rakentamisesta urakkahuutokauppa, jossa halvimmalla eli 2300 markalla koulun tarjoutui rakentamaan ”työmies Nieminen”. Koulun piirustukset oli laatinut monitaitoinen Oskar Schultz ja 1.65 hehtaarin laajuisen tontin vuokrasi maanviljelijä Taavetti Muukkonen 20 markan vuosivuokralla. Lauritsalan saha lahjoitti lautoja ja hirsiä, koulupiirin asukkaat rakennustarvikkeita, päivätöitä ja silkkaa rahaa.  Koulu tehtiin ajan tavan mukaan hirrestä ja se valmistui todella ripeästi, runsaassa kahdessa kuukaudessa. Koulurakennus koostui yhdestä laajasta opetussalista, käsityösalista, kahdesta huoneesta, keittiöstä, ”etehisestä” ja opettajalle varatuista komeroista. Koulun hyväksi perustettu ompeluseura keräsi myös pitkähkön ajan varoja, sillä kansakoulun kannattajat olivat joutuneet kouluja rakennettaessa huomattaviin velkoihin. Koulun vihkiäisiä vietettiin 18.10.1896 ja seuraavana päivänä sinne ilmoittautui 85 oppilasta. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tyyne Rouhiainen Antreasta. Koska koulussa oli vain yksi opettaja, jouduttiin 35 oppilasta lähettämään kotiin. Marraskuussa koululle palkattiin apuopettajaksi johtokunnan jäsenen Julius Poppiuksen tytär Gerda Poppius ja 9.11.1896 myös kotiin lähetetyt oppilaat pääsivät aloittamaan koulutiensä.

Mustolan koulu kevättalvella 2015

Lappeen neljännen kansakoulun perustamispuuhat Siparissa etenivät samanaikaisesti kahden edellä mainitun kouluhankkeen kanssa. Sen takana oli Lensulan, Myllylän, Pahloisten, Toikkalan ja Yllikkälän isäntien yksituumaisuus. Kyseisten kylien miehet kokoontuivat helmikuun 23 päivänä 1896 Mikko Tikan taloon neuvottelemaan kansakoulun perustamisesta. Kun kouluhankkeen varsinainen alkuunpanija talollinen Mikko Sipari ja hänen Hanna-vaimonsa ilmoittivat lahjoittavansa koululle tonttimaan sekä tukevansa koulua muutenkin, päätettiin koulu perustaa ja käytiin sitä varten hankkimaan varoja. Koululle valittiin johtokunta 25.3.1897 pidetyssä kokouksessa. Siihen tulivat valituksi kanttori Isak Ketonen ja talolliset Antti Lensu ja Mikko Sipari Pahloisista, Ville Pesu Toikkalasta, Mikko Lensu Lensulasta ja Antti Sipari Pahloisista. Koulun hyväksi pidettiin kahdet arpajaiset, joista toiset Lappeenrannan kaupungissa. Eversti Lars Emil von Haartman lahjoitti koululle 200 markkaa. Suurimman osan rakennusaineista hankittiin koulupiirin talollisilta. Itse rakentaminen tapahtui pääasiassa koulupiirin asukkaiden tekemillä päivätöillä. Mikko Siparin kerrotaan olleen yhdessä poikiensa kanssa yksi uutterimmista talkoomiehistä. Koulupiirin alueen isännät lahjoittivat sen rakentamiseen tarvittavat hirret. Siparin kansakoulu aloitti toimintansa vuoden 1897 syksyllä Luhangasta saapuneen opettaja Adolf Roinilan johdolla. Avajaisia vietettiin 12.9.1897 ja koulutyö alkoi seuraavana päivänä. Myös Siparin koulun alkuvaiheita varjostivat velkaantuminen sekä riidat koulun paikasta, vaikka viimeksi mainittu ilmiö ei ollut niin laajaa kuin monissa muissa koulupiireissä. Koulun alkuviikkoja varjosti sen aktiivisen puuhaajan, talkoomiehen ja rahoittajan Mikko Siparin menehtyminen keuhkokuumeeseen.

Uutinen Siparin kansakoulun vihkiäisistä.
Lappeenrannan Uutiset 14.9.1897

Koska Mustolan ja Siparin kansakoulut joutuivat rakennettaessa huomattaviin velkoihin, ne anoivat Lappeen kunnalta sekä rakennus-, että vuotuista avustusta. Siparin koulu sai jo valtiolta 1500 markan suuruisen avustusta. Aluksi Mustolan koulupiiri pyysi vapautusta kunnan Taikinamäen kansakoulun kustannuksista ja anoi samalla kunnalta sekä rakennusapua että 550 markan suuruista vuotuista avustusta, kunnes lopullinen kansakoulujen piirijako olisi saatu aikaiseksi. Kun anomus sai kuntakokouksessa sekä kannatusta että vastustusta, tehtiin esitys, että Lappeen kansakouluja varten laadittaisiin sekä piirijako- että kustannussuunnitelma. Ehdotus hyväksyttiin ja suunnitelmaa laatimaan asetettiin komitea, johon Taikinamäen kansakoulun johtokunnan lisäksi valittiin 11 jäsentä. Komitea ehdotti, että pitäjään olisi muodostettava 17 kansakoulupiiriä. Näistä se esitti jo toiminnassa oleva olevan Mustolan koulun lisäksi ensin avattavaksi vuonna 1892 rakennettavaksi ehdotetut Haapajärven, Kokkolan, Siparin ja Pulsan koulut. Koulujen perustaminen jäisi kuitenkin riippumaan ”eri kulmakuntien harrastuksesta”. Jokaiselle koulupiirille, Mustola mukaan luettuna, ehdotettiin annettavaksi 1000 markkaa rakennusapua ja 250 markan vuotuinen kannatusapu. Kun tieto tästä ehdotuksesta levisi kuntalaisten keskuuteen, kokoontui 9.1.1897 pitäjäntuvalle suuret kansanjoukot seuraamaan asian käsittelyä (täältä löytyy Lappeenrannan Uutisten lehtiartikkeli Niin se oli verraton kokous, se kokouksesta). Pitäjäntupa, sen rappuset ja osittain pihamaakin oli tungokseen asti täynnä kansaa. Komitean puheenjohtaja, rovasti Gustav Nordström aluksi selitti ja puolusti komitean ehdotusta. Samoin tekivät maanviljelijä Elias Sunimento, hovinhoitaja Caleb Rasander, sulkuvartija Sakari Kankkunen ja monet muut, mutta heidän puheenvuoronsa keskeytettiin. Kokouksessa nousi valtava meteli, eikä puheenjohtaja Kalle Oittinen pystynyt sitä mitenkään hillitsemään. Huutajat halusivat määrätä, kuka saisi puhua ja kuka ei. Lisäksi huutelijat vaativat valmistelukomitean jäseniä  poistumaan kokouksesta Lopulta puheenjohtaja Oittinen teki kokoukselle oman päätösehdotuksensa, jonka mukaan:

1. Ei perusteta kunnan varoilla uusia kansakouluja

2. Ei jaeta kuntaa eri koulupiireihin maksun suhteen.

3. Annetaan kunnan piiriin ehken rakennettaville kouluille kerta kaikkiaan 1000 markkaa rakennusapua ja vuosittain 250 markkaa kullekin opettajan palkkaamiseksi. Tämä sillä lisäyksellä että kouluja ei synny useammin kuin yksi vuodessa – Mustolan ja Siparin koulut näihin viiteen luettu.

Komitean ehdotuksen kannattajat asettuivat nyt Oittisen ehdotuksen puolelle ja sen vastaehdotukseksi asetettiin täydellinen ennalleen jääminen ja avustusten kieltäminen. Vastustajain johtajana oli kokouksessa entinen lautamies Elias Kälviäinen, joka ilmeisesti suuttuneena siitä, ettei Haapajärvelle oltu perustettu kansakoulua, oli siirtynyt kansakoulun vastustajain joukkoon. Äänestyksessä 40 äänestäjää 2745,9 äänellä kannatti puheenjohtajan ehdotusta ja 193 äänestäjää 1521,8 äänellä vastusti. Tässä tapauksessa oli onni, että kunnallinen harvainvalta, joka perustui varallisuuteen. voitti. Näin kansakouluverkon rakentamista ei kokonaan estetty. Elias Kälviäinen yhdessä muiden kansakoulujen vastustajien kanssa valitti vielä päätöksestä, mutta Viipurin läänin kuvernööri piti kuntakokouksen päätökset voimassa.