Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Yksityisten henkilöiden pitämät lastenkoulut.



Tulevan vuoden tammikuussa täyttää kunnallinen kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Nimittäin 17.1.1866 aloitti toimintansa kaupungissamme pientenlastenkoulu ja lastentarha ja syyskuun alussa samana vuonna käynnistyi myös tyttökansakoulun toiminta. Suomen ensimmäinen varsinainen kaupunkikansakoulu ei siis suinkaan aloittanut Helsingissä, Turussa tai jossain muussa huomattavammassa kaupungissa, vaan silloisessa pienessä ja syrjäisessä Lappeenrannassa. Tässä on siis yksi uusi kotiseutumme ylpeyden aihe Saimaan kanavan, Linnoituksen, Marian kirkon ja Viipurin rinkelien ja monen muun rinnalle.


Tämän 150 vuotta kestäneen yleissivistävän työn kunnioittamiseksi teen jatkossa - ainakin tammikuulle asti – blogimerkintöjä kansanopetuksen vaiheista kotikaupungissani.

 
Lappeenrannan vanhimman koulun eli Lönnrotin koulun tyylikäs ikkuna

Yksityisten henkilöiden pitämät lastenkoulut Lappeenrannassa
1800-luvullatoimi Lappeenrannassa kuten monissa muissakin kaupungeissamme yksityisten naishenkilöiden perustamia lastenkouluja. Niitä ylläpidettiin vanhemmilta perityillä  oppilasmaksuilla. Näiden koulujen tarkoituksena oli pääosin lukemisen ensi alkeiden opettaminen, joskus myös oppilaiden valmentaminen oppikouluun. Kouluajoissa ja lukujärjestyksissä ne  seurasivat osittain kansakouluissa käytössä olleita tapoja.

Juvan kappalaisen A. H. Winterin leski Helena (o.s. Riegel) piti Lappeenrannassa tytöille koulua ainakin vuonna 1838. Rouva Winter kutsui kaupungin alkeiskoulua tarkastamaan saapuneen lehtori Johan Ludvig Runebergin koulunsa kevättutkintoon 23. kesäkuuta 1838. Tarkastajam mukana seurasi myös hänen puolisonsa Fredrika Runeberg. Viimeistään vuodesta 1846 lähtien piti neiti Constance Åberg kahdeksan vuotta kaupungissa koulua "pienille pojille ja tytöille". Pormestarin antaman todistuk­sen mukaan hän oli opettanut "ahkerasti ja huolellisesti". Tämä on ollut kaupungin ensimmäinen varsinainen ns. pientenlastenkoulu. Sen tarkoituksena oli etupäässä oli luku- ja kirjoitustaidon opettaminen.

Samantapaista koulua pitivät rovasti Stråhlmannin naimatto­
mat tyttäret Katariina, Natalia ja Emilia kaupungissa vuodesta 1853 alkaen. Heidän lankonsa, pormestari Åkerblom, oli hankkinut heille virallisen luvan. Vuosina 1856—1865 tiedetään kaikkiaan toi­mineen kolme nuorten naisten omistamaa pientenlastenkoulua, joissa vuosittain oli yhteensä 20 oppilasta, sekä tyttöjä että poikia. Esikuntakapteenin leski Charlotta E. Cajander sai koululuvan vuonna 1860 ja neiti Selma Blom 23.9.1860


Yksi vanhimmista Lappeenrannassa toimineista kouluista oli  n.s. Lönnströmin matamin koulu. Sitä piti samannimisen ”satulamaakari” Lönnströmin vaimo asunnossaan Sistosen talon pihamaalla sijainneessa rakennuksessa 1860- ja 1870-luvuilla. Opetuskielenä koulussa oli ruotsi ja koulussa opetettiin ainoastaan aakkosia ja lukemisen alkeita. Kuri oli koulussa kova ja tottelemattomia varten matamilla oli lähellä saatavilla pieni pamppu. Sillä hän tarvittaessa heti näpäytti sormille, jopa päähän.  Jos tämä ei tehonnut kurittomaan oppilaaseen, sekaantui itse ”satulamaakari” itse asiaan. Hän uhkasi häirikköä ikkunan pielessä riippuvalla paksulla tervapampulla tai palmikoidulla nahkahihnlla. Siitä, käyttikö hän koskaan tervapamppua, ei ole varmuutta.  Sen sijaan nahkahihnaan yksi jos toinenkin häriköija sen sijaan ”tutustui”..

Opettaja Selma Blomin kuolinilmoitus. Itä-Suomen
Sanomat 25.1.1910.

Edellistä hieman nuorempi oli n.s. Blomin mamsellin koulu. Se toimi 1870- ja 1880-luvuilla ensin Pallas-hotellin huoneustossa ja sittemmin kamreeri Gestrinin omistamassa talossa. Myös tässä neiti Selma Blomin pitämässä koulussa oli opetuskieli ruotsi.
Neiti Blom oli käynyt Haminassa "pensionin" ja antoi aikaisemmin Lappeenrannassa yksityisopetusta. Koulunpitoluvan han sai siis syksyllä 1860. Blomin opetusohjelma oli varsin laaja. Siihen kuului raamatunhistoriaa, maantietoa ja yleistä historiaa, piirustusta ja kaunokirjoitusta, aritmetiikkaa. Kielten opetusta annettiin kielistä ruotsin, saksan, venäjän ja ranskan kielissä. Lisäksi opetusta annettiin naisten käsitöissä.  Esimerkiksi lukuvuonna 1862 - 1863 Blomin koulussa oli 10 oppilasta. Koulu toimi oppikouluun valmistavana kouluna ja oppilaina olivat lähinnä kaupungin hienostoon kuuluneitten perheitten lapset. Selma Blom teki pitkän, noin 50 vuotta kestäneen elämäntyön lasten opetuksen parissa. Hän hoiti vielä vuoden 1910 alussa  kouluaan, vain muutamia viikkoja ennen 22.1.1910 tapahtunutta kuolemaansa.



Hilda Elfvengrén noin 90-vuotiaana
Kuva: Taavi G. Murto. Lappeenrannan
kansakoululaitoksen historia (1924)

Harvinaisen pitkän ajan  toimi kaupungissa myös n.s. Elfvengrenin koulu. Se oli samoin kuin Blomin mamsellin koulu kaikille kaupunkilaisille aikoinaan hyvin tuttu. Monessa kaupunkilaisperheessä kyseisen koulun oppilaina oli ollut useita sukupolvia, lasten lisäksi vanhemmat ja jopa isovanhemmat. Kyseistä koulua piti neiti Hilda Elfvengrén useissa paikoissa eri puolilla kaupunkia. Hän toimi lastenopettajana 1860-luvulta aina vuoden 1910 tienoille saakka. Hilda Elfvengrén ei ilmeisesti keskittynyt samalla tavalla kurinpitoon kuin aikaisemmin mainitut koulunpitäjät. Oppilaidensa kertoman mukaan kohteli opettaja oppilaitaan aina lempeydellä ja hyvyydellä. Jos koulussa ilmeni vallattomuutta, kutsui hän avukseen äitinsä: Mamma, kom nu hit igen!. Saavuttuaan paikalle ”mamma” naputti sormellaan pöytään tai laittoi vanhat silmälasinsa - oppilaan - nenälle. Toisinaan taas hän vaihteen vuoksi rankaisi vallatonta oppilasta asettamalla vanhan pitsimyssynsä tämän päähän. Hän saattoi myös kiinnittää  häiriköijän olkapäähän punaisen tai sinisen rusetin. Rangaistus oli kärsittävä tunnin loppuun saakka, vaikka se aiheutti hauskoja hetkiä muille oppilaille. Hilda Elfvengrenin koulussa oli hyvinkin eri-ikäisiä lapsia. Nuorimmille lapsille alkaen 4-vuotiaista tarjottiin eräänlaista lastentarha-askartelua. Vanhemmat lapset ohjattiin kirjojen opiskelun pariin.  
Hilda Elfvengreini ilmoitus koulun alkamisesta.
Lappeenrannan Uutiset 29.8.1894

Tämänkin koulun opetuskieli oli aluksi ruotsi, myöhemmin sen rinnalle tuli myös suomi. Oppiaineina olivat ruotsi, suomi, ranska, saksa, laskento ja kirjoitus. Koulumaksun suuruus oli viimeisinä vuosina neljä markkaa viikossa. Elfvengrénin koulu oli yleensä kansakoulujen tapaan järjestetty ja sieltä annettiin poispääseville pieniä todistuksiakin. Koulusta ilmoitettiin myös lehdissä, mutta paikkakuntalaiset tunsivat koulun ja panivat mielellään siihen lapsensa joksikin aikaa. Vanhimmat oppilaat olivat 12—13 vuotiaita. Nämä kävivät jo usein töissä, mutta heille haluttiin antaa lisäopetusta. Koulu toimi useassa paikassa Raastuvankadulla, kunnes siirtyi lopuksi viimeksi Kauppakadulle Sokuran taloon. Koulussa oppilaat istuivat suuren kulmikkaan "klahvipöydän" ympärillä. Oppilaat toivat opettajalleen usein "lämpimäisiä",  kun kotona oli leivottu. Myös oppilaiden tuomat kukat, syksyllä omenat ja jopa liha teurastusaikana kuuluivat "luontaisetuihin".  Ansioistaan opetusalalla Hilda Elfvengren sai vuonna 1910 Topelius-rahaston stipendin. Neiti Elfvengren kuoli 92 vuotiaana vuonna 1926 Papulan vanhainkodissa Viipurissa. Hänen täyttäessään  90 vuotta  kävi appeenrantalaisten lähetystö kamreeri Gestrinin johdolla tervehdyskäynnilla Elfvengrenin luona Viipurissa. He toivat mukanaan hänen entisten oppilaidensa keskuudestaan keräämän kunnianosoituksen.

Lyyli Swanin ilmoitus koulun alkamisesta.
Lappeenrannan Uutiset 29.8.1894.
Lisäksi Carl Gustaf Swanin tyttäret antoivat Lappeenrannassa yksityisopetusta, ensin Toini Swan jo vuonna 1889 ruotsin, saksan ja ranskan kielissä. Vuo­desta 1891 lähtien piti Elli Swan yksityistä koulua Obolenskin talossa. Tavoitteena oli valmistaa nimenomaisesti oppilaita tyttökoulun ja lyseon eri luokille. Syksyllä vuonna 1894 hoiti opetusta Lyyli Swan sisaren ollessa matkoilla ulkomailla. Oppilasmäärä Swanin koulussa oli vuonna 1892 kaksitoista. Se oli samasuuruinen, kuin mikä oli Elfvengrenin koulussa tavallisesti.


Joulukuussa 1895 ilmoittivat porvarikoulun opettajat Ellen Cannelin ja Edit Karhunen aloittavansa syksyllä 1895 käynnistyneeseen Porvarikouluun valmistavan koulun. Taustana oli Porvarikoulun aloittaneiden oppilaiden kirjava taso. Syksystä 1897 siirtyi valmistava koulu siirtyi Edit Karhusen ja hänen miehensä A. Th. Sahlgrenin haltuun. Koulua pidettiin silloin Ruotzin talossa. Sahlgrenit luopuivat koulusta jo vuonna 1899 ja rouva Emmi Melart jatkoi sitä useita vuosia mm. Työväen­talossa, ja myöhemmin omassa talossaan. Tämänkin koulun oppilasluku oli kym­menen vaiheilla. Lisäksi Työväen­talossa oli vuonna 1903 opettajatar M. Muhosen 3—4 vuotiaille pitämä leikkikoulun, jonka ohjelmana olivat leikki, voimistelu, käsityöt, piirustus ja kertomus sekä kansakouluun valmistava koulu 5 - 12-vuotiaille. Jälkimmäistä näistä jatkoi Työväentalossa Elsa Käkelä vuonna 1904. Vuonna 1915 aloitti Signe Pelkonen yksityisen lastentarhan VPK:n talossa ja seu­raavana vuonna Ida Bruun aseman tienoilla valmistavan koulun.

Nähtävästi kupunkilaiset kaipasivat vielä 
entisiä pientenlastenkouluja, koska vuoden 1917 alusta käynnisti pastorinrouva Inga Huotari sellaisen kelloseppä Kaupin talossa. Lisäksi keväällä 1918 neuvottelivat lasten vanhemmat rouvien Takalan ja Haikalan kokoonkutsumina valmistavan koulun alkamisesta seuraa­vana syksynä. Kansakoulua ei siis edelleenkään pidetty välttämättä oppikoulun valmistavana kouluna.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti