Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeenrannan sunnuntaikoulu 1843 - 1891



Lappeenrannan viidettä kaupunginosaa 1800-luvun lopulla. Kuvan keskellä rautatie ja sen länsipuolella koulurakennuksia. Taaempana näkyy 1880-luvulla rakennettua Rakuunarykmentin kasarmialuetta.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Maamme kaupungeissa ryhdyttiin jo ennen kansakoulujen perustamista antamaan opetusta tuleville käsityöläisille. Ensimmäisenä tällainen koulu perustettiin Turkuun koulu kisällejä ja oppipoikia varten. Koulussa annettiin sisäluvun, kirjoituksen ja laskennon alkuopetusta. Keisarillinen määräys tammikuussa 1842 ulotti nämä sunnuntaikouluiksi nimitetyt koulut lähes kaikkiin maamme kaupunkeihin. Asetuksessa edellytettiin että


hantverkin oppipojat ja kisällit saavat tilaisuutta Kristillisyyden niin myös kirjoitus- ja räknäyskonstin oppimiseen. Kunkin läänin guvernööri toimittakoon, yksineuvoisesti kaupunkein hallituksen ja porvarikunnan kanssa, että tämä saatetaan täytäntöön ennenkuin vuosi 1843 alkaa, ja kartetaan siinä, ettei kaupungit mahda tulla raskautetuiksi muilla, kuin tarkoitusta varten välttämättömillä ulosteoilla. Niissä kaupungeissa, joissa yhteisiä kouluja löytyy, tulevat niillen annetut kouluhuoneet edellä sanotussa päällekatsannossa pruukattaviksi, sitten kuin kouluin ylihallituksen lausunto, kussa se taitaa kysymykseen tulla, on asiasta kuultu.
Lappeenrannan sunnuntaikoulun johtokunnan
ensimmäinen puheenjohtaja oli pormestari
Ernst Johan Åkerblom (1798 - 1870).
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto.


Vuoden 1845 alusta lähtien vaadittiin kisälli- ja mestarikirjaa varten todistus siitä, että (hakija) tarpeellisesti taitaa kristillisyyden ja osaa kirjoittaa luettavaa tyyliä ja räknätä neljää räknäyslajia". Tämä teki koulun käynnistä käytännössä pakollista.

Lappeenrannassa piti raastuvankokous ehdotettuja opetusaineita hyödyllisinä, mutta katsoi kisälli- ja oppilaskunnan vähäiseksi ja tilapäiseksi, joten se ei juuri tulisi ehdotettua opiskelumahdollisuutta käyttämään. Lisäksi kaupunki ei katsonut voivansa kustantaa koulua., Lappeenrannan oli kuitenkin pakko ryhtyä järjestämään opetusta. Kaupungin porvaristo piti koulun perustamiskokouksen 9. 10.1842. Johtokuntaan valittiin pormestari Åkerblom puheenjohtajaksi sekä raatimiehet Blome ja Eriksson, kauppias C. Fr. Savander ja nahkurimestari A. W. Sandbäck. Koulun opettajaksi valittiin virkaa hakenut kehruuhuoneen saarnaaja Henrik Aksel Berner. Häntä seurasi ala-alkeiskoulun opettaja Adolf Fredrik Mennander, joka toimi tehtävässä parikymmentä vuotta. Opetusta annettiin kristinopissa, kirjoituksessa ja laskennossa joka sunnuntai kello  11—15.

Koulu aloitti toimintansa 21.1.1843. Koulun aloitti 26 oppilasta, jota pidettiin yllättävän suurena. Kaupungissa laskettiin silloin olleen 37 oppivelvollista, joten kaikkia ei siis saatu mukaan. Seuraavana vuonna oppilasluku oli 28, joista tosin vain kaksi sai päästötodistuksen ja kolme lähti pois muiden jatkaessa seuraavanakin vuonna. Kristinopin opetuksessa käytettiin alussa katkismuksen ulkolukua ja muissa aineissa käytettiin ns. Bell Lancaster-järjestelmää. Siinä opetus nojautui edistyneimpien oppilaiden toimimiseen apu-opettajina ja varsinainen opettaja oli lähinnä opetuksen ylivalvoja. Lukemisen ja kirjoituksen opetus kävivät rinta rinnan. Koululla oli hiekalla varustettuja pulpetteja, johon oppilaat piirsivät puikolla kirjaimia hiekkaan. Kirjoituksessa ja laskennossa käytettiin myös kivitauluja. Lukemista harjoiteltiin myös kuorolukuna.

Sunnuntaikoulun viimeisenä johtajana vuosina 1888 - 1891
oli kansakoulunopettaja, kaupunginkamreeri ja
pankinjohtaja Juho Pelkonen . Hän oli kaupungin edustajana
useilla valtiopäivillä. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto.

Vuonna 1858 päätettiin heikommille oppilaille pitää koulua myös keskiviikkoiltaisin klo 6—8. Koulun toiseksi opettajaksi valittiin 50 ruplan palkalla pataljoonansaarnaaja A. A. Lindberg alkuvuodesta 1859, mutta hänet erotettiin jo lokakuussa. Hänen tilalleen tuli kehruuhuoneensaarnaaja August Magnus Tolpo. Vuosisadan keskivaiheilla oppiainevalikoima lisääntyi, kun opetus alkoi Suomen maantiedossa ja raamatunhistoriassa sekä murtoluvuissa. Vuonna 1859 opetukseen lisättiin Suomen historia ja geometria. Todistuksen antaminen ei liene ollut sidoksissa opiskeluvuosiin, vaikka vuonna 1858 annettu asetus puhui kolmen vuoden kurssista, vaan se riippui edistymisestä. Vuonna 1856 sunnuntaikoulussa oli 17 oppilasta, ja kolme vuotta myöhemmin oppilasluku oli 33. 1860-luvun nälkävuosina oppilasmäärä laski, oli senkin jälkeen vähäinen, esimerkiksi vuonna 1870 oppilaita oli 13. Vuonna 1876 koulussa oli 28 oppilasta ja syyslukukaudella 1889 koulussa oli opiskelemassa 34 poikaa. Sunnuntaikoulu päätti 48-vuotisen taipaleensa 31.5.1891. Päiväkirjaan se on kirjattu aivan tavallisena työpäivänä. Mitään juhlallisuuksia ja lopettajaisia ei vietetty, eli  Mauri oli tehnyt tehtävänsä, Mauri sai mennä. Viimeisenä lukukautena koulussa oli 29 oppilasta. Seuraavan lukukauden alussa aloitti Lappeenrannan käsityöläiskoulu toimintansa. Sunnuntaikoulun opettajat ja oppilaat siirtyivät uuden koulun kirjoihin. Uusi koulu toimi entisen koulun huoneissa, mutta sen opetusohjelma oli paremmin ammattilaisillekin sopiva.
Sunnuntaikoulun vuosikustannukset nousivat alkuvuosina 60 ruplaan vuodessa. Kaupunki lupasi 1846 suorittaa koko summan vaatimatta oppilailta mitään lukukausimaksua. Vuonna 1858 koulu sai 20 hopearuplan valtionavun ja seuraavasta vuodesta lähtien kasvaneen oppilaslukunsa ja iltakoulun takia 50 ruplaa. Tällaisena säilyi avustus edelleen muuttuen vain 1863 lähtien vastaavasti 200 markaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti