Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Normaalikoulu

Venäjän keisarinna Katariina II käynnisti Venäjällä koulu-uudistuksen, jonka vaikutukset heijastuivat Lappeenrantaankin

Venäjän keisarinna Katariina II tapasi vuonna 1780 Itävallan keisarin, jolloin keskustelun aiheena olivat myös kouluasiat. Vierailu johti siihen, että keisarinna päätti ottaa Venäjällä käyttöön samanlaisen koulujärjestelmän, joka oli astunut voimaan Itävallassa vuonna 1774. Hän asetti sitä valmistelemaan vuonna 1782 koulutoimikunnan. Vuonna 1783 annettiin kouluasetus, joka täsmensi koulupolitiikkaa Itämeren maakunnissa ja Viipurin kuvernementissä. Venäläisen koulutoimikunnan sijaan perustettiin niitä varten erityinen saksalainen keskusvirasto, kouluhallitus. Yleisvaltakunnallisen koulujen perustamisohjelmaan kuului, että kuvernementin pääkoulusta käsin oli avattava pieniä kouluja muihin kaupunkeihin. Kuhunkin piirikuntakaupunkiin oli uuden koululain mukaan asetettava koulun johtaja ja tarkastaja. Lappeenrannassa ei sellaista tosin ollut ilmeisesti koko 1700-luvun lopulla lainkaan.

Saksalainen kouluhallitus lähetti jo vuonna 1786 Vanhan Suomen koulujen uudistussuunnitelman. Sen mukaan Viipurin pääkouluun tulisi viisi, Haminaan kolme ja Käkisalmeen yksi tai kaksi luokkaa. Sen sijaan Lappeenrannassa ja Savonlinnassa koulut jäisivät vain alkeisoppilaitoksiksi. Kun koulut seuraavana vuonna käynnistyivät, Lappeenranna koulu toteutettiin, ei suinkaan alkeisoppilaitos vaan 2-luokkainen pieni koulu.

Lappeenrannalle tämän normaalikouluksi nimetyn koulumuodon käynnistyminen oli edistysaskel verrattuna pedagogiokauteen. Koulun oppilasmäärä kasvoi, opettajia oli kaksi kuten luokkiakin. Lappeenrannan normaalikoulu aloitti toimintansa 29.3.1788. Normaalikoulun käynnistyminen merkitsi opetuskielen muuttumista. Kun pedagogioissa kielenä oli ollut suomi ja ruotsi, opetus tapahtui nyt saksaksi ja venäjäksi. Koululaki määritteli tarkasti opetuksen sisällön. Opetustunteja oli viikossa 30. Lappeenrannan normaalikoulun toiminta oli edellisten koulujen tapaan katkonaista ja opetus välillä laadutonta. Vuosina 1788 – 1805 koululla oli seitsemän eri saksanopettajaa ja yhtä monta eri henkilöä venäjän opettajana. Vuonna 1803 kouluun saatiin ahkera ja taitava pedagogi, kun tehtävään ryhtyi antrealaisen maanmittarin poika Jakob Aleksander Stråhlman.

Normaalikoulun oppilasmäärä vaihteli melkoisesti. Vuonna 1788 koulussa oli 35 oppilasta, vuonna 1797 oppilaita oli 14, vuonna 1801 heitä oli 30 (joista puolet tyttöjä)  ja vuonna 1805 oppilasmäärä oli 38 (tyttöjä 13).  Kouluun hakeutuneet oppilaat olivat pääosin virkamiesten ja alempien porvariryhmien jälkeläisiä. Poikaoppilaat tulivat huomattavasti useammin porvarikodeista, kun taas tyttöoppilaat olivat useimmiten virkamiesperheistä.

Lappeenrannan normaalikoulu sijoitettiin todennäköisesti aluksi vuonna 1782 uudestaan rakennettuun pedagogion huoneistoon ja myöhemmin valtion vuonna 1797 rakennuttamaan koulutaloon. Se sijaitsi linnoituksen pohjoisosassa sen pääkadun länsipuolella.  Kaupungille määrättiin koulumaksuksi aluksi 210 ruplaa, mutta vuonna 1802 maksu oli noussut jo 575 ruplaan.  Saksan opettajan palkkaan meni 275 ruplaa, venäjän opettaja sai 200 ruplaa ja sata ruplaa varattiin muihin menoihin. Lappeenranta selvisi kuitenkin hyvin nousseista maksuista, kun sen sijaan Savonlinnalla ja Käkisalmella oli suuria vaikeuksia.

Lappeenrannan normaalikoulussa antoi saksanopettaja opetusta lukemisessa, raamatunhistoriassa, historiassa, latinassa, katekismuksessa, kirjoituksessa, kieliopin ja laskennon alkeissa. Opiskelijoille teroitettiin ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia ja opetettiin siis myös jonkinlaista yhteiskuntaoppia. Sitä varten oli erityinen oppikirjakin, jonka terveysopillisessa osassa muun ohella käsiteltiin myös sukupuoliasioita; sisälsipä kirja ohjeita siitäkin, kuinka oli käveltävä, seisottava, tervehdittävä ja pukeuduttava. Kyseinen kirja oli lapsille erittäin vaikeatajuinen.

Katariina II:n pystyttämää koululaitosta on arvosteltu ankarasti. Itä-Suomen koulujen erikoistuntija Mathias Akiander totesi, että siinä toimineet opettajat olivat yleensä heikkoja ja heidän opetusmenetelmänsä puutteellisia.