Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Koitsanlahden hovi (Päivitetty 24.2.2016)

Koitsanlahden lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki
Kesäkuun  toisena päivänä 2015 aloittamallani kotiseutumatkalla Pohjois-Karjalaan poikkesin Kuutostieltä hyvin edelleen näkyvälle Koitsanlahden hoville. Kaunis kesäilta ja hovin ikivanhoissa puissa ilta-auringon kajossa laulavat satakielet kruunasivat pysähdykseni.

Koitsanlahden Hovi sijaitsee Parikkalassa valtatie 6:n varrella osoitteessa Hovintie 93, 59310 Koitsanlahti . Koitsanlahden Hovi avattiin museoksi vuonna 1966 ja museona hovin rakennukset toimivat vuoteen 1991 saakka.  Museo on sen jälkeen ollut toistaiseksi suljettuna. Hovin rakennukset ja alueet ovat - ainakin toistaiseksi - museoviraston hallinnassa.


Koitsanlahden Hovi on Suomen nykyisellä alueella ainoa jäljellä oleva lahjoitusmaakartano. Se on kulttuuriperinnöltään ja historialtaan ainutlaatuinen. Koitsanlahden Hovin historia kertoo sekä Ruotsin suurvalta-ajan historiasta että Venäjän vallan ajan lahjoitusmaista sekä lahjoitusmaatalonpoikien erittäin huonosta asemasta 1700 - 1 800 -luvuilla.

Koitsanlahden hovin päärakennus ilta-auringon kajossa

Koitsanlahden Hovi oli alkujaan kuningas Kustaa II Adolfin vuonna 1618 perustama valtion latokartano. Vuonna 1652 se lahjoitettiin sotamarsalkka ja kreivi Arvid Wittenbergille. Wittenbergin suvun hallussa hovi oli 1680 toteutettuun läänitysten kruunulle palauttamiseen saakka. Vuodesta 1721 alkaen Koitsanlahden Hovi oli Venäjän hallitsijan lahjoitusmaakartano, jossa Uukuniemen, Saaren ja Parikkalan talonpojat kävivät suorittamassa työpäiviä. Koitsanlahden Hovin talonpojat vastustivat hallitsijan ankaria vouteja ja nousivat myös kapinoimaan. Koitsanlahden Hovin pihamaalla on ”Kärsimysten kivet” -muistomerkki menneiden sukupolvien kärsimyksiä kunnioittamassa. "Vapaus on kalliimpi kuin maa”, lukee "Kärsimysten kiviin" hakattuna. Muistomerkin on suunnitellut kuvaamataidon lehtori, taiteilija Armi Siitonen. Se paljastettiin sata vuotta hovin pakollisten päivätöiden päättymisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1958. Päärakennuksen alapuolelle, Simpeleenjärvelle viettävässä rinteessä on vielä pystyssä piiskuupetäjä, jonka äärellä uppniskaisille alustalaisille jaettiin väkivaltaista oikeutta raipaniskujen muodossa. Nyt tuo paljon nähnyt puuvanhus on keloutunut ja lahoamassa nopeasti.
Muistomerkki 10.10.2015, jolloin tein jälleen pikavierailun hovin maisemiin

Venäjän hallitsija vuokrasi vuonna 1801 Koitsanlahden lahjoitusmaa-alueen valtioneuvos Christopher Kniperille, joka vuokrasi Hovin edelleen. Koitsanlahden Hovin olot vakiintuivat vuonna 1823, jolloin kruunu vuokrasi hovin 25 vuodeksi majuri Jacob Fredrik Lagervallille. Koitsanlahden Hovin päärakennus on tältä aikakaudelta. Hovin päärakennus valmistui varamaanmittari Constantin Melartinin toimesta vuonna 1849.
Kun vuokra-aika päättyi vuonna 1858, loppui seudun lahjoitusmaakausi senaatin päätöksellä myös lahjoitusmaakausi. Tällöin talonpoikien päivätyöt lakkautettiin. Vapautumisen 100-vuotispäivän kunniaksi oli Etelä-Saimaa lehdessä pieni artikkeli, josta otteita löytyy täältä. Kuitenkin vasta torpparivapautuksesta säädetty laki vuonna niinkin myöhään kuin vuonna1919 teki Koitsanlahden talonpojista lopullisesti itsenäisiä maanviljelijöitä.
Koitsanlahden hovin länsipääty

Itsenäisyyden ajan ensimmäiset vuosikymmenet oli Koitsanlahden Hovi ympäröivine peltoineen Suomen valtion omistuksessa. Ne vuokrattiin agronomi Jarl af Björkstenille ja myöhemmin hänen leskelleen. Vuokraus kesti aina vuoteen 1945 saakka. Sodan jälkeen hovin pellot jaettiin  Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta saapuneille evakoille. Komeaan päärakennukseen sijoitettiin Parikkalan mieskotiteollisuuskoulu.
Koitsanlahden piiskuupetäjä 10.10.2015

Koitsanlahden Hovi on inspiroinut myös useita kirjailijoita. Kirjailija Lempi Jääskeläisen kaksi teosta, Hovin vallat ja Talopoika ja hovinherra, käsittelevät Koitsanlahden Hovia. Koitsanlahden Hovi esitteli museo-aikanaan kartanokulttuuria ja kotiseutuhistoriaa. Koska hovin hoitajat ovat vaihtuneet usein, ei irtaimistoa ole juurikaan säilynyt.Päärakennuksen ympärille levittäytyy vanha puistoalue. Mäeltä avautuu suurenmoinen näkymä laajaan kulttuurimaisemaan. Hovinmäen puisto on viime vuosina entisestään ränsistynyt ja avoimen maiseman umpeen kasvaminen on lisääntynyt, Maiseman kannalta merkittävintä on ollut aiemmin jokseenkin avointen puistonäkymien sulkeutuminen. Hovin päärakennus ei nykyisin juurikaan näy kauempaa. Muutoksen olen huomannut selvästi esimerkiksi kuutostiellä ohi ajaessani. Samalla tavalla kuin aikaisemmin ei hovin pihapiiristä myöskään näe ympäröivää maisemaa. 
Voiko ikkunat olla enää kauniimmat?


Vierailuni Koitsanlahdessa sai minut surulliseksi. Hovin rakennukset sijaitsevat hienolla, näyttävällä paikalla isojen, satoja vuosia vanhojen puiden katveessa. Nyt seutu ja pihapiiri oli päässyt pusikoitumaan. Myös hovin päärakennus näyttää olevan pikaisen remontin tarpeessa. Varsinkin rakennuksen sisäänkäyntien portaikot, katto ja vesikourut kaipaavat korjausta ja uusimista. Kansanedustaja Risto Kuisma teki jo vuonna 2002 eduskuntakyselyn hovin kohtalosta. Hän oli huolissaan siitä, että Koitsanlahden päärakennus oli lähes käyttämättömänä ja rapistui nopeasti. Kuisman kysely ja ministeri Suvi Lindénin vastausta löytyvät täältä. Hovin tulevaisuus on ollut voimakkaasti vaakalaudalla nyt jo noin seitsemisen vuotta. Vuonna 2009 julkaistun kuntokartoituksen mukaan hovin rakennukset olivat odotettua paremmassa kunnossa. 

Hovin piharakennuksia

 Hovin kohtaloa pohtimassa oli vuonna 2009  työryhmä, joka ehdotti sen vuokraamista yritystoiminnan käyttöön. Ilmeisesti varteenotettavaaa yrittäjää ei löytynyt. Vuonna 2011 oltiin tilanteessa, jossa hovi haluttiin muuttaa kulttuurikeskukseksi ja laatia kunnostussuunnitelma. Miten tälle hankkeelle kävi, on jäänyt minulle epäselväksi. Seuraavana vuonna oltiinkin jo tilanteessa, jossa kiinteistö aiottiin pistää myyntiin. Ja vuodelta 2014 löytyy tieto, että kiinteistö on todella myynnissä. Hintapyyntö 50000 euroa. Sitä on tarjottu myös Parikkalan kunnalle, mutta kunnan päättäjiä hirvittävät mahdolliset suuret korjauskustannukset. Hovin tämänhetkiseen tilaan on herätelty päättäjiä myös ottamalla uusintapainos Lempi Jääskeläisen kirjasta Hovin vallat. Aktiivisena päättäjien herättelijänä tässä on ollut Etelä-Karjalan maakuntayhdistys. Etelä-Saimaa-lehdessä 3.11.2015 oli artikkeli presidentti P.E. Svinhufvudin kotitalon Kotkaniemen joutumisesta valtion säästöleikkurin kynsiin. Kyseinen rakennus on sekin menossa myyntiin. Huh, huh!!! Samassa artikkelissa oli esillä myös Koitsanlahden hovin kohtalo. Jutun mukaan Senaatti-kiinteistöt pistävät hovin myyntiin julkisella tarjouskilpailulla lähiaikoina. Myyntiin tarvittava aineistoselvitys valmistuu marraskuun aikana. 

Hovin myymisestä tulikin totta helmikuussa 2016. Etelä-Saimaa kertoi myyntiinpanosta oheisessa lehtiartikkelissaan. Senaatti-kiinteistön järjestämä myynti alkaa 28.2.2016. Ostaja haetaan tarjouskilpailussa, jossa on ehtoja kiinteistön vastaisesta käytöstä. Uuden omistajan pitää huolehtia historiallisesta rakennuksesta ja sen miljööstä sen suojeluarvot ja -tavoitteet huomioiden.Myyntiin tulee päärakennuksen lisäksi muun muassa talli- ja vajarakennus, maakellari, käymälä, leikkimökki sekä muistomerkki ja 4,48 hehtaaria maata. 

Syksyinen näkymä Koitsanlahden hovin päärakennukselle 10.10.2015
Olisi todellinen kulttuuri- ja kotiseutuskandaali, mikäli Koitsanlahden hovin annetaan päättämättömyyden ja vastuunpakoilun seurauksena lahota pystyyn. Löydettäköön sille sitten vaikka yksityinen omistaja, jos julkisesta tahosta ei ole sen kunnostajaksi ja ylläpitäjäksi!

Aloin myös hieman penkoa, mitä Koitsanlahden lahjoitusmaahovista ja sen kohtalosta on vuosikymmenten varrella kirjoitettu maakunnan lehdissä. Ohessa vuodelta 1973 löytämäni uutinen, jossa kerrotaan Koitsanlahden hovissa käyneen kesällä 1973 yhteensä 8300 vierasta. Lisäksi uutisessa kerrotaan entisöinti- ja kunnostussuunnitelmista.

Etelä-Saimaa 3.10.1973

----

2 kommenttia:

  1. Kylläpä hovin rakennukset muistuttavat kovasti Möhkön ruukin rakennuksia Ilomantsissa.Päärakennuksessa onsiivessä vuokra-asunto jossa asumme ja muut tilat ovat museon käytössä.Täällä rakennukset kuuluvat kunnalle ja Ilomantsin museosäätiö järjestää museotoiminnan,avoinna kesä-elokuun.Surulliseksi vetää näin samanlaisen rakennuksen rapistuminen,ulkorakennuskin samaa mallia..voi,ottaisipa joku huolehtiakseen,meillä päärakennus on kokonaan remontoitu l.puhallusvillat laitettu,lattiat tarkistettu/kunnostettu,uuneihin laitettu sähkövastukset,ikkunoihin tiivisteet,katto kunnossa ja asukkaina luonnollisesti huomaamme jos jotain poikkeavaa tapahtuu (vesivahinkoja...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että Möhkössä on asiat paremmin. Olen käynyt Möhkössä viimeksi joskus 1970-luvulla. Osa perheestämme asui 1960-luvulla parisen vuotta Tuupovaarassa. Silloin tuli usein pyöräiltyä Joinsuusta Tuupovaaraan ja takaisin. Suosikkireittimme kulki Kiihtelysvaaran kautta, koska sillä reitillä oli komeat maisemat ja hurjat mäet. Tuli silloin koluttua Ilomantsin kylätkin aika tarkkaan samoin Patvinsuot sun muut. Pitääpä piipahtaa siellä keväällä tai kesällä katsomassa paikkoja.

      Poista