Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Yhtenäinen kansakoulu 1889 - 1921 oppivelvollisuuslain voimaantuloon saakka


Lappeenrannan kansakoulun vuonna 1908 valmistunut lisärakennus kuvattuna 15.2.2015

Melko pian alkuaan liian suureksi rakennettu koulu osoittautuikin liian pieneksi. Oppilasmäärä oli suurimmallaan 1900-luvun alkuvuosina runsaat 350. Koululle saatiin vuosina 1907 – 1908 lisätilaa, kun koulun tontille rakennettiin tyyliltään puujugendia edustavat käsityö- ja voimistelutilat ja opetuskeittiö. Huhtikuussa 1906 oli kansakoulun johtokunta esittänyt kaupunginvaltuustolle lisärakennuksen rakentamista. Johtokunta oli hankkinut etukäteen rakennuksen piirustukset rakennusmestari J.E. Jaakkolalta. Valtuusto tekikin myönteisen päätöksen harvinaisen nopeasti eli jo kesäkuun kokouksessaan 1906. Rakennustyö tehtiin kaupungin omana työnä muuraus- ja maalausurakoita lukuunottamatta. Lisäksi päärakennuksessa tehtiin muutos- ja korjaustöitä. Sen käsityöluokasta tehtiin tavallinen luokkahuone. 
Rakennusmestari J.E.Jaakkolan lisärakennuksen
läpileikkauspiirustus vuodelta 1907

Silti tilanpuute jatkui, ja oppilaat oli pantava vuorolukuun.  Tämäkään ei riittänyt, vaan oli hankittava vuokratiloja. Tästä antoi kouluhallituksen tarkastaja vuonna 1909 muistutuksen ja kehotti rakentamaan kouluun lisää luokkahuoneita. Seuraavina vuosina esitettiin useita ratkaisuehdotuksia. Esillä olivat mm. opettajan-asunnon muuttaminen luokiksi ja sopivan rakennuksen osto. Opettajan asunto päätettiinkin ottaa koulun käyttöön vuoden 1910 syksyllä, mutta aie kaatui opettaja Antti Korjosen korvausvaateisiin.  Joulukuussa 1910 saatiin tietoon, että käsiteollisuuskoululle vuokrattu ratsumestari Ispolatovskyn talo (myöhemmin Lappeen kunnantalo) olisi myytävänä. Kansakoulun johtokunta ehdotti kyseisen talon ostamista alakansakoulun käyttöön. Kaupunginvaltuusto hylkäsi oston, koska piti vaadittua hintaa (30 000 markkaa) liian kalliina. Tilapäisratkaisuna vuokrattiin Taipale-Forstadiuksen talon yläkertaa vuosina 1911 – 1913.

Kouluvuonna 1912 – 1913 tilanahtaus paheni väliaikaisesti vielä lisää. Kun syksyllä 1912 Lappeenrantaan sijoitettiin suuri määrä venäläistä sotaväkeä ja majoituslautakunta ei kyennyt sille hankkimaan riittävästi majoitustiloja. Niinpä otettiin koko kansakoulun luokkarakennus sotilaiden kasarmirakennukseksi. Tämä oli sotilaiden hallussa vuoden 1913 huhtikuun lopulle sakka. Koulun luokkahuoneet olivat majoituksen jäljiltä kehnossa kunnossa. Niinpä rakennuksen sisätiloja jouduttiin korjaamaan perinpohjin. Venäläisten sotilaiden asuessa kansakoulun luokkarakennuksessa, sullottiin kansakoululuokat väliaikaisesti mikä minnekin. Osa työskenteli Taipale-Forstadiuksen talossa ja muutamia luokkia sijoitettiin yhteiskoululle. Lisäksi luokkatiloina käytettiin kansakoulun voimistelusalia, veistoluokkaa sekä talouskoulun keittiötä.

Wivi Lönnin vuonna 1913 piirtämä uusi kansakoulurakennus Suonionkadulta
nähtynä.
1910-luvulle saavuttaessa väläytettiin myös ajatusta toisen kansakoulun perustamisesta. Kansakoulun johtokunta esitti vuonna 1913 kaupunginvaltuustolle uuden suuren tiilisen kansakoulutalon rakentamista entisen kansakoulun viereen. Tämän rakennuksen piirustukset laati jyväskyläläinen arkkitehti Wivi Lönn. Wivi Lönnin luonnokset esiteltiin johtokunnalle 13.2.1913. Ehdotus koostui tiilistä rakennettavasta koulutalosta, jossa kellarikerroksen lisäksi oli kymmenen luokkahuonetta, juhlasali, opettajahuone ja varastotilat opetusvälineitä varten kolmessa kerroksessa. Tämän vain luokka- ja kokoelmahuoneita sisältävän rakennuksen kustannusarvio oli 103 000 markkaa. Ehdotus sai valtuustossa runsaasti kritiikkiä. Lisäksi ajankohta ei ollut kuitenkaan valtion tarjoaman vähäisen avustuksen ja sotatilan takia suotuisa. Valtuustossa keskusteltiin myös koulun rakentamisesta länsiosan sijasta kaupungin itäosaan. Valtuusto ilmoittikin 26.11.1915, että rakennustyön toteuttaminen silloisissa oloissa oli mahdotonta. Joulukuussa 1915 hylkäsi kaupunginvaltuusto kaikki koulun laajentamishankkeet. Samalla se ilmoitti johtokunnalle, että käsityörakennuksessa oleva talous/keittokoulun keittiö puretaan ja muutetaan luokkahuoneeksi. Lisäksi koulun johtajan asunto muutetaan luokkahuoneiksi. Tähän päättyi yli puolivuosikymmentä vireillä ollut uuden koulurakennuksen/koululaajennuksen valmistelu. Lopputuloksena oli kolmen pienen ja epämukavan luokkahuoneen saaminen sekä jatkoluokan menettäminen.  
Wivi Lönnin piirtämä koulurakennus Runeberginkadulta nähtynä

Uuden kansakouluasetuksen mukainen iltakoulu aloitti toimintansa kansakoululla 12.9.1892. Se oli tarkoitettu 12 vuotta täyttäneille, päivittäin työssä käyville nuorille, joiden kansakouluopinnot olivat jääneet kesken tai joilta yläkansakoulu oli kokonaan käymättä. Iltakoulu toimi kansakoulun yhteydessä aina oppivelvollisuuslain voimaantuloon eli vuoteen 1922 saakka. Nuoren työnantaja velvoitettiin 500 markan sakon uhalla hankkimaan tälle kouluopetusta. Iltakoulussa opetusta annettiin kaksi tuntia joka ilta kuutena päivänä viikossa. Opetus koostui seuraavien aineiden viikkotunneista: äidinkieli ja kirjalliset harjoitukset 4 tuntia, maantieto ja historia 3 tuntia, luvunlasku 2 tuntia ja uskonto 2 tuntia. Iltakoulua pidettiin kello 18 - 20 syyskuun puolivälistä toukokuun loppuun.  Joululoma oli sama kuin kansakoulussa eli kuukausi. Ensimmäisenä vuonna kouluun ilmoittautui 11 oppilasta, joista kolme oli tyttöjä. Seuraavana vuonna oppilasmäärä kaksinkertaistui. Vähitellen tytöt muodostivat koulussa selkeän enemmistö. Useimmat oppilaat olivat töissä tupakkatehtaalla tai käsityöläismestarien ja kauppaliikkeiden palveluksessa. Ensimmäiseksi koulun johtajaksi lupautui kansakouluntarkastaja, pastori J. A. Collan ja opettajina toimivat kansakoulun opettajat. 
Ilmoitus iltakoulusta. Lappeenrannan Uutiset  68/27.8.1892

Kansakouluasetuksessa määrättiin, että koulunsa päättäneille oppilaille piti järjestää jatko-opetusta. Tavoitteena oli ennen työelämään siirtymistä hankittujen tietojen syventäminen ja tiedonhalun kasvattaminen. Jatko-opetus ei kuitenkaan oikein päässyt maassamme vauhtiin, sillä vain muutamia jatkokursseja järjestettiin joissakin kansakouluissa. Vuonna 1906 senaatti hyväksyi uudet määräykset opetussuunnitelmasta. Opetettavat aineet saatiin valita paikkakuntakohtaisesti kunkin seudun elinkeinoelämän tarpeet huomioiden. Kansakoulun uuden lisärakennuksen valmistuminen 1908 mahdollisti vuonna 1908 jatko-opetuksen käynnistymisen Lappeenrannassa. Olihan uudessa koulurakennuksessa oma opetuskeittiö. Niinpä lokakuussa 1908 alkoi tytöille opetus keitto- ja talouskoulussa. Koulua pidettiin vuosittain noin neljä kuukautta. Lauantait olivat päinvastoin kuin kansa- ja iltakouluissa, vapaita. Keittokoulu toimi vuoteen 1911 saakka. Silloin tarvittiin myös opetuskeittiön tilat luokkahuoneeksi. Vielä kesällä 1911 oli kansakoululla järjestetty kuusi viikkoa kestänyt keittokurssi. Lopettamiseen saattoi vaikuttaa tilanahtauden lisäksi myös valtionavun ratkaiseva väheneminen vuonna 1911. Vuoden 1915 joulukuussa kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jonka mukaan hellat ja uuni purettiin ja tila muutettiin lopullisesti tavalliseksi luokkahuoneeksi. Opettajat lähettivät päätöksen johdosta yksimielisen vastalauseensa valtuustolle, joka ei päätöstään kuitenkaan muuttanut.

Ilmoitus keittokoulun opettajan virasta. Tehtävään
valittiin Helsingin talouskoulusta valmistunut
Maiju Lind.Itä-Suomen Sanomat 117/10.10.1908
Lappeenrannan kansakoulussa oli vahvoina vaikuttajina 1880-luvulla Pelkosen opettajapariskunta. Koulun johtaja Juho Pelkonen siirtyi 1880-luvun lopulla Pohjoismaisen Osakepankin Lappeenrannan konttorin johtajaksi. Hän oli toiminut aikaisemmin opettajatoimensa ohella kaupungin kamreerina (1879 – 1891) ja vuoden 1882 valtiopäivillä porvarissäädyn edustajana.  Emilia Pelkosta seurasi opettajana Aino Meuronen, joka hänkin puolestaan avioitui koulun seuraavan johtajaopettajan, Antti Korjosen kanssa. Korjoset toimivat opettajina 1920-luvulle saakka. Oppilaiden määrä jatkoi kasvuaan lähes koko 1900-luvun alun. Vuonna 1900 oli Lappeenrannan kansakoulussa 197 oppilasta, lukuvuonna 1905 - 1906 heitä oli 253, lukuvuonna 1910 - 1911 jo 338. Suurin oppilasmäär saavutettiin lukuvuonna 1911 - 1912, jolloin se oli 353. Sisällisodan tapahtumat heijastuivat voimakkaasti oppilasmäärään. Kun syksyllä 1917 koulussa oli ollut 349 oppilasta, heidän määränsä oli seuraavan lukuvuoden alussa enää 311. Kun oppilasmäärä kasvoi ja sen mukana rinnakkaisluokkien tarve, merkitsi se uusien opettajanvirkojen perustamista. 1900-luvulla palkattiin myös ensimmäisiä aineenopettajia. Vuoden 1917 syksyllä oli Lappeenrannan kansakoulussa yhteensä 12 opettajaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti