Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Suomalaisia saarnaajia pidätetty Ruotsissa. Etelä-Savo 30.11.1920 (Päivitetty 13.4.2017)

Eilen käännellessäni Etelä-Savon vanhoja numeroita, huomasin oheisen pikku-uutisen loppuvuodelta 1920. Noihin aikoihin Suomi ja Ruotsi kiistelivät Ahvenamaan omistuksesta. Suomessa kiihkeimmät Suur-Suomi unelmoijat vaativat Itä-Karjalan lisäksi maahamme liitettäväksi Pohjois-Ruotsin suomenkieliset alueet ja Ruijan. Pohjois-Ruotsissa oli tämän vastapainona menossa järjestelmällinen ruotsalaistaminen. Myös Norjassa kveeniväestö nähtiin uhkana ja se pyrittiin norjalaistamaan sekä kielellisesti että kulttuurisesti. Kuten alla näkyy, osasivat pienet maakuntalehdetkin laatia jo 1920-luvulla räväköitä otsikoita



Suomalaisvaino Ruotsissa
Suomalaisia saarnaajia pidätetty Ruotsissa
Kun suomalaiset laestadiolaisen herännäisliikkeen puhujat pastori Jussila ja saarnaaja Kanniainen olivat äskettäin Ruotsin suomalaisten keskuudessa pitämässä hartauskokouksia, pidättivät Ruotsin viranomaiset heidät äkkiarvaamatta Karungissa, josta vangitut kuletettiin vartioituina Haaparannalle rajakomendantin luo, jonka toimesta miehet viipymättä passitettiin Tornioon, missä sattumalta ruotsin puolelta kotoisin olevat uskonveljet, tuntien syvää suuttumusta tapauksen johdosta, kehoittivat saarnaajia kaikesta huolimatta saapumaan Ruotsin suomalaisseuduille saarnaamaan.
Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun uskonnolliset sortotoimenpiteet tällä tavalla kohdistuvat Ruotsin suomalaisiin, sille vieraskielisen ja tylyn virkamiehistön puolelta.

Kokosin uutiselle lisää taustaa. Päälähteenä oli Pekka Tapanisen väitöskirja Oskari Heikki Jussila (1888 - 1955) Lestadiolaispappi, toimen ja näkyjen mies.

-----
Lestadiolaisen herätysliikkeen alkuajoista lähtien heräysliike ei ollut piitannut valtakunnan rajoista, Liikkeen saarnaajat sekä seuraväki kulki suhteellisen vapaasti maasta toiseen. Kansallisuusaatteen nousu merkitsi myös Ruotsissa sitä että 1800-luvun lopulla pyrittiin suomenkielinen väestö sitomaan tiiviimmin ruotsalaisen yhteiskuntaan sekä kulttuurisesti että kielellisesti. Tässä kansakoululaitoksella oli keskeinen rooli. Suomen itsenäistyminen ilmeisesti vain lisäsi Ruotsin valtion ja sen virkamiesten pyrkimyksiä sitoa paikallinen väestö entistä tiukemmin muuhun yhteiskuntaan ja ruotsalaistaa se. Näille pyrkimyksille muodosti lestadiolainen herätysliike merkittävän tulpan. Lestadiolaisseuroissa saarnattiin pääosin suomeksi ja usein vierailevat saarnamiehet tulivat rajan takaa idästä. Lisäksi Pohjois-Ruotsin lestadiolaisseuduille levisivät herätysliikkeen suomenkieliset laulu- ja hartauskirjat, aikakauslehdet ja postillat.

Muutamat lestadiolaisen herätysliikkeen johtohenkilöt, lähinnä liikkeessä mukana olevat papit, olivat vahvasti suomalaisuusaatteen innoittamia. Yksi heistä oli Kuivaniemen kirkkoherra Oskari Heikki Jussila. Hänen yhteiskunnallisen kiinnostuksen kohteeksi nousi 1910-luvun viimeisenä vuotena niin sanottu "Länsipohja-kysymys". Sen tarkoituksena oli vahvistaa Pohjois-Ruotsin suomalaisväestön kansallistuntoa. Tavoitteen käytännöllistä toteuttamista varten pidettiin Torniossa vuoden 1919 tammikuussa Länsipohjan toimikunnan perustamiskokous. Kokoukseen osallistujat olivat Peräpohjolan opiston ja keskeisten Länsi-Lapin opetus- ja kulttuurielämän järjestöjen edustajia. Heidän ymmärryksensä mukaan Ruotsin Länsipohjan alueella oli käynnissä suomalaisväestön ruotsalaistaminen, minkä johdosta Suomesta käsin oli syytä ryhtyä ideologiseen vastatoimintaan. Toimikunta ottikin tehtäväkseen suunnitella ja toteuttaa fennomaanista valistustyötä Pohjois-Ruotsin suomalaisväestön keskuudessa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että tuli löytää Ruotsin puolelta suomalaismielisiä vaikuttajayksilöitä, hankkia oppilaita Ruotsista Suomen kansanopistoihin sekä levittää Ruotsiin suomenkielisiä lehtiä ja kirjoja.

Kotimaa 7.12.1920
Länsipohjan toimikunnalla oli Suomen hallituksen tuki. Myös hallituksen tavoitteena — tosin salaisena — oli "Länsipohjan valistaminen". Haaparannan Suomen konsuli, lestadiolaistaustainen  Lauri Merikallio sai tehtäväkseen valistustoimien suunnittelun, toteutuksen ja yhteydenpidon ulkoministeri Rudolf Holstiin. Vuoden 1920 tammikuun raportissaan Merikallio valittaen totesi ettei ”valistustehtävään” lupautunutta Pohjolan Sanomia voinut tilata Ruotsiin. Sen sijaan saatiin Tornion Lehti "äänenkannattajaksi". Kirkkoherra Oskari Heikki Jussila oli lupautunut kirjoittamaan sanottuun lehteen kerran viikossa hartauskirjoituksen. Joulukuun lopulla vuonna 1919 Oskari Jussila kirjoitti luottamuksellisesti opettajalleen Jaakko Gummerukselle, joka tuolloin oli kirkkohistorian professorin virassa. Jussila kertoi, että Länsipohjan toimikunta on pyytänyt häntä "toimikunnan intressien vuoksi" matkustamaan Ruotsin Länsipohjaan. Matka tulisi tehdä seurapuhujana, hän jatkoi. Toimikunnan intressien ajaminen tapahtuisi kahdenkeskisissä keskusteluissa eri paikkakunnilla. Jussila tunnusti Gummerukselle, että suunnitelma on hänelle "mieluinen ja rakas, joskin erittäin arkaluontoinen". Lopuksi Jussila kertoi, että hän oli jo henkilökohtaisesti keskustellut matkasta piispan Koskimiehen kanssa. Yhteydenotto piispaan oli tapahtunut kahden kesken sen tähden, etteivät Länsipohjan toimikunnan tarkoitukset pääsisi julkiseen tietoon ja — näin Jussila jatkoi — myös sen tähden, että "en joutuisi ruotsalaisten mustalle listalle".

Länsipohjan toimikunnan toivomaa pitkää Pohjois-Ruotsin matkaa Jussila ei vielä vuonna 1920 tehnyt. Ensimmäisen maailmansodan aikana rajavalvonta oli kiristynyt ja lestadiolaisten maiden rajat ylittävä seuratoiminta vähentynyt. Lisäksi kiista Ahvenanmaasta vaikeutti entistä enemmän kanssakäymistä.

Oskari Heikki Jussilan pelko "mustalle listalle" joutumisesta ei ollut aiheeton. Nimittäin, kuten oheisessa lehtiuutisessa kerrotaan marraskuun alussa vuonna 1920 ruotsalaiset poliisit pidättivät saarnamatkalla Ruotsin Karungissa Oskari Heikki Jussilan (pidätetty olikin hänen isänsä Heikki Jussila!) ja keminmaalaisen saarnaajan Juho Kanniaisen. Heidät kuljetettiin rajan yli Tornioon. Paikallinen sanomalehti Pohjolan Sanomat ja kirkollinen lehti Kotimaa otsikoivat uutisen Jussilan ja Kanniaisen passittamiseta rajan yli näinkin räväkästi: "Ruotsalaisten virkamiesten hävyttömyys huipussaan!"

Kotimaa-lehti kirjoitti seuraaavassa numerossaan (leike ohessa) laajasti Länsipohjan suomenkielisen väestön asemasta sen jouduttua voimakkaiden ruotsalaistamistoimenpiteiden kohteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti