Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

torstai 3. syyskuuta 2015

Lemin hautausmaa

Näkymä Lemin hautausmaalle, suoraan edessä keskellä on sankarihautausmaa, jonka takaa siintää vapaussodan muistomerkki. Oikealla 3. prikaatin kivinen puhujakoroke.
Lemin kahden aikaisemman kirkkorakennuksen paikalle
on pystytetty muistokivi

Kierrellessäni 26.7.2015 Lemiä pysähdyin pitkäksi ajaksi Lemin hautausmaalle. Hautausmaat ovat historian harrastajalle antoisa tutustumiskohde. Maaseudulla hautakivissä ja -risteissä olevat nimet kertovat, mitkä suvut ovat asuttaneet kyseistä pitäjää vuosisatojen ajan. Olen kierrellyt kaikilla Etelä-Karjalassa olevilla vanhoilla hautausmailla, joillakin montakin kertaa. On ollut mielenkiintoista huomata, miten sukunimien kirjo muuttuu reippaasti pitäjästä toiseen. Esimerkiksi moni lappeelainen sukunimi ei juurikaan näy Lemin tai Savitaipaleen hautakivissä ja päinvastoin. Vanhoista hautakivistä löytyy vielä monia ikivanhoja sukunimiä, jotka ovat miltei kadonneet. Etelä-Karjalassa, kuten yleensä Karjalassa, nämä ilmeikkäät sukunimet olivat erittäin yleisiä. Kärpäset, Hiiret, Kukot, Kanat, Kirput ja Kurpat elivät sulassa sovussa Puunenien, Jauhosäkkien ja Siannahkojen kanssa.
Eevastiina Nisosen luodin reittämä hautaristi
Se on ollut usein surullista huomata, miten kuoltuammekin olemme eriarvoisia. Ne, jotka ovat jo eläessään olleet arvostettuja, varakkaita ja näkyviä hahmoja yhteiskunnassa, omaavat hautausmaiden komeimmat muistomerkit ja hautakivet. Heidän hautakivensä seisovat yleensä kirkon edessä tai vieressä, usein hautausmaan portista sen sisälle johtavan hiekkatien varessa. Heidän hautakiviään ei myöskään ole poistettu "yli-ikäisinä" hautapaikan "vuokra-ajan" mentyä umpeen. Omien esivanhempieni hautapaikkoja Liperissä selvittäessäni törmäsin siihen, ettei heidän hautaristejään ja kiviään enää löytynyt. Pahinta oli kuitenkin se, etteivät molempien paikallisten seurakuntien, sekä ortodoksisen että luterilaisen, suntiot ja haudankaivajat eivät olleet aikoinaan pitäneet kirjaa siitä, minne kukin on haudattu. Jossakin noiden laajojen kalmistojen alueilla heidänkin "maalliset majansa" asuvat, mutta missä tarkalleen, saattaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi. 

3. Prikaatin puhujakoroke
Lemin hautausmaakin osoittautui todella mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi. Kun astuu hautausmaalle portista, muutaman askeleen jälkeen kulkija ylittää kiven, johon on hakattu kolme ristiä. Ne on hakattu kiveen kolmen  huhtikuussa 1918 hautausmaalla käydyssä taistelussa kaatuneen punakaartilaisen muistoksi. Hautausmaalta löytyy sekä talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sotilaiden sankarihautausmaa että heille pystytetty muistomerkki. Muistomerkki on Savitaipaleelta kotoisin olleen kuvanveistäjä Viljo Savikurjen (1905 - 1975) teos. Muistomerkki paljastettiin maamme 37. itsenäisyyspäivänä eli 6.12.1954. Lemin sankarihaudoissa lepää 134 sankarivainajaa, joista osa on haudattu kentälle jääneinä.  Jokaisessa kivessä on kaatuneen nimi, syntymäaika, kaatumispäivä ja -paikka. Sen lisäksi siellä on sisällisodassa kaatuneiden valkoisten hautamuistomerkki, joka pystytettiin vuonna 1920. Siinä on yhdentoista kaatuneen ja kuuden murhatun valkoisen nimet. Sisällissodan aikaisesta taistelusta hautausmaalle kertovat lisäksi rautaisiin hautaristeih syntyneet luodinreiät. Onnistuin löytämään niitä kahdesta hautarististä.

Anna Liisa Kuukan luodinreikäinen hautaristi
Hautausmaan reunassa Uimintien suuntaan seisoo lisäksi kiviselle pitäjälle sopiva kivinen puhujakoroke. Kyseessä on välirauhan aikana pian talvisodan päättymisen jälkeen "luvatta" pystytetty 3. prikaatin puhujakoroke, jonka historiaan palaan jossakin vaiheessa.. Kirkon takaa löytyy vaatimaton muistokivi, joka on pystytetty kahden edellisen Lemin kirkon paikalle. Seuraava pysähdys- ja kunnioituksen osoittamisen paikka oli laivuri Aatu Karhun hautakivi. Aatu Karhu (1859- 1914) toimi aikoinaan laivurina Saimaalla, Louhi nimisellä laivalla. Hän oli Lemin yksityisen, ensimmäisen kansakoulun perustaja ja kansakouluhankkeen läpiviejä. Ilman hänen jääräpäisyyttään ei konservatiivisessa Lemin pitäjässä olisi annettu kansanopetusta vuosienkaan kuluttua. Tämä yksityisen kansakoulun avajaiset pidettiin 12.9.1893. Aatu Karhu oli myös nuorisoseuran perustajajäsen ja sen pitkäaikainen johtokunnan jäsen. Hän kirjoitti aikoinaan myös pienen vihkosen Lemin ensimmäisen kansakoulun vaiheista. Teos löytyy digitaalisena täältä. Viimeisenä pysähdyin Lemin kirjallisesti tuotteliaan kirkkoherran Salomon Majanderin haudalle.


Lemin kirkko ja hautausmaat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti